Mitä ajattelisit vanhemmasta joka käydessään lapsen opiskelupaikkakunnalla vie mukanaan

Vierailija kirjoitti:

Käy todella harvoin lapsellaan, jos joka kerta vie mennessään tuollaisen määrän tavaraa. Paali wc-paperia on 36 rullaa, se kestää yhdellä hyvinkin 20 viikkoa, joten miksi ihmeessä täyttää lapsen koti tavaralla, jota saa lähikaupasta tarpeen mukaan.

Meillä on maksettu lapsen asunto ja sen sisustus, sen jälkeen annettu käyttöön pankkikortti käteen ja todettu, että pärjäile. Lapselle riittää se, että minä menen käymään, ei hän sitä tavaraa odottele.

Siis aikuiselle ihmiselle annatte oman pankkikortti ne pysyvästi käyttöön? Siis rinnakkaiskortin vai? Mitähän ehmettiä minä nyt luen. 

Pitäisin tosi kivana tuollaista, mutta ensin valmistaisin nuorelta mitä tarvitsee. Esim. shampoon kanssa saattaa haluta käyttää ainoastaan jotain tiettyä merkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy todella harvoin lapsellaan, jos joka kerta vie mennessään tuollaisen määrän tavaraa. Paali wc-paperia on 36 rullaa, se kestää yhdellä hyvinkin 20 viikkoa, joten miksi ihmeessä täyttää lapsen koti tavaralla, jota saa lähikaupasta tarpeen mukaan.

Meillä on maksettu lapsen asunto ja sen sisustus, sen jälkeen annettu käyttöön pankkikortti käteen ja todettu, että pärjäile. Lapselle riittää se, että minä menen käymään, ei hän sitä tavaraa odottele.

 

Siis aikuiselle ihmiselle annatte oman pankkikortti ne pysyvästi käyttöön? Siis rinnakkaiskortin vai? Mitähän ehmettiä minä nyt luen. 

Totta, niin meilläkin, rinnakkaisluottokortti. Ei väärinkäyttöä. Ulkomaan vaihtovuonna erinomainen ratkaisu. Luottamus kohdillaan.

Paras lahja opiskelijalle on raha. Hän voi ostaa siyötten mitä ikinä haluaa.

Siis jos aikuisella! opiskelijalla on joku väliaikainen taloudellinen hätätilanne, niin sitten jotain ruokaa ja pakollisia voi vanhempi viedä, mutta kyllä opiskelija pärjää opintotuella (opintoraha ja -laina sekä mahdollinen asumistuki) tai käymällä töissä samalla. Turhaa holhoamista. Oma taloudenpito täytyy oppia jo opiskelijana ollessa. Sitten kun menee vanhempien luo käymään, niin voi siellä syödä vanhempien ruokia  jne. Lastaan saa auttaa taloudellisesti, vaikka hän olisi jo täysi-ikäinen, mutta jos joka viikko tai kuukausi avustaa noin, niin ei ole ihan normaalia vanhemman osalta. Liikaa puuttumista aikuisen lapsen elämään. Lapsi voi sitten vanhemmilta kysyä avustusta tai rahaa lainaan, jos tulee tiukka tilanne pakollisten menojen kuten laskujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ajattelisi ihanana yllätyksenä vaan ärsyyntyisin suunnattomasti. Ei luoteta lapsen kykyihin ja taitoihin.

 

Mitä hittoa jollain kyvyillä ja taidoilla on tekemistä taloudellisen avun kanssa?! 

Laittakoot vaikka vessapaperiostosta säästyneet rahat asuntosäästötililleen tai vaikka matkarahastoon. 

Jo on kumma kun ei ilmainen raha kelpaa.

Jos haluaa oikeasti avustaa taloudellisesti, voi laittaa hankintaa vastaavan summan suoraan lapsen tilille. Tuo paapominen tarkoittaa, ettei pohjimmiltaan luota lapsen osaavan itse käydä kaupassa tai suunnitella taloutta sen verran, että saa tarpeelliset ostettua. Rajaton äiti ei tajua miten sairas koko touhu on. Tekee vaan hallaa lapselle. Tunnen toisen paapotun kasvatin, joka on tottunut paapomiseen. Kukaan ei halunnut tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä, kun ei löydy pienintäkään oma-aloitteisuutta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy todella harvoin lapsellaan, jos joka kerta vie mennessään tuollaisen määrän tavaraa. Paali wc-paperia on 36 rullaa, se kestää yhdellä hyvinkin 20 viikkoa, joten miksi ihmeessä täyttää lapsen koti tavaralla, jota saa lähikaupasta tarpeen mukaan.

Meillä on maksettu lapsen asunto ja sen sisustus, sen jälkeen annettu käyttöön pankkikortti käteen ja todettu, että pärjäile. Lapselle riittää se, että minä menen käymään, ei hän sitä tavaraa odottele.

