Pystyisitkö parisuhteeseen eri kielisen ihmisen kanssa? Entä perheen perustaminen?

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni on korealainen. Jos tulee ero (ei tule), niin en ottaisi suomalaista naista vaan lähtisin Etelä-Koreaan.

Mieheni on korealainen ja peesaan sanomisiasi. Korealla kommunikoimme ja pistämme pöydän koreaksi.

Pystyin. Äiti puhuu lapsille omaa äidinkieltään ja isä omaansa. Ei mitään ongelmaa. Lapset jo aikuisia. 

Suomenruotsalaisen kanssa kyllä, koska useimmat heistä puhuvat kyllä suomeakin käytännössä natiivitasoisesti. Ulkomaalaisen kanssa en sen sijaan pystyisi.

Vierailija kirjoitti:

Suomenruotsalaisen kanssa kyllä, koska useimmat heistä puhuvat kyllä suomeakin käytännössä natiivitasoisesti. Ulkomaalaisen kanssa en sen sijaan pystyisi.

Ymmärrän hyvin jos ei ole esim opiskellut kieliä, kuten ennen ei kaikki voineet opiskella, riippuen koulusta. Tai jos tuntee ettei hallitse tarpeeksi hyvin muita kieliä.

Itse olin kyllä aikanani melko avuton englannin kielessä, opinnoista huolimatta. Mutta tarvittaessa tulik sitten opitut vähitellen mieleen, ja nykyään pärjäilen ok.

Joka tapauksessa, toivottavasti jokainen löytää sen heille oikean ja sopivan henkilön, kotimaisen tai muunmaalaisen.

Kannattaa opetella kieliä. Maailma avautuu ihan eri tavalla. Tapaa uusi ihmisiä, ja kenties niitä parisuhteita tulee solmittua myös rajojen ulkopuolelta. Suosittelen. Meillä kotona puhutaan englantia ja suomea.

M52

Ehdottomasti. Jos englanti olisi yhteinen kieli, ei mitään ongelmaa. Ainakin jos toinen on natiivi tai puhuu yhtä sujuvasti kuin minä. Kokonaan uuden kielenkin voisin opetella, mutta riippuu vähän kielestä kuinka mieluisaa se olisi. Raskaimpana kokisin, jos kumppani joutuisi opettelemaan suomen kielen itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella kieliä. Maailma avautuu ihan eri tavalla. Tapaa uusi ihmisiä, ja kenties niitä parisuhteita tulee solmittua myös rajojen ulkopuolelta. Suosittelen. Meillä kotona puhutaan englantia ja suomea.

M52

Olen ihan samaa mieltä. Kun oppii uuden kielen niin sen mukana tulee niin paljon mielenkiintoista. Uusia tuttavuuksia, ystäviä, työmahdollisuuksia. Saa tutustua toisiin kulttuureihin ja tapoihin. Jopa elokuva- ja musiikkitarjonta voi laajentua. Ja on kiva huomata että yhtäkkiä ymmärtää laulujen sanat :-)

Suosittelen lämpimästi!

Meillä kotona puhutaan suomea, ruotsia, englantia ja ranskaa

N54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kai normi kantaväestöpaeisuhteissakaan mitään runonlausuntaa juuri harrasteta tai etenkään, että parisuhteen mies, ei kyllä välttämättä nainenkaan, halua kaikkea ruotia niin syvällisin sanakääntein. Parisuhde yleensä alkaa melko primitiivisestä fyysisestä vetovoimasta, että usein tuollainen sujuva sanailu jää toissijaiseksi. Vaikka olisi ihan samaa äidinkieltä puhuva pariskunta, niin eipä ole ihan tavatonta, että siitä huolimatta kommunikointi takkuaa ja tulee tunne, ettei toinen ymmärrä tai että toista ei kiinnosta. Nuo erot liittyvät mieluummin eri persoonallisuuksiin kuin kielieroihin.

 

Itselleni on kyllä ihan suhteenalkuvaiheilla tärkeätä se kommunikointi ja hyvin pitkälti sen perusteella päätän kiinnostaako joku suhteeseen asti. 

