En enää koskaan aio seurustella tai harrastaa seksiä. - N30-vuotta.
En kaipaa elämääni lapsia, joten pysyn lapsettomana. En pidä läheisyydestä niin paljoa, että haluaisin antaa sitä saadakseni seksiä koska siitä en piittaa nykyään lainkaan.
Seurustelusta on ollut niin huonot kokemukset, etten kestä sitä, että joutuu ahtaalle, joutuu jatkuvasti huomioimaan toisen ja elämään toisen ehdoilla. En kaipaa seurustelua ollenkaan.
Jos jotain voisin kaivata, niin mökkeilyä tai muuta lomailua muiden kanssa, miksi ei miesten kanssa mutta en kaipaa seksiä, en seurustelua. Vain mukavaa ajanvietettä ihmisten kanssa muutaman kerran vuodessa.
Kommentit (45)
Erittäin hyvä päätös etenkin kun suurin osa suomalaisista on joko päästään vialla / narsisteja / sosiopaatteja...
Samat ajatukset täällä, ollut jo kauan. Nautin elämästäni suunnattomasti ilman riippakiviä parisuhteesta tai lapsista.
N34
Päätöksesi ei vaikuta (seksi)elämääni mitenkään.
No hyvä niin minulla on suurempi mahdollisuus saada sänky kaveri. 46v
Hyvin tuttuja tuntemuksia. Samoilla linjoilla ap:n kanssa
N40
Sama. Eläimet ovat paljon parempaa seuraa kuin ihmiset
N31
Sama täällä, N37. Lapsia mulla tosin on ja avioero taustalla. Ihan mielelläni oon ensin lasten kanssa ja sitten yksin.
Jos päätös tekee sinut onnelliseksi, niin silloinhan se on hyvä päätös. Olet tuskin seksiä kellekään velkaa. Nämä ovat niitä liberaalin yhteiskunnan hyviä puolia: kiviäkään ei kiinnosta sinun henkilökohtaiset valintasi tai mieltymykset.
Sitä kuitenkin mietin, että onko minussa jotain vikaa koska eikö se olisi luonnollisempaa ja inhimillisempää toivoa tuollaisia asioita? Perhettä?
Kai jossain syvällä sisimmässäni sitä toivoisin mutta kun siihen liittyy niin valtavat riskit uupua ja satuttaa itseään, niin en viitsi. En ole mikään kovin energinen ihminen enkä myöskään ekstrovertti, joten en jaksaisi mitään sähläämistä ja tehdä asioita vain sen takia koska niin pitäisi tehdä kun kaikki muutkin tekevät.
N30v. -ap
Eipä tuo ole kovin harvinainen ajattelutapa.
Itsekin ajattelen tällä hetkellä, että jos avioliittoni päättyisi, en enää uudelleen alkaisi suhteeseen.
Itse kanssa rakastan vapautta. Nyt kun olen sen vihdoin saavuttanut (päässyt eroon huonoista pitkistä suhteista) niin pitää kyllä tulla sellainen prinssi, että en edes mieti muuta. Tämä on mahtavaa. Kukaan ei kysele perään, ei tarvi selitellä, pyytää lupaa tai kysellä. Saa nukkua vaikka klo 16 iltapäivällä sunnuntaisin. En keksi mitään negatiivista, koska olin psrisuhteissanikin oman onneni nojassa.
Tiedän monia ihmisiä, jotka vannovat, että eivät ala enää talo, vaimo ja lapsi arkeen, jos saavat vaan toisen tilaisuuden. Täysin yliarvostettua ja sitä mallia meille kuitenkin syötetään lapseesta asti. Jos ei ole perinteistä perhettä, nin on huono ihminen. Äitini jaksoi huomautella minulle lapsena kaikista lapsettomista tai yksineläjijistä negatiiviseen sävyyn. Pilkka osui sitten omaan nilkkaan, koska olemme molemmat hänen lapsensa lapsettomia ja sinkkuja.
N.51v.
Itselläni muuten sama, lapsia en halua, mutta kyllä mä haluaisin löytää jonkun ihanan miehen. Kumppanin ja seksiä ja suukkoja.
Minulla kyseessä ei ole valinta, mutta näinhän se tulee menemään.
Ok. Mitä ajattelit meidän tekevän tällä tiedolla?
Mulla on samat ajatukset, tosin mä en ole koskaan edes seurustellut, en tiedä miltä se tuntuu 😅 Multa kai puuttuu vietti siihen, en ole koskaan kokenut olevani "vapailla markkinoilla", koska sehän tarkottaisi, että etsisin jotakuta. Baareissa oon käyny mutta se on ollut hauskanpitoa/tai sitten jotain pakollista, mitä luuli että nuorena kuuluu harrastaa. Muistan, miten aina vähän harmitti, kun miehiä tuli juttelee baareissa, kun oisin tosiaan halunnu vain kaverin/kavereiden kanssa olla. Ja pääasiassa ne miehet siis kavereille jutteli, mä taisin näyttää hapanta naamaa 🙈🙈
Oon aina joskus miettinyt, miltä se tuntuu, jos olisi halu seurustella, siis että onko se sisäsyntyinen halu, joka johtaa yrityksiin etsiä parisuhdetta kuten mennä vaikka tinderiin vai aatteleeko ihmiset vain että parisuhde pitää olla ja sit kun sen on saanu/deittailee, vasta sitten se innostus sitä kohtaan tulee?
Lapsia kuitenkin oon aina halunnu ja nyt oon raskaana (kiitos hedelmöityshoitojen) ja välillä unohdan, että monella muulla on puoliso raskauden aikana, mä en jotenkin osaa edes kuvitella, millaista olisi odottaa yhdessä. On tietysti tukiverkkoja, jos niitä ei olisi, olisi varmaan ihan erilaista yksin odottaa ja saada lapsi.
N30
Vierailija kirjoitti:
Erittäin hyvä päätös etenkin kun suurin osa suomalaisista on joko päästään vialla / narsisteja / sosiopaatteja...
Jos kuvittelee, että suurin osa ihmisistä on jotenkin viallisia, niin on erittäin suurella todennäköisyydellä itse viallinen. Mutta itsepähän valitset oman tapasi viettää elämääsi. Me muut nautimme positiivisesta yhteistyöstä toistemme kanssa, ja meitä ei haittaa että sinä kieltäydyt siitä ja olet yksin, vihainen, katkera ja onneton.
Kiitos tiedosta.