 

Siis aikuiselle ihmiselle annatte oman pankkikortti ne pysyvästi käyttöön? Siis rinnakkaiskortin vai? Mitähän ehmettiä minä nyt luen. 

Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Rahalahja on verollista, elinkustannusten maksaminen ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Käy todella harvoin lapsellaan, jos joka kerta vie mennessään tuollaisen määrän tavaraa. Paali wc-paperia on 36 rullaa, se kestää yhdellä hyvinkin 20 viikkoa, joten miksi ihmeessä täyttää lapsen koti tavaralla, jota saa lähikaupasta tarpeen mukaan.

Meillä on maksettu lapsen asunto ja sen sisustus, sen jälkeen annettu käyttöön pankkikortti käteen ja todettu, että pärjäile. Lapselle riittää se, että minä menen käymään, ei hän sitä tavaraa odottele.

Ja sinäkö et ole holhonnut?

Vierailija kirjoitti:

Siis jos aikuisella! opiskelijalla on joku väliaikainen taloudellinen hätätilanne, niin sitten jotain ruokaa ja pakollisia voi vanhempi viedä, mutta kyllä opiskelija pärjää opintotuella (opintoraha ja -laina sekä mahdollinen asumistuki) tai käymällä töissä samalla. Turhaa holhoamista. Oma taloudenpito täytyy oppia jo opiskelijana ollessa. Sitten kun menee vanhempien luo käymään, niin voi siellä syödä vanhempien ruokia  jne. Lastaan saa auttaa taloudellisesti, vaikka hän olisi jo täysi-ikäinen, mutta jos joka viikko tai kuukausi avustaa noin, niin ei ole ihan normaalia vanhemman osalta. Liikaa puuttumista aikuisen lapsen elämään. Lapsi voi sitten vanhemmilta kysyä avustusta tai rahaa lainaan, jos tulee tiukka tilanne pakollisten menojen kuten laskujen kanssa.

Kaikki ei halua lapsilleen velkavuorta ja haluaa, että lapsi voi keskittyä opintoihin. Työnteko osa-aikaisesti lisäksi leikkaa asumistukea entistä enemmän tänä vuonna, kun asumistukileikkaukset tulee voimaan. 

Eikä lapsi mene avusta pilalle. Saa keskittyä olennaiseen ja valmistuu ajallaan.

Opiskelut kestävät vuosia, emme halunneet että lapsemme elää nuudeleilla ja tonnikalalla näin kärjistäen, vaan että opiskeluvuosista opiskeluystävineen jää hyvät muistot. 

Voi lahjoittaa 4999e kolmen vuoden aikana. Ruoka-avun ennättää myös lähettämään siinä vaiheessa, jos ja kun lapsi pyytää apua. Muutoin tuollaisessa hyysäämisessä toteutuu vain rajattoman äidin tahto ja toive superäidistä, jota ilman lapsi ei pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy todella harvoin lapsellaan, jos joka kerta vie mennessään tuollaisen määrän tavaraa. Paali wc-paperia on 36 rullaa, se kestää yhdellä hyvinkin 20 viikkoa, joten miksi ihmeessä täyttää lapsen koti tavaralla, jota saa lähikaupasta tarpeen mukaan.

Meillä on maksettu lapsen asunto ja sen sisustus, sen jälkeen annettu käyttöön pankkikortti käteen ja todettu, että pärjäile. Lapselle riittää se, että minä menen käymään, ei hän sitä tavaraa odottele.

Ja sinäkö et ole holhonnut?

Olen tavallaan antanut ennakkoperintöä: lapsi sai osallistua asunnonhankintaan ja päättää itse sisustuksen, minä olen ajanut pakettiautoa ja maksanut laskuja. Voit kutsua sitä holhoamiseksi, minä katson sitä lapsen opintojen helpottamiseksi. Ja huolimatta tästä paapomisesta kaikki lapseni ovat tehneet opintojen ohessa töitä eli eivät he ihan pilalla ole, vaikka toimeentulotukihakemus on jäänyt täyttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy todella harvoin lapsellaan, jos joka kerta vie mennessään tuollaisen määrän tavaraa. Paali wc-paperia on 36 rullaa, se kestää yhdellä hyvinkin 20 viikkoa, joten miksi ihmeessä täyttää lapsen koti tavaralla, jota saa lähikaupasta tarpeen mukaan.

Meillä on maksettu lapsen asunto ja sen sisustus, sen jälkeen annettu käyttöön pankkikortti käteen ja todettu, että pärjäile. Lapselle riittää se, että minä menen käymään, ei hän sitä tavaraa odottele.

Ja sinäkö et ole holhonnut?

