Millainen ihminen pystyy jättämään vastasynytneensä sairaalahoitoon lähtiessään itse kotiin?

Niin fyysisesti kuin henkisesti...

on valvonut monta vuorokautta huolesta sairaana ja jolle hoitajat sanovat, että mene nyt jo ihmeessä kotiin että saat vähän nukuttua ja toivuttua ennen kuin vauva tulee kotiin.

Oltiin siellä sitten yhdessä 9 vrk. Mutta ihmiset on erilaisia.

Itse en tosin olisi vastasyntynyttäni jättänyt yksikseen, mies ja lähisukulaiset kyllä pärjäävät isompien lasten kanssa sen muutaman päivän.

Minäkin jouduin aikoinaan jättämään pienen lapseni sairaalaan ja ei siellä ollut edes mahdollisuutta vanhemmilla yöpyä. Pakko oli vaan jättää ja luottaa hoitajiin. Eli vastaus kysymykseesi.. Normaali ihminenkin voi jättää lapsensa sairaalahoitoon " yksin" .

vaikkapa sellainen, jolla on siellä kotona ja ennestäänkin lapsia ja puoliso vaikka vuorotöissä, kuollut tai lähtenyt vieraan matkaan.

mutta onhan se hyvä, että itse olet noin hyvä ja täydellinen.

jouduin jättään, koska ei ollut rahaa olla viikkoa joko sairaalan potilashotelissa tms. Koti on 150 km päässä sairaalasta. Váuva joutui viikonikäisenä viikoksi tai oik 5 vrk tutkimuksiin. Olin mukana eka päivän kun vein ja via päivän kun hain. Karmea ikävä oli kotona!

sillä vauva oli nukutuksesta tokkurassa eikä voinut imeä rintaa kun oli kaikenlaisissa koneissa ja letkuissa...mutta en raskinut lähteä kotiin, vaikka mulle sanottiin että ihan hyvin voin mennä

tai kotona. Valitsin kodin. Jos vaihtoehtona olis ollu vauvan vieressä olo, niin olisin toki ollut siellä.

jolle sairaalasta ilmoitetaan, että sinne ei saa jäädä. Jos ilmoittaa itsepintaisesti jäävänsä, henkilökunta sanoo, että siinä tapauksessa nukut lattialla. Näin kävi sisarelleni Jorvin sairaalassa (ja jäi kuin jäikin eka yöksi, toisena meni sitten kotiin)

selkä ja lonkat kipeinä sekä kallis lasku odottamassa. Jokainen vrk minkä olisin voinut olla kotona olsin ollut. Vauvan luona kun voi olla aamusta iltaan ja nukkua yöt rauhassa. Vuava kun kotiutuu ei enään nukuta miten halutaan.

Vierailija:

Enkä puhu nyt mistään keskosista tai muista vammaisista jotka on siellä kuukausitolkulla.......

Vaan jos joutuu olemaan muutaman päivän tarkkailussa tms......

Poikani on keskosena syntynyt, mutta ei vammainen vähimmässäkään määrin. Täysin terveenä syntynyt 9 pisteen vauva vaikka painoikin vain vähän yli kilon! Eli et voi sanoa " keskosista tai muista vammaisista" ...keskoset eivät ole aina vammaisia!

t. yksi pilkunviilaaja

Oma vauvani siirrettiin vuorokauden ikäisenä sairaalaan, jonne vanhemmilla ei ollut asiaa yöpymään. Itse olin synnytyksestä aivan kuollut ja episiotomian (tulehtuneen) takia lähes liikuntakyvytön. Välimatkan ja autottomuuden takia en kuitenkaan voinut/halunnut pysyä kotona vaan parkkeerasin lainatulla asuntoautolla sairaalan pihaan, eli päivät pystyin olemaan vauvan vierellä. Kyse oli onneksi vain muutamasta päivästä.

Tosi surullista, että niin moni vauva jää vaille tätä rakkautta jo ihan pienestä!



