Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli omasta ulkonäöstä
19.01.2024 |
Olen nelikymppinen nainen ja kulkenut pitkän tien itseni ja piirteideni hyväksymisessä. Minulla on hallitseva kasvonpiirre jonka kyllä saa piiloon, mutta aina en niin jaksa tehdä. Olen ollut koko aikuisikäni parisuhteessa ja muutenkin elämässä menee ihan ok.
Muutama viikko sitten iljettävä sukulaismies kysyi humalassa kuulteni puolisoltani, kuinka tämä voi olla "noin v***n ruman ajan kanssa". Puolisoni toki hermostui tästä, mutta tuo kommentti taisi repiä auki jotain haavoja ja esim. äsken lähdin kaupasta kesken ostosten pois kun henkeä alkoi ahdistaa se, kuinka rumana muut oikein minut näkevät. Mieleeni putkahtelee asioita, joita ihmiset ovat mulle sanoneet.. Esim. yksi kaveri sanoi että mun kanssani on mukava käydä baarissa kun hän saa niin paljon miehiltä huomiota, erään toisen (huomattavan laittautuvan) kaverin kanssa miehet iskevät vain tuota toista. Eräs miespuolinen tuttu kerran kuvaili etsivänsä treenaavaa ja laittautuvaa naista, silmäili sitten minua ja lisäsi "eikä tuollaista". En myöskään ikinä, koskaan, saa kehuja ulkonäöstäni, korkeintaan jostain vaatteestani.
Miten tästä pahasta mielestä pääsee yli? Ihan kuin olisi heitetty hyinen rätti naamaan, enkä halua oikein enää edes poistua kotoa. :( Tiedän että tää on pikkumurhe, mutta silti.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ei yleensä ole mikään nätti tai kivannäköinen. Pyöreät naamat ilman leukaa, pottunenät ja lyhyet jalat. Ei ne sun moittijatkaan varmaan ole olleet ilona silmälle. Unohda tuollaiset hölmöt kommentit.
Pyöreä naama on suloinen ja enkelimäinen. Paljon kivempi kuin joku puikulaisen pitkä ja rujon näköinen hevosnaama. Näteimpiä on ihmiset joilla on pyöreät kasvot ja suuret silmät, jotka on melko kaukana toisistaan. Esim. Miranda Kerr. Rumimpia on kolhot hevosnaamat, joiden silmät on lähellä toisiaan.
Onko täysin mahdotonta olla mollaamatta toisenlaista kun kehuu toista? Kaikenlaiset kasvot tulisi sallia ainakin niin ettei tarvitse ketään mollata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että uskallat kuitenkin etsiä parisuhdetta. Itse pidän silmiäni niin rumina, että siitä huolimatta en voi etsiä parisuhdetta, vaikka muuten olisin varmaan hyvää parisuhdemateriaalia. Kiva työ, ei lapsia, ei exiä, hauska ja hyvä kokki esim. Kavereita on ja töissä olen tosi sosiaalinen. Mutta tosiaan yksi kasvonpiirre saa mut ajattelemaan, että ei mua kukaan huolis kun mies vois saada nätimmänkin. Kaikilla muilla ihmisillä on niin kauniit silmät :(
Mulla vähän sama, ja vaikka se onkin vähän purkkaratkaisu, olen ajatellut ottaa kestopigmentoinnin silmiin. En niinkään parisuhteen takia vaan muuten vain. En vaan oikeasti oikein näe muuta vaihtoehtoa, kun ei viihdy omissa nahoissaan objektiivisen rumuuden vuoksi. (Ei sillä että tämä välttämättä pätisi sinuun, ja voihan olla että sulle olisi muukin ratkaisi.) En tiedä miksi sitä pitäisi yrittää jaksaa kestää, kun ei se ole edes oma valinta tai syy. En minä olisi enkä ole tällaista itselleni valinnut.
Aloituksen perusteella kuulostaa, että vietät aikaa melko huonossa seurassa. Normaalit, sivistyneet ihmiset eivät lauo tuollaisia kommentteja päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullut aikuisen ulkonäköa haukuttavan noin. Taitaa olla höpöjuttua taas trollin ketju. Tai sitten on oikeasti tosi ruma..?
Olen huomannut, että kateutta herättävät ihmiset saavat haukkuja osakseen. Jos olet todella kaunis, todella fiksu tai todella mukava, joku katkera tyyppi aina välillä alkaa haukkumaan ja piikittelemään.
