Kaksiviikkoinen vauva ei yht äkkiä nuku

Yksi: lapsen sisään on rakennettu halu pysyä hengissä. Muista se kaiken epävarmyyden keskellä.  Se, että jätät lapsen hetkeksi huutamaan pinnasänkyyn ja poistut vaikka toiseen huoneeseen on ihan ok.

Sekin, että ajattelee laittavansa vauvan pakastimeen hetkeksi, on ok. Se, jos laittaa vauvan pakastimeen ei ole.

Meillä esikoinen vei sellaista vuoristorataa, että vieläkin ihmettelen että se selvisi hengissä. Sinäkin selviät ja vauvasi selviää. 

Voi olla refluksitauti. Meidän vauvalla alkoi 3 viikon vanhana refluksitauti ja koliikki. 8 kk vanhana selvisi maitoallergia ja liuta muita allergioita, jotka siis selvästi myötävaikuttivat koliikin ja refluksin. Neuvolasta et tule apua saamaan, suosittelen asiaan vihkiytynyttä lasten allergologia jos vaiva jatkuu.

Nuo tuntemukset ovat normaaleja vanhemmaksi tullessa, itse esim olin paniikissa ehkä ensimmäiset neljä viikkoa melkein koko ajan. Kuitenkin minusta tuntui että siedän sen. Jos ahdistus on kovin suurta, tarvitset ulkopuolista apua. Voit vaikka soittaa neuvolaan heti huomenna.

Meillä tuohon kahden viikon ajan kohtaan auttoi sukkaan tehty kauratyyni, jota lämmitin pienesti ja laitoin vauvan vatsan vierelle. Hän ikään kuin rentoi siihen ja nukahti aina nopeasti takaisin sen jälkeen. 

Tsemppiä ap, sulla alkaa myös synnytyshormoonit häviämään parin viikon jälkeen, niin se voi myös aiheuttaa ahdistusta. Tilanne on sulle uusi ja epävarmuus selviämisestä on ihan ymmärrettävää. Muista, että varmasti selviätte ja pyydätte apua, jos siltä tuntuu <3

Tuo voi tosiaan olla vaan ohi menevä vaihe tai sitten voi olla myös alkava koliikki, mutta panikoimalla siitä, et sitä voi estää. Nyt panostat lepoon ja rauhaan ja omaan hyvinvointiisi, jotta jaksat hoitaa vauvaa, nukkui se tai ei. Vähitellen opit ja rohkaistut myös kokeilemaan erilaisia kikkoja, mikä juuri teillä toimii, esim yöllä vauvansänky ihan oman sängyn viereen ja käsillä taputtelu siinä pimeässä ylös nousematta, jos kerran ruoka ei maistu ja vaippaa ei tartte vaihtaa. Vauvakin ymmärtää, että nyt ei ole hätää ja nyt nukutaan (jos siis ei ole koliikkikivuista kysymys).

Mulla oli välillä vaunut sisällä ja nukutin vauvan niihin, kun niitä pystyin yöllä heijaamaan sängystä nousematta

Kuinka usein hän syö päivällä?

Meillä yksi lapsi heräili yöllä, jos syöntivälit olivat päivällä liian pitkät. Kerralla ei kuitenkaan jaksanut syödä määräänsä enempää. Jos väkisin tuputti liikaa, tuli oksennus. Yritin tätä miehelleni monta kertaa selittää, mutta aina, kun lapsi jäi isänsä kanssa kotiin, ja minä lähdin asioitani hoitamaan, oli lapsi nukkunut jopa 5 tuntia putkeen. Ja seuraavana yönä minä sitten valvoin ja syötin nälkäistä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin ottaa rennosti, enkä pelätä ns. tulevaa. Jotenkin nyt vaan näissä hormooneissa ja oloissa kaikki tuntuu pelottavalta. Mennyt jotenkin pohja kaikelta. Omaa elämää ja itseä ei enää ole, mikä on aika iso shokki ja siihen päälle vielä kaikki arvaamattomuus, nukutaanko syödäänkö mitä tapahtuu koska tapahtuu. On aivan hirveän rankkaa.

