En enää koskaan aio seurustella tai harrastaa seksiä. - N30-vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monia ihmisiä, jotka vannovat, että eivät ala enää talo, vaimo ja lapsi arkeen, jos saavat vaan toisen tilaisuuden. Täysin yliarvostettua ja sitä mallia meille kuitenkin syötetään lapseesta asti. Jos ei ole perinteistä perhettä, nin on huono ihminen. Äitini jaksoi huomautella minulle lapsena kaikista lapsettomista tai yksineläjijistä negatiiviseen sävyyn. Pilkka osui sitten omaan nilkkaan, koska olemme molemmat hänen lapsensa lapsettomia ja sinkkuja.

N.51v.

Hyvä kirjoitus.

Luonto on ihmistä monin verroin viisaampi. Järjestää niin, että kun ihmisten määrä liiaksi paisuu ja kulutustaso kasvaa kestämättömäksi, yksilöiden itsekkyys ja kyvyttömyys muodostaa parisuhteita kääntävät syntyvyyden laskuun.

Ap ja moni kommentoija ovat tästä eläviä esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kuitenkin mietin, että onko minussa jotain vikaa koska eikö se olisi luonnollisempaa ja inhimillisempää toivoa tuollaisia asioita? Perhettä? 

Kai jossain syvällä sisimmässäni sitä toivoisin mutta kun siihen liittyy niin valtavat riskit uupua ja satuttaa itseään, niin en viitsi. En ole mikään kovin energinen ihminen enkä myöskään ekstrovertti, joten en jaksaisi mitään sähläämistä ja tehdä asioita vain sen takia koska niin pitäisi tehdä kun kaikki muutkin tekevät. 

N30v. -ap

Ei ole mitään vikaa sinussa. Olin naimisissa 15 vuotta ja otin vaimostani eron. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni sinkku. Olen 15 vuotiaasta asti seurustellut eri kumppanien kanssa ja viimeisimmän kanssa menin naimisiin. Alkoi vaan asiat painaa ja mietin, että onko mun elämä todella tällaista. Joka vtunn päivä samaa. En ole ikinä asunut  yksin enkä tiedä mitä on asua yksin ja tehdä asioita, missä ei tartte ilmoittaa, ottaa huomioon, järjestää asioita ja ajatella aina myös toista. Mun omasssa elämässäni ei ollut mitään ja päätin muuttaa omaa elämää.

Otin eron ja muutin omaan kotiin. Se, että saa vaan olla ja tiedostaa ettei toi ovi aukea eikä tarvi käydä kaupassa jne jne ja lista on loputon. Olen 45v eikä minulla ole koskaan ollut näin levollista ja hyvää olla.

Aluksi sitä kaipas naisseuraa ja joku satunnainen pan. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada naista. Kun olin sinkkuna ollut ja eräs nainen pyys deiteille. Aluksi olin ok voin lähteä. Kun mietin vähän enemmän, niin en lähtenyt. En vaan enää halua. Hän ehdotti myös pelkkää seksisuhdetta ilman mitään sen kummempaa. Paneskelua ja kotiin. En suostunut siihenkään. Sitten ymmärsin, että en oikeasti enää tarvitse sellaista. Ok, mun mieli voi muuuttua sen suhteen, mutta 3v menty ilman eikä ole tehnyt mieli alkaa säheltää. Se kaikki ns normaali kaipaus tollasiin asioihin oikeasti katoaa ja yhtäkkiä sitä ei edes oikeastaan halua ja ajattele. Sitten, kun tulee tilaisuus, niin pitää kaivaa kalenteria ja miettiä jne, niin ei sitä lähde siihen enää. Ei se kalenteri aukea ja päiviä sovita. Niinu sanoi, mun mieli voi muuttua, mutta eipä nyt siltä tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Ennen olin hyvinkin seksuaalinen ja halut hyrräsi. Nyt ei voisi vähempää kiinnostaa yhdessäolo tai seksi miehen kanssa. Halveksin heitä ja tunnen ällötystä. Jos huomaan jonkun katselevan mua pidempään niin kyllä täältä tulee niin murhaavaa katsetta että ei varmaan katso toistamiseen. Yök.

Sinussa on jotain pahasti vialla, jos halveksit ja ällötyt puolelle ihmiskunnasta.

Oletko huomannut kiinnostuvasi oman sukupuolesi edustajista? Jos olet tullut ho moseksua aliksi(pahoittelut pätkimisestä, palstafa s istit pakottavat), niin eihän sitä toista suupuolta pitäisi halveksia sentään.

ok!

Mitäs nyt sitten?