Voi itseään noinkin lohduttaa. Mulla on etenevä sairaus ja lääkitys, joka turvottaa ajoittain esimerkiksi kasvot. Ihan aikuiselta mieheltä olen kuullut tästä kuittia - hän vielä tiesi sairaudestani ja lääkityksestäni. Ja ei, kuse ei ollut kateudesta, vaan silkasta pahuudesta ja sadismista kun sellaiselle tilaisuus koitti.
Pitää myös osata erottaa hyväntahtoinen ja rakastava kuittailu. Vittuilu on välittämistä.
Menisin leikkauttamaan kasvoni jos olisin sinun vaatteissa. Ei tuollISAT ilkeilyä voi hyväksyä, mutta tee leikkaus ja annata takaisin sitten näille ilkeilijöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi nainen, joka ei koskaan ole saanut yhtään kehua ulkonäöstä ja siksikin ne kaikki negatiiviset kommentit ovat liimautuneet ikuisesti kiinni ja kulkee mukana.
Olen sitä "rillipäät älkää vaivautuko" - aikaa elänyttä sukupolvea. Pojat olivat kommenteissaan todella julmia silmälasipäisille tytöille, siis ihan vain ja ainoastaan silmälasien takia! Se on jotenkin ihan järkyttävää, miten takapajuista elämä oli ja silmälaseista pilkkaaminen oli ihan ok. Toivottavasti ei ole enää. Lapsena myös useat sukulaisen kiusoittelivat laseistani ja keksivät pilanimiä.
Äitini tokaisi minulle kerran ollessani teini, että ei sinusta ikinä hyvännäköistä tule. Arvosteli myös hiuksiani usein negatiivisesti.
Myöhemmin jo aikuisena sekä siskoni että anoppini ovat kommentoineet kummallisesti hiuksiani. Molemmat "kehui" uutta hiustyyliä moittien entisiä hiuksiani, mutta kumpikaan ei siis sanonut mitään kivaa uusista.
Teini-iässä yksi tyttö sivalti silmistäni ja hampaistani. Tilanne oli sellainen, että ensin ihasteli muiden ringissä olleiden tyttöjen silmiä ja hampaita ja sitten töksäytti jotain ikävää mulle.
Aikuisena mulle on sanottu (työkaveri), että miksi en mene leikkauttamaan silmiäni, että pääsisin eroon laseistani. Näyttäisin paremmalle. Mikä oikeus kellään on tulla sanomaan miten näyttäisin paremmalle? Silmälasit eivät edes haittaa elämääni ja ehkä minulla on myös jonkinlainen kapina aiemmista kokemuksistani johtuen, ja pidän lasini, vaikka muut olisi mitä mieltä. En tee mitään vain muiden mieliksi, jos en itse koe sitä tarpeelliseksi.
Kyllähän nämä ovat muokanneet ajattelua ulkonäöstäni. Minulla oli ikuinen "bad hair day", enkä oikeastaan edes tiennyt oliko minulla oikeasti kamalat hiukset, mutta ajattelin niitä koko nuoruuteni kamalina. Olen myös ikuisesti vähän kummallinen rillipää. Piilareitakin käytin nuorena väkisin monta vuotta, vaikka en pitänyt niistä ollenkaan ja elämä niiden kanssa oli hankalaa.
Koko nuoruuteni olin näkymätön pojille/miehille. Puolisoni löysin kolmekymppisenä ja kuten ap:llä, elämäni on nyt ihan ok.
Tämä pitkä tarina nyt vain vertaistukena ap:lle ja muille, joiden ulkonäössä on jotain poikkeavaa tai muita ärsyttävää. Eihän se käytöstapojen puute ja ahdasmielinen ajattelu meidän tyhmyydestä kerro, vaan niiden kommentoijien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet ainutlaatuinen. Sinua itseäsi on vain yksi ainut kappale koko maailmassa. Puolisosikin hermostui, kun sinua arvosteltiin. Arvosta siis sinäkin itseäsi.
Varmaan kaiki ovat joskus saaneet ulkonäöstään negatiivisia huomautuksia. Minäkin olen saanut. Vaikka myös kehuja. Kauneushan on katsojan silmässä. Kaikkia ei voi mitenkään miellyttää.
Siellä joku kiusaaja alapeukuttelee. Tuleeko voimaantunut olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap. Mä en baareissa voi käydä enää lainkaan, kun heti joku hyökkää arvostelemaan ulkonäköä. Ihmislaji on sellainen, ettei siedä erilaisuutta.