 

Onko jollain vinkkejä miten voisi kestää tätä epävarmuutta? Toivon todella ettei ole koliikki ja on vaan ollut muutamat huonot yöt. 

 

AP

 Se epävarmuus on ja pysyy vaikka lapsi olisi aikuinen, opit itse vain ajan saatossa kestämään epävarmuutta paremmin. Epävarmuus ja pelko kuuluu vanhemmuuteen. 

 

Terkuin  neljän 12-24 vuotiaan lapsen äiti.

 

ja siinä kohtaa, kun yksi kertoo, että kolme kertaa on syksyn aikana hevosen selästä pudonnut ja toinen soittaa, että tuossa se lyhtypylväs nyt loikoo ja auto on penkassa, ei tule yhtään ikävä valvottuja öitä. Lapset ovat kuitenkin hengissä edelleen, ja omilla jaloillaan käveleviä. Enkeleitä, varjelusta, hyvää tuuria tai kaikkea edellä mainittua ja paljon muutakin hyvää on heillä matkassa ollut mukana, vaikka kaikki ei aina ole suunnitelmien mukaan mennytkään, eikä edes niin kuin äiti olisi toivonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Vastasyntyneet tuntuu olevan jossain horroksessa sen ekat pari viikkoa ja nukkuvat ja syövät vaan tyytyväisenä. Sitä ehtii jo ajatella, että helppoahan tää vauvanhoito on..

 

Mutta meneekö tämä ohi? Miten? Pelottaa aivan hirveästi, että elämä on nyt siis tätä tunnin välein heräilyä ja rauhoittelua. 

 

AP

Tämä ei välttämättä ole hyvä neuvo, mutta otin vauvat viereen nukkumaan, 4 kpl yhteensä, että saisin itse nukkua. Esikoinen taisi nukkua tissi suussa ensimmäisen vuotensa 😶

Tottakai kyse voi olla vaiheesta, mutta itse pitää olla aktiivinen sen suhteen milloin ei enää ole.

Meillä oli samaa ja syyksi paljastui silent refluksi. Kärsittiin unettomuudesta kuukausia ennen kuin meidät otettiin tosissaan ja saatiin lääkettä. Unet korjutuivat kertaheitolla...

Voi olla vain vaihekin, mutta kannustan luottamaan itseesi enemmän kuin me luotimme itseemme ja vaatimaan apua jos alkaa tuntua siltä, että tilanne pahenee. Joo, vauvat heräilevät öisin ja se on normaalia, mutta sillä normaalillakin on rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin ottaa rennosti, enkä pelätä ns. tulevaa. Jotenkin nyt vaan näissä hormooneissa ja oloissa kaikki tuntuu pelottavalta. Mennyt jotenkin pohja kaikelta. Omaa elämää ja itseä ei enää ole, mikä on aika iso shokki ja siihen päälle vielä kaikki arvaamattomuus, nukutaanko syödäänkö mitä tapahtuu koska tapahtuu. On aivan hirveän rankkaa.

 

Onko jollain vinkkejä miten voisi kestää tätä epävarmuutta? Toivon todella ettei ole koliikki ja on vaan ollut muutamat huonot yöt. 

 

AP

Onko lapsella isä kuvioissa? 

Juu. Mulla 7 lasta. Joista 2 on ollut erittäin hyvin nukkuvia. 2 vähän semmosia kitiseviä ja 3 koliikkia.

Se mikä määrittää koliikin on ollut aina vähän epämääräinen juttu mut olen todennut sen omasta kokemuksesta. Eli kun lapsi itkee paljon ja vaatii jatkuvaa hyssyttämistä eikä siihen auta mikään. Toinen itki joka yöllä 3.30 asti. Et jokainen ja voi miettiä niitä voimavaroja mitä oli sit jäljellä hoitaa muita asioita. 

