jos sinulla on 2 lasta joita toinen kuolee, niin monta lasta sanot sinulla olevan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sanoisin, en todellakaan jokaiselle vastaan tulijalle alkaisi omia elämän kriisejä kertomaan, läheiset ovat eri asia.

Tosin tiedän kyllä ihmisiä jotka vastaisi kelle tahansa kaksi josta toinen on enkeli.

Minusta vaan kuulostaa niin säälin kerjäämiseltä..

Minusta voi kertoa, että toinen kuollut. Kysyjä kuitenkin kysyy sinun elämästä

 

Jokainen kuitenkin päättää itse paljon omasta elämästään avautuu.

Esim itsekin jätän ihmisille kertomatta että omia lapsia on kolme, joista yksi on adoptoitu.

Niin siis sullahan on kolme lasta? Ei kai kellekään kuulu että onko ne adoptoitu, keinohedelmöitetty vai sijaissynnyttäjän avulla tehty.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sanoisin, en todellakaan jokaiselle vastaan tulijalle alkaisi omia elämän kriisejä kertomaan, läheiset ovat eri asia.

Tosin tiedän kyllä ihmisiä jotka vastaisi kelle tahansa kaksi josta toinen on enkeli.

Minusta vaan kuulostaa niin säälin kerjäämiseltä..

Mä kuuluisin noihin. Ainakin sitten kun kuolemasta olisi kulunut siten aikaa ettei aina vaan tulisi itku. Oman lapsen kuolema ois kyl kauheinta mitä voisin kuvitella. Sääli on silti just se mitä viimeiseksi haluaisin.

Äitini jonka kanssa oltiin superläheisiä teki itsemurhan muutama vuosi sitten ollessani alle parikymppinen ja aina oon puhunut hänestä elämääni liittyen vapaasti esim. luokkakaverelle tai työyhteisössä. En mainitse kuolemaa ellei ole tilanteen mukaista ja aina ihmisten alkaessa pahoittelemaan oon todellut vaan että kiitos mutta oon päässyt asian kanssa jo "normaalielämään" kiinni. Pakko on päästä jos haluaa jatkaa elämää. Äiti on mulle kuitenkin todella rakas ja ikävöin häntä edelleen päivittäin, enkelilapsi kuuluisi samoin elämääni kuten enkeliäitinikin, myös puheissani.

Läheisen kuolema ajan kanssa muuttuu ainakin toivottavasti semmoiseksi ettei se ole enää niin akuutin tuskallinen ja henkilökohtainen tabu, näin koen omalla kohdallani. Se on osa toipumista. Toki jokaisen kokemus yksilöllinen ja toipuminen todella vie aikaa.

Mä sanon aina, että yks lapsi ja "Noora" vainaa. Jostain syystä emäntä ei tykkää siitä, mutta se on hänen ongelmansa.

Mä sanoisin, että mulla on kaksi lasta toinen elossa ja toinen mennyt.

Mihin ap:n kysymystä pitäisi verrata?

Minulla oli yksi lapsi joka eli vain 45 minuuttia niin en oikeastaan vieläkään tiedä olenko lapseton vaiko en . Lasketaanko se ?

M42

Vastaan kolme. Kun ikää kysytään niin kuolleen lapseni kohdalla vastaan esikoiseni olisi nyt x-vuotta ja sitten kerron kahden muun iät. Harva kysyy lisäkysymyksiä. Enkä hae tällä ihmisiltä mitään sääliä tai rohkaisua.

Siihen kun jälkeläinen täyttää 18 vuotta. Thats it!

Vähän eri tilanne, mutta yksi minun sisaruksistani on kuollut. Hän kuoli ennen syntymääni, joten en koskaan tuntenut häntä. Jos joku kysyy onko minulla sisaruksia, kerron elossa olevien määrän. Muutamalle harvalle olen kertonut menehtyneestäkin.

Kyllä minä olen 3:n lapsen äiti, vaikka 2 vaan elossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sanoisin, en todellakaan jokaiselle vastaan tulijalle alkaisi omia elämän kriisejä kertomaan, läheiset ovat eri asia.

Tosin tiedän kyllä ihmisiä jotka vastaisi kelle tahansa kaksi josta toinen on enkeli.

Minusta vaan kuulostaa niin säälin kerjäämiseltä..

Minusta voi kertoa, että toinen kuollut. Kysyjä kuitenkin kysyy sinun elämästä

 

Jokainen kuitenkin päättää itse paljon omasta elämästään avautuu.

Esim itsekin jätän ihmisille kertomatta että omia lapsia on kolme, joista yksi on adoptoitu.

Niin siis sullahan on kolme lasta? Ei kai kellekään kuulu että onko ne adoptoitu, keinohedelmöitetty vai sijaissynnyttäjän avulla tehty.

Höpötystä.

Avokilla on kaksi lasta ja minulla ei yhtään.

Ihan sama tilanne jos on adoptoitu kersa. Ei se omaksi tule ikinä kuunaan milloinkaan. Itse ainakin kohtelen avokin lapsia niinkuin vieraiden lapsia kohdellaan. En puutu heidän tekemisiin taikka kasvatukseen mitenkään. Se on vanhempien tehtävä. Kuten ruokkiminen,vaatettaminen ym. Äiti ja isä saa huolehtia sellaisista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sanoisin, en todellakaan jokaiselle vastaan tulijalle alkaisi omia elämän kriisejä kertomaan, läheiset ovat eri asia.