Onneksi niitä hyviäkin tyyppejä on. Kannattaa viettää aikaa vain sellaisten kanssa, joista voi olla varma, etteivät ala ruotimaan toisen ulkonäköä tai ylipäätään oksentamaan omaa pahaa oloaan toisen niskaan.
Ja oon varma, että sä oot ap kaunis. Mäkin olen, olen vain tajunnut sen vasta kun olen suojannut itseni noilta törkimyksiltä. :)
Tuli vielä mieleen sellainen, että oletko sä ap henkisesti vahva tyyppi?
Onko sulla jtn sellaista sisäistä voimaa, jonka tietyn tyyppiset ihmiset haluavat nitistää, koska se aiheuttaa heissä itsessään epävarmuutta ja muistuttaa heitä heidän omasta huonosta itsetunnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina tällaisia juttuja lukiessani ihmettelen niin suuresti sitä, että laukovatko jotkut ihmiset OIKEASTI toisille tuollaisia kommentteja? Tulee aina mieleen, että onko näissä mukana sen huonoitsetuntoisen ihmisen omaa tulkintaa ja väritystä. (Esimerkkinä tulee mieleen oma äitini, joka on tooodella herkkähipiäinen ja kuulee kaikissa kommenteissa loukkauksia itseään kohtaan. Esim. Kerran olimme vaatekaupassa etsimässä mekkoja siskoni häihin. Äiti sovitti yhtä mekkoa, joka ei ihan parhaalla tavalla istunut, ja sanoin hänelle, että mielestäni hänelle sopii parhaiten leikkaus X, voisimme etsiä sellaisia mekkoja. Jälkeenpäin kuulin hänen kertoneen siskolleni, että olin haukkunut häntä lihavaksi mekkokaupoilla.)
En ole ikinä, siis ikinä, kuullut kenenkään haukkuvat päin naamaa ap:n tekstin kaltaisesti toista ihmistä. Siis niin, ettei ole mikään riita päällä, vaan että ihan spontaanisti vaan laukoo tuollaisia. Ja ett
Mulla on kokemus, että olen saanut kuulla ikäviä kommentteja itsestäni niin, ettei se kommentin laukoja ole varmaan edes tarkoittanut minun koskaan kuulevan kommenttia.
Esim. poikaystävän kaveri oli joskus möläyttänyt ääneen, että "eihän se Anna mikään missi ole, mutta on sillä ainakin hyvät tissit". Ei se kaveri tiennyt, että seinien takana poikaystävä ilkeästi murensi mun itsetuntoa kertomalla tuon kommentin ja nauramalla, että muutkin pilkkaa mua kun oon niin ruma lehmä.
Mun "parhaalle ystävälle" oli toinen kaveri tokaissut, että "Anna on hiukan lihonut". Kyllä sekin kommentti kantautui mun korviin, kun "ystävä" halusi sen möläyttää mulle sen jälkeen, kun olin hiukan saanut laihdutettua. Kun oli kateellinen tästä.
Joten hyvä muistutus kaikille, että älkää kommentoiko kenenkään ulkonäköä edes selän takana. Tekopyhää puhua sen olevan omien arvojen vastaista, jos kuitenkin omassa kaveriporukassa harrastaa juoruamista.
Olen ikävä kyllä kokenut päin naamaakin haukkumista ihan aikuisilta ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Aina tällaisia juttuja lukiessani ihmettelen niin suuresti sitä, että laukovatko jotkut ihmiset OIKEASTI toisille tuollaisia kommentteja? Tulee aina mieleen, että onko näissä mukana sen huonoitsetuntoisen ihmisen omaa tulkintaa ja väritystä. (Esimerkkinä tulee mieleen oma äitini, joka on tooodella herkkähipiäinen ja kuulee kaikissa kommenteissa loukkauksia itseään kohtaan. Esim. Kerran olimme vaatekaupassa etsimässä mekkoja siskoni häihin. Äiti sovitti yhtä mekkoa, joka ei ihan parhaalla tavalla istunut, ja sanoin hänelle, että mielestäni hänelle sopii parhaiten leikkaus X, voisimme etsiä sellaisia mekkoja. Jälkeenpäin kuulin hänen kertoneen siskolleni, että olin haukkunut häntä lihavaksi mekkokaupoilla.)