Mutta se että jos se on koliikki niin se ei pois sulje sitä etteikö se myös menisi jossain vaiheessa ohi. 6kk-2v. Kyllä se jossain vaiheessa rupeaa nukkumaan paremmin ja paremmin. Mut lapset lähtökohtaisesti herättää monta kertaa yössä vielä isompanakin.  Kouluikäiset saattaa jo keskimäärin nukkua yöt.

Tähän ei oikein voi muuta sanoa kun hirveästi voimia jaksaa. Siihen ei ole olemassa yhtä ainoaa ratkaisua miten hoidat asian.  Olet saanut jo paljon hyviä vinkkejä. Puolison sukulaisten ja ystävien tukiverkko yms. Mutta pelkääminen etukäteen on vähän turhaa. 

Vauvan kanssa joudut jokatapauksessa menemään aina päivö kerrallaan. Ei kannata suunnitella liikaa ohjelmaa. Kun ne voi hetkessä mennä uusiksi. 

Jokaisen ihmisen on myös hyvä lyhyen aikaa kokea myös semmonen vaihe et kaikki ei sujukkaan kuin oppikirjassa. Tulee ymmärrystä perheitä ja äitejä kohtaan jotka painivat samojen haasteiden kans. Ei olla heti kertomassa miten ei vaan osasta hoitaa tai stressataan. 

Se itkuisuus kun voi johtua esimerkiksi vaikkapa allergiasta. Et kukaan osaa ennustaa mille on allerginen. 

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap. Sellaista se on lasten kanssa.  Meillä oli koliikki, refluksi, kauhea uhmaikä ja nyt on kauhea teini-ikä. Aina on joku kausi menossa. Ehkä sitten helpottaa, kun lapsi täyttää 18v.

Ei helpota : D Sitten mietitte, saako lapsi opiskelupaikan, sujuuko opiskelut, miten rahoittaa elämän, onko tasapainoinen sosiaalinen elämä, ystäviä/ parisuhdetta, käyttääkö päihteitä, onko turvassa tässä kovassa maailmassa, löytääkö paikkansa maailmasta jne...

Aapeelle sanoisin, että vauvat ovat erilaisia, eikä yleispätevää ohjetta voi antaa. On myös erilaisia vaiheita ja rytmejä nukkumisessa, ja jotkut onnekkaat nukkuvat vauvasta vasri-ikään saakka hyvin. Toiset ei koskaan

Jos koette, että vauva on terve, ja paino nousee, eli mikään ei haittaa ravinnon imeytymistä, rentoutukaa ja levätkää aina kun voitte. Kyllä se siitä. Tsemppiä.

Et juuri ap kerro, miten nukutte eli siis perhepedissä vai vauva sängyssä? Onko rinta-vai korvikemaidolla? Onko itkuinen vai ei?

Suosittelen perhepetiä ottamaan käyttöön jos ei  ole. Itse noin väsyttävien heräilyiden jälkeen helpommaksi laittaa tissi suuhun ja vauva itsekin nukahti todella nopeasti viereen. Korvike maidolla olevalla korvikkeet voivat aiheuttaa vatsanväänteitä kun pullosta tulee ilmaa samalla kun imee, niihin auttaa hyvä röyhtäytys, liike, cuplaton-tipat, hieronta, ilmaa poistavat tuttipullot.

Suosittelen itkuiselle/ huonosti nukkuvalle  vauvalle vauvahierontaa siihen erikoistuvan fysioterapeutin toimesta tai vyöhyketerapeuttia, meillä itkuisuus ja huonounisuus väheni sillä. Joskus korvikkeen vaihtaminen voi auttaa, mutta ei aina johdu siitä. Aika auttaa kummasti, noin 3kk ikäisenä ei juuri itkeskellyt enää, joten suolisto kehittyy vauvalla ja unikin paranee. Tämä toki yksilöllistä, koska kaikki vauvat erilaisia. Älä vertaa toisiin.

