Miten joidenkin ihmisten kanssa on heti tavatessa sellainen olo kuin oltaisiin todella läheisiä?
Toinen tuntuu ihan ensitapaamisesta lähtien sitä kuin oltaisiin tunnettu jo kauan. Että kaikesta voi puhua ja kaiken kertoa. Ja vaikka normaalisti haluaisi pitää fyysistä etäisyyttä vieraisiin, niin tämän henkilön kanssa on helppo halata ja irti ei haluaisi päästää. Tunne on molemminpuolinen. Ja todella outo, kun toinen tuntuu niin mahdottoman rakkaalta ja läheiseltä, vaikka ei juurikaan edes tunneta.
Kertokaa vastaavista kokemuksistanne?
Kommentit (60)
Minulla on tullut tuo tunne nykyisestä aviomiehestäni ja hyvästä ystävästä. Toisaalta myös eräästä narsistista. Mistä nämä sitten voi erottaa? En osaa sanoa.
Energiat on samat, te operoitte ns samalla taajuudella. Mä osaan erottaa erilaiset energia ihmisestä kun se kävelee mun ohi, mut oon kyl kulkenu omaa henkistä polkua jo vuosia.
Vertauskuvallisesti mä oon ajatellu, että jotkut ihmiset ovat samalta planeetalta, jotkut naapuriplaneetalta ja jotkut taas kaukaisita galakseista. Ja tämä on siis vertauskuva, en tarkoita oikeita plneettoja.
Mulle tulee yhdestä miehestä järjettömän hyvä olo.
Mulla on noin nykyisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tullut tuo tunne nykyisestä aviomiehestäni ja hyvästä ystävästä. Toisaalta myös eräästä narsistista. Mistä nämä sitten voi erottaa? En osaa sanoa.
Miksi alapeukutatte? Ettekö halua hyväksyä, että on olemassa myös erittäin taitavia teeskentelijöitä?
Tyttöystäväni sanoi ensitapaamisella, että hänestä tuntuu kuin olisi tuntenut minut jo pitkän ajan.
Olette tunteneet jo edellisessä elämässä ja sielunne tunnistavat toisenne.
Mulla tuli tuollainen olo, kun tapasin mieheni. Ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Niiltä saa helposti.
Voi sen kai noinkin ilmaista mutta vahva seksuaalivietti, energisyys ja aivosynkka lisää yhteenkuuluvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tullut tuo tunne nykyisestä aviomiehestäni ja hyvästä ystävästä. Toisaalta myös eräästä narsistista. Mistä nämä sitten voi erottaa? En osaa sanoa.
Miksi alapeukutatte? Ettekö halua hyväksyä, että on olemassa myös erittäin taitavia teeskentelijöitä?
Tämä on ihan totta. Narsistin ominaisuuksiin kuuluu peilata toisen tunteita takaisin ja se saa tuntemaan, että tuo toinen ymmärtää niin täysin. Oikeasti se vain kerää tietoa ja heittää kohta ne herkimmät tunteet takaisin silmille ilkeästi ja haavoittavasti.
Vierailija kirjoitti:
Niiltä saa helposti.
Joo, niin saan puolisolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tullut tuo tunne nykyisestä aviomiehestäni ja hyvästä ystävästä. Toisaalta myös eräästä narsistista. Mistä nämä sitten voi erottaa? En osaa sanoa.
Miksi alapeukutatte? Ettekö halua hyväksyä, että on olemassa myös erittäin taitavia teeskentelijöitä?
Tämä on ihan totta. Narsistin ominaisuuksiin kuuluu peilata toisen tunteita takaisin ja se saa tuntemaan, että tuo toinen ymmärtää niin täysin. Oikeasti se vain kerää tietoa ja heittää kohta ne herkimmät tunteet takaisin silmille ilkeästi ja haavoittavasti.
Kiitos, kun ymmärrät. Ap kysyi kokemuksia, ja kerroin omani. Olen intuitiivinen ihminen, ja paljon hyvää olen saanut elämääni kuuntelemalla intuitiota (elämäni rakkaus muun muassa). Siksi aion jatkossakin kuunnella, vaikka tämä narsisti operoikin sillä tavalla, että intuitioni meni sekaisin.
Omalla kohdallani ei ole narsisti kyseessä. Ja tuo tunne tuli heti kun ensimmäistä kertaa hänet näin, että minä tunnen tuon ihmisen! Kuin olisi rakkaan ystävän nähnyt pitkästä aikaa, paitsi ettei oltu koskaan ennen tavattu. Hassu olo, koskaan puhumatta ihmisen kanssa. Ja kun alettiin jutella niin sitäkin enemmän. Ja hän on ihmetellyt samaa.
En ole uskonut tällaisiin asioihin, mutta nyt tosiaan tuntuu että entisessä elämässäkö ollaan tunnettu, ja siksi näin vahva tunne. Ap
Tiedän tasan tarkkaan mistä aloittaja puhuu. Olen kokenut saman nykyisen miesystäni kanssa. En nyt ala tänne kertomaan tarkemmin ensitapaamisestamme, kun olen sen ällö-siirapin tänne jo kerran vuodattanut. Lyhyesti kuitenkin tilanne meni niin, että ensi tapaamisellamme uppouduimme tuntikausien keskusteluun, emmekä meinanneet pystyä hyvästelemään toisiamme.
Päädyimme parisuhteeseen ja kaikki on ollut koko ajan täysin luontevaa. Tuntuu, että emme välillä tarvitse edes sanoja yhteisymmärrykseen ja toisaalta edelleen ihan tavallinen arki-iltakin saattaa venyä pikkutunneille kun on niin kiinnostava keskustelu käynnissä.
Mulla oli tuo sama yhden työpaikallani pyörivät remonttimiehen kanssa. Heti tuntui siltä, että olisimme tunteneet aina ja saatoimme unohtua juttelemaan vaikka tunniksikin kesken työpäivän.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani ei ole narsisti kyseessä. Ja tuo tunne tuli heti kun ensimmäistä kertaa hänet näin, että minä tunnen tuon ihmisen! Kuin olisi rakkaan ystävän nähnyt pitkästä aikaa, paitsi ettei oltu koskaan ennen tavattu. Hassu olo, koskaan puhumatta ihmisen kanssa. Ja kun alettiin jutella niin sitäkin enemmän. Ja hän on ihmetellyt samaa.
En ole uskonut tällaisiin asioihin, mutta nyt tosiaan tuntuu että entisessä elämässäkö ollaan tunnettu, ja siksi näin vahva tunne. Ap
Hyvä, ettei ole! Tarkoitukseni ei ollut tällaista väittääkään, vaikka kommenttini ilmeisesti tulkittiin niin.
Oletteko siis vapaita ihmisiä kumpikin? Kuulostaa siltä, että olet tavannut elämäsi rakkauden. Se on todella iso juttu, onnittelut siitä. Erityisen iloinen olen puolestasi juuri siksi, ettet ole uskonut tällaiseen. Näin se elämä yllättää ja romuttaa (muka niin varmat) käsityksemme.
Omalla kohdalla puolisoni oli se, joka aluksi toppuutteli, että "eihän me edes tunneta". No, kyllä me vaan maagisesti tunnettiin ja yhdessä ollaan edelleen yli vuosikymmenen jälkeen.
Aivosynkka