En ole ikinä, siis ikinä, kuullut kenenkään haukkuvat päin naamaa ap:n tekstin kaltaisesti toista ihmistä. Siis niin, ettei ole mikään riita päällä, vaan että ihan spontaanisti vaan laukoo tuollaisia. Ja ett
Sanoisin, että on kyllä harvinaista jos ei ole törmännyt ikinä ilkeisiin ihmisiin. Onnekasta, mutta harvinaista. Ei tuota voi perustella edes nuorella iällä, vaan todella hyvällä tuurilla. Mä aloin kuulemaan noita haukkuja jo kuuden vanhana. "Silmät on ku sian perse, perse on ku seittemän leivän uuni, *uora". Kyllä, 6-vuotiaana olin jo *uora. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lapsellista epäillä, että jokin ei ole mahdollista ja tapahtunut, koska ei ole itse nähnyt tai kuullut. Tällä logiikalla voisi kyseenalaistaa suunnilleen kaikki asiat maailmassa pois lukien oman navan ympärillä tapahtuva.
Vierailija kirjoitti:
Aika lapsellista epäillä, että jokin ei ole mahdollista ja tapahtunut, koska ei ole itse nähnyt tai kuullut. Tällä logiikalla voisi kyseenalaistaa suunnilleen kaikki asiat maailmassa pois lukien oman navan ympärillä tapahtuva.
Minusta nimenomaan oudompaa on se, ettei ole muka tällaista koskaan kuullut tai joutunut itse kokemaan. Tai sitten ei ymmärrä jonkun kommentin tarkoittavan jotain negatiivista.
Moi! Toi ei ole pikku murhe vaan todennäköisesti sulla on sama mikä mulla eli BDD. Se on jotain ihan hirveetä syvintä pimeyttä ja se ei ole sun syy, jos sulla se on. En viitsi tänne kirjoittaa mitä kaikkea törkyä mä oon kuullut elämäni aikana ulkonäöstäni, you know. Negatiiviset kommentit ei ole totta. Ne kertoo sanojastaan kaiken, ei susta.
Mä väitän, että sä olet oikeasti kaunis. Sä todennäköisesti vaan poimit ympäristöstä ne negatiiviset kommentit ja ne uppoaa suhun paljon kipeemmin ja syvemmälle mitä niillä, joilla ulkonäköön ei liity kompleksia.
Mä kävin nenäleikkauksessa. Kävin terapiassa. Vasta parisuhde ja noi mun miehen päivittäiset kehut on saanut mut uskomaan, että mä en olekaan hirviö ulkonäöltäni. Näkisit niitä piirrustuksia, mitä mä tuskissani vuosien varrella piirtelin kasvoistani.
Kun kavereiden kanssa yritettiin nuorenpana lähteä bilettämään, mä laittauduin, sain itseni valmiiksi, aloin itkeä koska ulkonäkö näytti niin hirveältä, menin uudelleen suihkuun, aloitin laittautumisen uudelleen ja jäin lopulta kotiin itkemään, kun häpesin niin ulkonäköäni ja muut lähti juhliin. Samoin luennoille meneminen oli vaikeaa ja paljon jäi elämää ja kokemuksia välistä. Muistan, että kävin iltaisin kaupassa, koska pimeässä oli turvallisempi kulkea, kun kukaan ei nähnyt mun kasvoja.
Toi oli helvettiä. Sä et ole yksin! Ja sä olet varmasti kivan näköinen! <3
Älä itke ruma lapsi. Voithan mennä kauneusleikkaukseen jos kovasti ahdistaa.
Humalaisten puheet tulee sivuuttaa. Sanoisin takaisin näillä lauseilla Kiitos samoin. Tai Mielipide on molemminpuolinen. Tai En ole ikinä kuullut noin tyhmää puhetta. Tai Joo mutta en niin ruma kuin sinä.
Tahallaan sanovat. Mitä tyytymättömämpi ihminen on itseensä niin sen enemmän haukkuu toisten ulkonäköä. Pöljiä ihmisiä.
Et nyt ymmärtänyt pointtia. Tarkoitin sitä, että olet ihmisenä todennäköisesti tosi mukava, aurinkoinen, hauska, fiksu tai jotain todella kadehdittavan positiivista. Joku katkera tyyppi kadehtii sitä, ja toivoo salaa olevansa samanlainen. Niinpä hän yrittää latistaa sinut tarttumalla johonkin "virheeseesi", joka ei oikeastaan edes ole kauneusvirhe vaan jokin persoonallinen piirre. Hän yrittää viedä sen valon sinulta. Jos hänellä ei sitä ole, ei saa olla muillakaan.