Hankalaa esimurkun kanssa
Lapsen kanssa on nykyään hankalaa kun joka asiassa pitää sanoa vastaan. Jos kysyn jotain häneltä, tulee epäluuloinen katse ja vasta kysymys 'miks kysyt, kyllä sä sen tiedät' tai 'ei se sulle kuulu'. Onko muilla tällaista ettei löydä keinoa siihen miten tulevaan teinin saisi yhteyden kun keskustelu loppuu aina nokkavaan tai näsäviisaaseen kommenttiin. Äiti on myös nolo joka asiassa tietenkin. Huoneensa on kuin pommin jäljiltä eikä siivoa jälkiään.
Kommentit (6)
Kuuluu asiaan, kysymyksiin vastataan rehellisesti, kysyn koska asia kiinnostaa minua, kysyn koska olen vastuussa sinusta, kysyn koska en voi tietää mitä sinä ajattelet.
Meillä äiti on yleensä odotti. Johon vastaan että ei se ole kivasti sanottu.
Pitää myös hyväksyä että lasten kanssa on niitä hetkiä jolloin sellaista luontevaa keskustelua ei kovin usein ole.
Silti pitää olla kiinnostunut siitä mitä lapsi tekee, kysellä ja puhua ja varsinkin kehua ; hienoa että läksyt on tehty.. Olipa kiva kun autoit kattamaan pöydän. yms. Positiivinen palaute on kaikille tärkeää.
Kaikki "etuudet" pois siihen saakkka kun alkaa puhumaan asiallisesti.
Lue tueksesi jotain yleistajuista kehitys- ja kasvatusopillista tekstiä kirjoista, lehdistä ja verkosta.
Alkaa tehdä eroa ja kyseenalaistaa auktoriteettja, ihan normaalia teinin käytöstä sinänsä. Pikkulapsiaika on takanapäin.
Toki voit edellyttää normaalia ja kunnioittavaa käytöstä kaikesta huolimatta ja huoneen ja jälkien siivousta.