hui, kun vähän jännittää...
pakko saada purkaa tätä jonnekkin. mulla alkaa piakkoin munasolujen luovutushoidot ja jotenkin koko homma on alkanu jännittää. en siis halua perua hommaa, enkä oikein osaa sanoa mikä siinä jännittää. mutta jokukin vaan. ehkä tää on jotain " innostusta" tai jotain " no ni alkais jo" tai jotain...
mutta kiitos kun sain " purkautua" tänne... (en oo viittiny kertoo asiasta kuin ihan parille ihmiselle)
Kommentit (3)
tottakai sinua jännittää, niinhän se kuuluukin! Mitä elämä yleensä olisi jos tuollaisia isoja asioita (ja pienempiäkin) jännittäisi? Sinun tilanteese on nyt mielenkiintoinen monelta kantilta ja varsinkaan kun siihen ei itse pysty oikein mitenkään vaikuttamaan. Jos ja kun (toivottavasti!!!) tuloksia syntyy, niin sittenhän se vasta miettiminen taas alkaa! :) Onnea sinulle ja pärjäile!
mä en koe antavani osaa minusta tai lastani pois, vaan soluja, jotka menisivät täysin hukkaan... meidän lapsiluku on täynnä, joten miksipä en voisi antaa jollekin toiselle sitä, millä mä en tee enää mitään.
ja koska tiedän millaista on potea kauheaa vauvakuumetta, niin miksipä en auttaisi sellaista joka ei " omilla eväillä" pysty lasta saamaan. tuskimpa tälläisiin hoitoihin lähdetään hetken mielijohteesta...
mun munasolut menevät vain yhdelle pariskunnalle. ja olisin todella iloinen heidän puolestaan jos voisin heitä auttaa. ovat he sitten ketä tahansa.