Huoli ystävästä
Tutustuin äskettäin mieheen, jonka kanssa ehdittiin viettää yhteinen vuodenvaihde. Tunnen häntä kohtaan enemmän kaveruutta kuin romantiikkaa, emmekä ole ehtineet tavata sittemmin.
Mies on työskennellyt kauempana, ja yhteyttä on pidetty tekstareilla. Hän on sairastellut. Tällä viikolla oireilu alkoi olla vakavaa, ainakin hänen itsensä kertomansa mukaan.
Nyt alan olla oikeasti huolissani, koska hän ei ole jaksanut vastata, kun kysäisin, jo päiviä sitten, miten menee.
En tiedä, miten hän voi. Vaikkei se minulle kuuluisikaan, se ahdistaa.
Kommentit (10)
Joo, taitaa sillä olla toinen "hoito".
Jos vasta yksi viikonvaihde on vietetty yhdessä, niin oletteko edes sellaisia tuttavia, että miestä edes kiinnostaa kertoilla asioistaan sinulle?
Tai sitten hänellä on jo joku. Vietti vain sen yhden viikonvaihteen sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, taitaa sillä olla toinen "hoito".
Ja molemmat tiputuksessa..?
Yksi lysti, vaikka olisikin. Mistä tiedät ettei minulla ole?
(Kasva aikuiseksi ja hanki elämä. )
Vierailija kirjoitti:
Jos vasta yksi viikonvaihde on vietetty yhdessä, niin oletteko edes sellaisia tuttavia, että miestä edes kiinnostaa kertoilla asioistaan sinulle?
Tai sitten hänellä on jo joku. Vietti vain sen yhden viikonvaihteen sinun kanssasi.
No on häntä kiinnostanut tähän mennessä.
Oma asiansa, jos lakkaa kiinnostamasta. Olemme molemmat yli 50v. Tässä iässä asiat on oikeassa mittakaavassa.
No, itseppä täällä kyselit. Ei tarvitse vetää palkokasveja nenäänsä jos vastaukset ei miellytä. Tiputuksessakin voi muutes käyttää käsiään, esim vastaamalla puhelimeen.
Minulla on vastaava tilanne. Joka päivä mietin, mitä miehelle kuuluu. Hän kertoi olevansa Juhannuksena 1986 sairas, ja seuraavaan viikkoon ei kuulunut mitään. Kun syksyllä kysyin, onko vointi kohentunut, hän vastasi että yskii kovin. Oli tupakoitsija.
Tästä jo 30 vuotta aikaa, ja pitää kai myöntää itselle, että hän taisi kuolla.
Vierailija kirjoitti:
No, itseppä täällä kyselit. Ei tarvitse vetää palkokasveja nenäänsä jos vastaukset ei miellytä. Tiputuksessakin voi muutes käyttää käsiään, esim vastaamalla puhelimeen.
Kerroin huoleni YSTÄVÄSTÄ, ja täältä tuputetaan ties mitä teoriaa. En kysynyt mitään, olen vain iloinen että hän on hoidossa ja paranee.
Oletteko itse noin henkisesti alamittaisia?
Minullekin on käynyt niin huono tuuri miesten kanssa ja yksitellen ovat hävinneet kun on tullut nuhaa ja vaivoja. Itsestäni johtuvaa välttely ei voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on käynyt niin huono tuuri miesten kanssa ja yksitellen ovat hävinneet kun on tullut nuhaa ja vaivoja. Itsestäni johtuvaa välttely ei voi olla.
Sydänlihastulehdus ei ole leikin asia, kun on jo ennestään verenpainetta ja kovaa sairastelua alla.
No niin, selvisihän se. Oli kipeänä, mutta hoidossa.
Kivi vierähti sydämeltä.