Olenko burnoutissa vai onko tämä normaalia?
En ole yli vuoteen jaksanut tehdä töiden lisäksi juuri mitään. Viikonloput menee nukkuessa ja koomassa. No siivoamiset ja kaupassa käymiset saan tehtyä viikonlopun ja arki-iltojen aikana, mutta siihen jääkin.
En edes tee mitään fyysisesti raskasta. Olen etätöissä. Arkipäivät menevät koneella istuessa ja töitä tehdessä. Työ on suhteellisen vaativaa älyllisesti; ei nyt mitään rakettitiedettä missään tapauksessa, mutta sanoisin että vaatii enemmän ajatustyötä kuin joku keskimääräinen duunariduuni, samoin kuin vaatii enemmän kuin joku helppo toimistotyö kuten hr tai vastaava.
Sen lisäksi, että työ on älyllisesti vaativaa ja ehkä sillä tavalla "miehisiin toimistoammatteihin" kuuluvaa, se on myös psykologisesti raskasta tavalla, joka on yleistä naisvaltaisilla aloilla: selkäänpuukotusta, mikromanagerointia, epäluottamusta sekä kollegoiden että esihenkilöiden/ alaisten välillä suuntaan jos toiseen, syyllisten etsimistä, ja keskimääräistä huonompaa palkkatasoa.
Vaikka saan työni tehtyä, en saa juuri mitään muuta tehtyä. Olen vain niin väsynyt töiden jälkeen. Tarkoittaako tämä burnoutia, ja että pitäisi etsiä uusi työpaikka? ( tai uusi ala, sillä useimmat saman alan hommat, joita olen tehnyt, sisältävät samantyyppisen työyhteisön kuin nykyinenkin)
Kommentit (47)
Mäkään en jaksa töiden jälkeen muuta kun maata sängyllä, nukkua tai katsoa teeveetä. Jotain leipää tai pakastepizzan syön illalla. Pitää vielä ajaa työpaikalle joka kerta, ei voi tehdä etätyönä. Kun pääsee töistä, niin joskus pakko käydä kaupassa, mutta muuten ajattelen vaan että ihanaa kun pääsee kotiin lepäämään ja olemaan rauhassa. En haluaisi lähteä ikinä tekemään mitään ylimääräistä kun ei ole energiaa.
Siivoaminenkin on vaivalloista, vaikka siinä ei menisi edes niin kauan ja kun miettii ettei se olisi mitään verrattuna siihen, kuinka paljon töissä tekee. Siitä huolimatta en jaksaisi sitä arki-iltana tehdä, vaan jää vapaa-päivälle siivoaminen, yleensä sunnuntaille kun lauantai menee pitkää nukkuessa ja sitten vielä otan illalla päikkärit :(
Työ itsessään on kuitenkin mielekästä ja työkaverit mukavia. Siitä huolimatta sitä kai on vaan liikaa, kun imee kaikki mehut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän burn out ainakin alkaa niin, ettei paukkuja jää töiden jälkeen muuhun. Kerroit, että työ on älyllisesti haastavaa, mutta burn outin voi saada myös siitä, että töissä on tylsää tai yksitoikkoista.
Normaalilla, hyvinvoivalla ihmisellä (tavallisessa työssä) riittää energiaa töiden jälkeen harrastaa, pitää yllä sosiaalisia suhteita, laittaa ruokaa, siivota ja jos on perhettä, hoitaa lapsia ja viettää aikaa myös kumppanin kanssa.
Onkohan tuokin tota, vai kertooko media vain noin? kuka muka lähtee töiden jälkeen jonnekin harrastamaan esim kuntosalia, tai tanssia tai mitä lie? Ovatko he jotain superihmisiä?
Minä lähden. Rakastan kulttuuria, ja käyn 2-3 kertaa viikossa erilaisissa tapahtumissa. Käyn myös iltaisin lenkillä, tapaan
Ei ole autoa. Asun aika lähellä työpaikkaa, ja teen myös etätöitä.
Sama juttu. Tosin bonuksella meikäläisellä ovat suuret vastuut ja epäasiallisesti käyttäytyvät asiakkaat. Työnteosta ei palaudu viikonlopun aikana. Pitäisi siirtyä 4-päiväiseen työviikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en jaksa töiden jälkeen muuta kun maata sängyllä, nukkua tai katsoa teeveetä. Jotain leipää tai pakastepizzan syön illalla. Pitää vielä ajaa työpaikalle joka kerta, ei voi tehdä etätyönä. Kun pääsee töistä, niin joskus pakko käydä kaupassa, mutta muuten ajattelen vaan että ihanaa kun pääsee kotiin lepäämään ja olemaan rauhassa. En haluaisi lähteä ikinä tekemään mitään ylimääräistä kun ei ole energiaa.