Äidin ei kuulu juuri synnyttäneenä pystyä rationaalisiin päätöksiin OMAKSI PARHAAKSEEN, luonto hoitaa asian niin, että äiti jää vauvansa luokse ja päättää siten vauvan parhaaksi - muussa tapauksessa " luonto" ei ole hoitanut tehtäväänsä --> ts. äidin rakkaus ei ole syntynyt!

Itse olin yksin siellä synnyttäneiden osastolla äiti+vauva-parien keskellä ja täytyy sanoa, että oli sen verran masentavaa, että jos joku olisi ehdottanut kotiin menoa, niin olisin suostunut. Mutta koska olin ensisynnyttäjä, niin piti treenata vauvan hoitoa ja imetystä ja siksi kai henkilökunta ajatteli, että on parempi, että olen siellä paikan päällä.

Aina ei ole vaihtoehtoja.



Kun lapsi on sairas, niin silloin tulee pääasiaksi se, että lapsi paranee. Sitten sitä vasta ikävä tulisi, jos se kuolisi.

Se on kyllä ihan perimmäinen hel****i tässä maailmassa - tiedän, että on hankalaa siellä ymmärtää, että vastasyntynyt tarvitsee äitiään ja se juuri synnyttänyt äiti tarvitsee vauvaansa.



Mutta taistelemalla saa asioita läpi. Itse ilmoitin esikoisen kohdalla (3½ vuotta sitten), että " jos en nyt saa vauvaa mukaani synnyttäneiden osastolle, saatte hoitaa mun äitiyttäni niillä antibiooteilla" - ja kyllä rupesi tapahtumaan (tosin musta näkikin kyllä sen, että olin TOSI RIKKI siitä etten saanut pitää vauvaani vierihoidossa; istuskelin siellä muovikopan vierellä esim. yöllä klo 1 jne. Ja tappelin - siis viimeisillä voimillani TAPPELIN oikeudestani olla vauvani kanssa ja hänen vierellään!) Kyllä ne pässit Jorvissa uskovat, mutta eivät helpolla - lähtökohtaisesti siellä ei tunnusteta äidin rakkautta, imetyksen tärkeyttä puhumattakaan vierihoidosta, mielellään joku muu hoitaa sinun vauvasi - jos et pidä äitiydestäsi itse huolta, saatat sen siellä kadottaa. Taistelkaa hyvät ihmiset, taistelkaa!

Vierailija:

Tosi surullista, että niin moni vauva jää vaille tätä rakkautta jo ihan pienestä!

Äidin ei kuulu juuri synnyttäneenä pystyä rationaalisiin päätöksiin OMAKSI PARHAAKSEEN, luonto hoitaa asian niin, että äiti jää vauvansa luokse ja päättää siten vauvan parhaaksi - muussa tapauksessa " luonto" ei ole hoitanut tehtäväänsä --> ts. äidin rakkaus ei ole syntynyt!

Jos vauvan luona ei kuitenkaan saa yöllä olla. Päivällä varmasti lähes jokainen äiti istuu siinä vauvan sängyn vieressä, vaikka se ei synnytyksestä toipumisen kannalta ole millään tavalla järkevää.

Lapsen sairaus on jo henkisesti HYVIN koettelevaa, lisärasitteena elimistölle tulee sitten se ettei saa yhtään toipua synnytyksestä, tuolissa istuminen siinä vauvan sängyn vieressä ei kamalasti piristä. Silti oma sisäinen pakko vain vaatii istumaan siinä tuolissa ja katsomaan sitä nukkuvaa vauvaa... jaksoi tai ei.... Normaali synnytyksen jälkeinen vuodeosastohoito on luksusta siihen verrattuna. Olen kokenut molemmat, joten tiedän mistä puhun.

Iteken ja nauran kun luen tämän viestin.



Kamalaa että vanhempi ei saa jäädä yöpymään lapsen luokse.

Epäinhimillistä ja ihmisoikeuksien vastaista.

Sairaalat herätkää!