Tosin tiedän kyllä ihmisiä jotka vastaisi kelle tahansa kaksi josta toinen on enkeli.

Minusta vaan kuulostaa niin säälin kerjäämiseltä..

Minusta voi kertoa, että toinen kuollut. Kysyjä kuitenkin kysyy sinun elämästä

 

Jokainen kuitenkin päättää itse paljon omasta elämästään avautuu.

Esim itsekin jätän ihmisille kertomatta että omia lapsia on kolme, joista yksi on adoptoitu.

Niin siis sullahan on kolme lasta? Ei kai kellekään kuulu että onko ne adoptoitu, keinohedelmöitetty vai sijaissynnyttäjän avulla tehty

Tuo on itsestään selvää että ne on vastuussa jotka ne lapset ovat halunneet ja tehneetkin. Minä en  kuskaa toisten lapsia ilmaiseksi edes harrastuksiin saati sitten että osallistuisin niiden kuluihin. Hulluna minua pidettäisiin. Ei kukaan naapurin koiriakaan ruoki ja hoida.

Riippuu tilanteesta, minulla on kolme biologista lasta, joista yksi kuoli alle 2 kuukauden ikäisenä. Lisäksi puolisollani on kaksi lasta, joista toinen asuu pääasiassa meillä. Jos joku ohimennen kysyy, onko meillä lapsia kerron kotona olevan kaksi lasta ja yksi omillaan, joskus mainitse myös miehen toisen lapsen, mutta harvoin kuollutta lasta, joka oli jo aikuisen lapseni kaksoissisko.

Sitten taas, jos keskustelen laajemmin elämästäni, kerron myös kuolleesta lapsesta ja erottele omat ja puolison lapset. Kuolleen lapsen mainitseminen aiheuttaa aina hieman kiusallisen tilanteen, kun ihmiset eivät tiedä mitä sanoa.

Enemmän juttelen kuolleesta lapsesta lähinnä hänen isänsä kanssa, jos jommasta kummasta tuntuu tarpeellista. Hän ei koskaan päässyt sairaalasta kotiin ja meille vieläpä jäi raskaudesta kohtuullisen terve elävä lapsi, joten tavallaan oikeasti hän oli olemassa lähinnä minulle ja isälleen, muut eivät häntä saaneet juurikaan tuntea.

Mutta jos minusta joskus tehtäisiin wikipedia-sivu ja siellä lapset lueteltaisiin, pitäisi kuollutkin olla minusta mukana. Mutta olen päättänyt ymmärtää satunnaisen jutustelu kysymyksen "onko lapsia" lähinnä kysymyksenä elävistä/kotona asuvista lapsista.

Lisätään, että koin asian toisin, kun kuolemasta oli vasta lyhyt aika, silloin kerroin aina myös hänestä. Ja luulen, että jos hän olisi elänyt pidempään tai jos nyt menettäisin toisen elossa olevista lapsistani, jotka ovat siis nuori aikuinen ja teini, kokisin toisin. Muistoja ja lapsen läsnäoloa olisi niin paljon enemmän.

32

Vierailija kirjoitti:

Yksi sanoisin, en todellakaan jokaiselle vastaan tulijalle alkaisi omia elämän kriisejä kertomaan, läheiset ovat eri asia.

Tosin tiedän kyllä ihmisiä jotka vastaisi kelle tahansa kaksi josta toinen on enkeli.

Minusta vaan kuulostaa niin säälin kerjäämiseltä..

Minusta ei kuullosta säälin kerjäämiseltä vaan totuudelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tietysti. Toinenhan on kuollut.

Mutta eikö silti ole vanhempi.

Toista lasta ei enää ole. 

Ei niin koska lääkärit munasi

Teidän serkusten välisessä rakkaudessa se vika oli 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen 3:n lapsen äiti, vaikka 2 vaan elossa. 

Miksi päästit yhden kuolemaan?? Koita nyt edes niiden kahden jälkeen jääneen kanssa olla nyt tarkempi!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tietysti. Toinenhan on kuollut.

Mutta eikö silti ole vanhempi.

Toista lasta ei enää ole. 

Se poisnukkunut lapsi on aina olemassa . Äiti pysyy  aina sen poisnukkuneen lapsen äitinä.  Jokaisen oma valinta on, miten paljon siitä haluaa  puhua satunnaisten ihmisten kanssa. Ei kannattaisi puhua asiasta, mistä ei mitään ilmeisestikään tiedä. 

Naiset tekevät abortteja jatkuvasti ja sitten se sikiö on muka niin tärkeä kun se kuolee johonkin synnytykseen? Älkää oikeasti viitsikö leikkiä marttyyreja tai että muka välittäisitte. Sääliä te vaan kerjäätte.

Vain isät lapsiaan rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi. Toista ei enää ole.

Loppuuko vanhemmuutesi kun lapsesi täyttää 18? Silloinhan ei ole enää lasta, vaan aikuinen. Aika raakaa jos joku oikeasti ajattelee noin.

Minulla on 3 lapsenlasta. 2 on elossa ja 1 kuollut.

Mulla ei ole lapsia, mutta mietin, että jos joku kysyisi montako koiraa mulla on sanoisin yksi, vaikka on ollut kaksi muutakin jotka ovat kuolleet.