Siivoaminenkin on vaivalloista, vaikka siinä ei menisi edes niin kauan ja kun miettii ettei se olisi mitään verrattuna siihen, kuinka paljon töissä tekee. Siitä huolimatta en jaksaisi sitä arki-iltana tehdä, vaan jää vapaa-päivälle siivoaminen, yleensä sunnuntaille kun lauantai menee pitkää nukkuessa ja sitten vielä otan illalla päikkärit :(
Työ itsessään on kuitenkin mielekästä ja työkaverit mukavia. Siitä huolimatta sitä kai on vaan liikaa, kun imee kaikki mehut.
Minullakin on ruokailu vain huonontunut ja se varmaan vielä pahentaa tilannetta kun ei saa kunnon ravintoaineita ruuasta... Pitäisi kai viikonloppuna vääntää pakkaseen valmisaterioita runsaasti :D sitten voisi sieltä vain sulattaa ja syödä.
Kyllähän tuo jonkinlaiselta työuupumukselta vaikuttaa. Väsymys on ehkä oireista ensimmäinen, vetäytyminen kuulostaa jo sopivan tilanteeseesi. Kyynistyminen ja työn merkityksellisyyden kyseenalaistaminen seuraavat perässä. Sitten tuleekin ehkä lisää fyysisiä oireita: univaikeuksia, rytmihäiriöitä, muistiongelmia, tunnesäätelyn haasteita. Tee jotain, ennen kuin päädyt sinne asti.
Voi olla burnout, mutta todennäköisempänä pidän aapeen tilanteessa ihan päivitäisen liikunnan puutetta ja fyysistä passiivisuutta. Etenkin etätöissä ei tule käveltyä edes vessaan tai kahvipisteelle. Jos itse ei pidä huolta (ja ap sanoo ettei jaksa) siitä että lähtee vähän kävelylle töiden jälkeen tai ruokatunnilla, käy helposti just noin.
Mistä olet saanut kuvan että hr puolella on helpot hommat? Ihan samassa jamassa täällä ollaan. Jopa lopputilin ottaminen tuntuu hyvältä idealta. Itseasissa ainoastaan se mahdollisuus tässä enää on se joka kannattelee. Ympäriltä on useampi ollut pitkillä burnout lomilla joka taas pahentaa muiden tilannetta ja pidentää päiviä.
Samanlaista multipaskaamista nykyisin kaikki valkokaulustyöt.
Itse siirryin 80 % työaikaan ma-to töitä ja perjantai on vp alkoi uusi elämä.
okei kallistahan se on mutta terveyteni on tärkeämpi.
Kuulostaa hyvää matkaa alkavalta burn outilta ja kuljetusalalta :)
Älä jatka tuota enää kauaa! Pystytkö "quiet quittaamaan" ja viittaamaan kintaalla pomojen veetuilulle? Jos sinulle on tärkeää käyttää päivästä 8 h hyvin, ala heti etsiä parempaa työkulttuuria.
Kuule Laiska-Jaakko,
- joissakin töissä on annettu mittarit ja tavoitteet, jotka kertovat, onko suoritus tarpeeksi. Jos työnantajan tavoite on 10, niin ei se ole huonoa itsetuntoa ja perfektionismia, vaan työnantajan vaatimus.
- joissakin työpaikoissa pomot tulevat ihan oikeasti aukomaan kaikesta siitä, mitä on jättänyt tekemättä tai "väärin priorisoinut".
Neuvosi olivat ihan ok tiettyyn tarpeeseen / jos voi itse vaikuttaa, mutta olen lopen kyllästynyt näihin 10-tyttö syytöksiin, kun olisin itse ihan jalat maassa -realisti (en ole tällä hetkellä töissä mutta puhun eletystä elämästä).
Vierailija kirjoitti:
Kuule Laiska-Jaakko,
- joissakin töissä on annettu mittarit ja tavoitteet, jotka kertovat, onko suoritus tarpeeksi. Jos työnantajan tavoite on 10, niin ei se ole huonoa itsetuntoa ja perfektionismia, vaan työnantajan vaatimus.