Näinhän se menee normaalilla ihmisellä; ei kukaan täysjärkinen ihminen ryhdy suhteeseen sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ei voi keskustella tärkeistä asioista yhteisellä kielellä. Ei ole niinkään väliä, puhuuko toinen omaa kieltäni, vaan tärkeää on, että keskustelu aiheesta kuin aiheesta sujuu jollain yhteisellä kielellä ilman suurempia ongelmia. Olisiko aivan kauheaa olla suhteessa sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ainoat käydyt keskustelut ovat jotain "Minä syön omenan" ja "Aurinko paistaa" tyyppisiä. Eihän sitä edes tiedä onko ihmisellä yhteinen arvomaailma ja tulevaisuuden tavoitteet kuin sinulla jos se puhe on noin alkeellista.

Pitää olla englannintaitoinen. Ja tenavia en hanki, koska tulevaisuuden Suomella ei ole tarjota lapselle mitään muuta kuin köyhyyttä, eriarvoisuutta ja mahdollinen sota naapurimaan kanssa. 

En usko. Rakastan murteita, sananlaskuja, käytän paljon äitini murresanailuja ja meillä on miehen kanssa omaa pöljää sanamuuntelua. En ehkä voisi olla minä jos en saisi puhua parisuhteessa omaa äidinkieltäni. 

Toki rakkaus on ihmeellinen voima,joten ei pidä sanoa "ei koskaan" 

Vierailija kirjoitti:

En usko. Rakastan murteita, sananlaskuja, käytän paljon äitini murresanailuja ja meillä on miehen kanssa omaa pöljää sanamuuntelua. En ehkä voisi olla minä jos en saisi puhua parisuhteessa omaa äidinkieltäni. 

Toki rakkaus on ihmeellinen voima,joten ei pidä sanoa "ei koskaan" 

Olen itse ollut yllättynyt kuinka monet sananlaskut ovat ihan samoja muissakin maissa.



Esim "Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää" on ruotsiksi "Allt är inte guld som glimmar", englanniksi "All that glitters is not gold" ja ranskaksi "Tout ce qui brille n'est pas d'or" jne.



Samoin seuraavat löytyy vähän kaikkialta:



"Ihminen on ihmiselle susi".

"Arpa on heitetty."

"Tulin, näin ja voitin".

"Ei omena kauas puusta putoa".

Jne.



Ulkomailla voi hassutella myös eri paikallisista sanonnoista, väännöksistä "svengelskaksi". Ja välillä väärinymmärryksistäkin riittää hauskaa pitkäksi aikaa.



Esim itse kysyin alussa uudessa kotimaassani mieheltäni että mentäiskö "X" ruokakauppaan? Hän kysyi ihmeissään että mikä se kauppa on, ei ollut koskaan kuullut siitä. Itse ihmettelin ettei tuntenut niinkään isoa kaippaketjua. No, selvisi sitten lopulta että lausuin sen ihan eri lailla kuin paikalliset, ja se tarkoitti vielä ihan muuta. Tästä riitti sitten meille hauskaa pitkäksi aikaa, ja käytän edelleen samaa sanontaa, vaikka osaan jo oikeankin :-))



Samoin pyydän miestäni lukemaan esim osoitekylttejä ja pysäkkien nimiä, kun käydään Suomessa. Ja hänen lausumanaan jopa "kiitti" kuulostaa hauskalta, kun hän kuuli sen näköjään kauppojen nuorilta kesäharjottelijatytöiltä yhtenä kesänä ;-)



Niin että, jos joskus rakastut ulkomaalaiseen, niin löytyy ehkä uusia ilonaiheita :-)

Yhteinen kieli puuttuu mutta onhan meillä kehonkieli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takana 10 vuotta yhteiseloa ja kaksi lasta. Alussa ei ollut yhteistä kieltä ollenkaan. Eihän tämä aina helppoa ole mutta jotenkin nämä vuodet tässä ovat näköjään kuluneet :D

Jatkan että molemmat vanhemmat puhuvat omaa kieltään lapsille ja vanhemmat yhdessä yhtä kieltä

En epäile ettenkö voisi, ihan siis riippuen ko henkilöstä. Jokin yhteinen suht hyvin molempien hallussa oleva kieli olisi kyllä syytä olla.