Olen tavallaan antanut ennakkoperintöä: lapsi sai osallistua asunnonhankintaan ja päättää itse sisustuksen, minä olen ajanut pakettiautoa ja maksanut laskuja. Voit kutsua sitä holhoamiseksi, minä katson sitä lapsen opintojen helpottamiseksi. Ja huolimatta tästä paapomisesta kaikki lapseni ovat tehneet opint

Ei opiskelija saa toimeentulotukea, koska laina.

Itse opiskelijana olisin ärsyyntynyt, koska minulle oli kunnia asia olla itsenäinen ja pärjätä omillani.

Nyt kun omat lapset lähestyvät teini-ikää näen asian ihan toisin ja voin hyvin samaistua tähän paapoja-äitiin. Varmaan itsekin sitten muutaman vuoden päästä ostelen lapsilleni jotain vessapapereita auttaakseni.

Me käydään pari kertaa kuussa kaupassa. Eipä tarvii nuoren miettiä riittääkö raha ruokaan ja hygieniatuotteisiin. Jos käteistä jää niin käyttäkööt itseensä. Ostaa jotain nättiä ja vähän bilettää. Viettäkööt nuoren elämää.

En viitti siis viedä mitään menessäni, kun äiti aina mulle toi ja se aina hamstras Tarjoustaloa tyhjäksi. Hammastanhaa kolme tuubia - siitä tuli aftoja, shampoota litra hinnaltaan halvinta - hilsettä, pyykkiaineen hajusteet - pääkipu... Tää lista on loputon, se vaan aina toi ja toi, vaikka sanoin, että STOP monet kerrat. Mulla oli kaapeissa vaikka kuinka paljon tarpeetonta tavaraa, jakelin niitä kavereille jotka pysty niitä tuotteita käyttämään.

Kerran suutuin äidille, kun ei kuuntele mua. Tavaraa vaan tulee, kun on tarjouksesta halvalla saanut. Rähjäsin oikein kunnolla ja kiittämättömän kakaran maineenhan mä tietenkin sain, mutta siihen sitten loppui tavaran tulo. Ei enää tullut itse tehtyjä karjalanpiirakoitakaan, mutta se oli sitten se hinta. Saipa rouva rahaa säästöön ja mun kaappeihin ei turhuuksia kasaantunut.

Sen takia mä käyn lapsen kanssa mieluummin shoppailemassa kuin tyrkyttäisin tarpeetonta tavaraa. Nuorilla ne mieletkin voi muuttua nopeesti, että eilen valkoinen oli maailman kaunein sisustusväri ja tänään se onkin sininen. (viitaten, että äitini toi myös jotain myyntijämä pyykeitä ja maton palasia...)

Keräilyastioita? Siis nuori kerää jotain sarjaa ja viet mukana täydennystä? 

Minusta ihana ele.

Vanhemmat on läpi vuosisatojen auttanut lapsiaan aikuisuuden tiellä. Se on vaan sisäinen tapa ja mun mielestä jopa hellusta.

Esim Mun mummo 86 v vie aina lapselleen 65v ruokakassin viikottain. Eihän se aina täynnä ole, ehkä on kaapeistaan saatuja kahveja kerännyt kiertoon, mutta aina on ruokakassi.

Tuo kaikille muillekin alenevassa polvessa, kuten 65 vuotias äitinikin. Mulle vähemmän, mutta lapsenlapset ovat hyvin kaappinsa saanut varustettua kaikkien sukupolvien viemisistä.

Onhan asiasta puhuttu, ettei tarvii tuoda, mutta se on vaan meidän äitien juttu. Silti kaikista on tullut ihan täyspäisiä veronmaksajia. Ei ketään ole erityisesti paapottu, on osattu säästää ja sijoittaakin ja vielä autetaan vähävaraisiakin.

Auttaminen hyvä, tavaran tuputtaminen ei. Opiskelijoiden lapsuudenkodin antama apu merkitsee entistä enemmän opiskelijoiden tukien heiketessä. 

Vanhempia on olemassa monenlaisia, jotkut auttavat ja pitävät huolen kunnes lapsi kykenee niin sanotusti seisomaan omilla jaloillaan ja jotkut vanhemmat työntävät lapsen ulos ovesta lapsilisien loputtua ja käskevät lapsen hakemaan yhteiskunnalta tukia jos eivät vielä kykene pärjäämään omillaan.

On huomattavasti mukavampi opiskella, kun asunto on mukavalla paikalla keskustassa, ei tarvitse miettiä vuokranmaksua tai vuokraisäntää ja käyttörahaa on koko ajan sen verran, ettei tarvitse pihistellä. Miksi vanhemmat eivät rahoittaisi lapsensa opiskelua, miksi rahansyytäminen lapselle on OK vasta sitten, kun tällä on puoliso ja perhe ja periaatteessa pitäisi osata elää omillaan?