- joissakin työpaikoissa pomot tulevat ihan oikeasti aukomaan kaikesta siitä, mitä on jättänyt tekemättä tai "väärin priorisoinut".
Neuvosi olivat ihan ok tiettyyn tarpeeseen / jos voi itse vaikuttaa, mutta olen lopen kyllästynyt näihin 10-tyttö syytöksiin, kun olisin itse ihan jalat maassa -realisti (en ole tällä hetkellä töissä mutta puhun eletystä elämästä).
Kuule Kympintyttö,
Minä saan urakkapalkkaa laskutuksen mukaan. Jokainen euro on ansaittava, eikä mikään tule ilmaiseksi. Lisäksi on kaikenlaisia asiakastyytyväisyyskyselyjä ja kehityskeskusteluja.
T. Laiska-Jaakko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule Laiska-Jaakko,
- joissakin töissä on annettu mittarit ja tavoitteet, jotka kertovat, onko suoritus tarpeeksi. Jos työnantajan tavoite on 10, niin ei se ole huonoa itsetuntoa ja perfektionismia, vaan työnantajan vaatimus.
- joissakin työpaikoissa pomot tulevat ihan oikeasti aukomaan kaikesta siitä, mitä on jättänyt tekemättä tai "väärin priorisoinut".
Neuvosi olivat ihan ok tiettyyn tarpeeseen / jos voi itse vaikuttaa, mutta olen lopen kyllästynyt näihin 10-tyttö syytöksiin, kun olisin itse ihan jalat maassa -realisti (en ole tällä hetkellä töissä mutta puhun eletystä elämästä).
Kuule Kympintyttö,
Minä saan urakkapalkkaa laskutuksen mukaan. Jokainen euro on ansaittava, eikä mikään tule ilmaiseksi. Lisäksi on kaikenlaisia asiakastyytyväisyyskyselyjä ja kehityskeskusteluja.
T. Laiska-Jaakko
Mua ei kuule vähempää kiinnostanut muu kuin sinun ummehtunut asenteesi "naiset sitä, naiset tätä". Nää on niin nähty. Ei puhuta oikeista työkuormituksen ja johtamisen ongelmista, koska "naiset perfektionisteja flippaajia".
Vierailija kirjoitti:
"Mua ei kuule vähempää kiinnostanut muu kuin sinun ummehtunut asenteesi "naiset sitä, naiset tätä". Nää on niin nähty. Ei puhuta oikeista työkuormituksen ja johtamisen ongelmista, koska "naiset perfektionisteja flippaajia".
Ai niin, työelämässä naisia kuormittaa joku näkymätön kuorma, mikä ei vaivaa meitä miehiä. Jostain syystä naispuolinen diplarityökaverini ei koskaan valita tuosta vaan tekee työnsä niin kuin miehetkin. Ellei jopa paremmin.
Muu kuin itse työn sisältö, eli huono työilmapiiri ja johtaminen voi myös aiheuttaa burniksen. Uskoisin että jaksaisit työtä paremmin jos puitteet olisi kunnossa ja työilmapiiri ja palkka kohdallaan. Jaksatko hakea muualta töitä?
Samanlaisia oireita oli itsellä vaativassa työssä, olin henkisesti ihan loppu. Useamman vuoden tuosta kärsin, kunnes vaihdoin työpaikkaa. Nyt alkaa pikkuhiljaa taas saamaan omaa elämää takaisin. Vasta jälkikäteen huomaan, kuinka väsynyt olin enkä ymmärrä miksen vaan lähtenyt aiemmin. Kai velvollisuudentunnosta.
Voi rakkaat ihmiset, olette nuoria teette töitä, hienoa. Minä olen eläkkeellä, olen renontoinut kotini, käyn teatterissa, tapaan ystäviä, luen ja teen ristkoita. Mikä luettelo, pari vuotta sitten sarastetun koronan jälkeen kaikki tervaa. Ei jaksa siivota. Ei tee mieli soittaa kenellekään. Seuraan mediaa, sotaa ja kaikkea sontaa. Lapseni on kieltänyt seuraamasta uutisointia😤Tympäsee olen 71v
Jaakko on oikeassa, ole kuin Jaakko👍
Kuulostaa tutulta. Minulla tosin ongelmat johtuvat eniten siitä, että minut on pakotettu aamuvirkkujen rytmiin. En ole koskaan siihen sopeutunut enkä näköjään sopeudu. Aikanaan kun tein saman tuntimäärän iltatyönä, elämänlaatuni oli hyvä.