Vauvan unta voi tukea tietysti pimentämällä makuuhuonetta, pitämällä sen sopivan raikkaana, käyttämällä white noise-kohinaa jne. Unipussi on paras pienelle vauvalle jos nukkuu omassa sängyssä ja toiset vauvat tykkäävät nukkua kapaloituna ns. kapalopussissa.

Jos kyse yöheräilystä, kannattaa muistaa että pienellä vauvalla ei ole rytmiä ollenkaan. Parempi kun siitä ei stressaa ja pitkään saa varautua että vaiheita tulee vaiheiden jälkeen. Muistaakseni juuri 2 viikon ikäisenä huononi unet ja myöhemmin kummasti taas parani kunnes tuli tiheänimunkautta vol 10. Muista että n.4-5kk alkaa hahmottua vasta jonkinlainen rytmi.

Jos vauvan voinnissa joku huolestuttaa, kannattaa kääntyä neuvolan puoleen. 

Ja piti lisätä. On aivan normaalia että 2 viikkoinen vauva heräilee öisin. Meidän vauvalla olo ilta 20-yö 00 yhtä nukutusta.Toiset vauvat pirteämpiä päivisin ja nukkuvat öisin enemmän, toiset taas päinvastoin. Oma vauva jo 11 kk, mutta sai korviketta sekä rintamaitoa alkuun. Yhtä kanniskelua oli nukutukset alkuun. Sylissä heijattiin uneen ja laskettiin sänkyyn nukkumaan, omaan sänkyyn tai sitten isompaan sänkyyn kun mun kanssa perhepedissä nukkui. Raskasta aikaa, mutta siitä selviää kun ottaa omaa aikaa itselleen ja koittaa nukkua kaikissa mahdollisissa väleissä, päivällä myös. Parhaiten vauva tuntui nukkuvan autossa, joten korviketta paljon nassuun ja ajelemaan päivällä, silloin toinen voi nukkua sillä aikaa.

Muistan omieni vauva-ajoilta lukeneeni jostain että kaksiviikkoinen herää tähän maailmaan. Tästä johtuen nukkuminen(kin) saattaa muuttua täysin. 

Ja kyllä sitä unen kanssa saikkaamista riittää myöhemminkin, omalla lapsenlapsella on ollu jos mitä hulinoita tässä ekan 10kk aikana. Mutta sekin yö tulee kun nukutaan koko yö putkeen. Jaksamista ap, kaikesta selviää kyllä.

En tiedä onko joku sanonut jo, mutta vastasyntyneen vauvan unisykli eli se aika kun nukkuu yhtäjaksoisesti on 45-50 minuuttia ja jokaisen syklin jälkeen havahtuu. Vuorokaudessa pariviikkoinen nukkuu kaikkea 12 ja 20 tunnin välillä. 



Vastasyntynyt on nimensä mukaisesti aivan upouusi ihminen, aivot kehittyvät eikä mitään selkeää säännöllisyyttä voi neurologisesti vastasyntyneen aivoilla vielä ollakaan. Paras vastasyntyneen voinnin mittari on kasvu - jos lapsi saa lepoa ja ravintoa riittävästi, näkyy se kasvussa eli jos vauva kasvaa hyvin, voit olla aika rennoin mielin.

Tsemppiä!

Meillä alkoi maha vaivata kaksi viikkoisena, jatkui siihen 3kk ikään.  Sitten alkoi nukkua 7-8h putkeen. Nyt on 4kk ikää, hampaita tulee rytinällä ja eka räkätautikin on päällä että se niistä unista taas hetkeksi.

Vaikea sanoa miten pitkään tuota jatkuu. Vaikeinta vanhemmuudessa on minusta ollut unen puute. Aina tulee jotain: tauteja, rokotuksia, allergioita jne., jotka voivat aiheuttaa univajetta äidille. Priorisoi siis itsestäsin huolehtiminen, koska siihen voit vaikuttaa. Nuku kun vauva nukkuu päivällä, anna miehen hoitaa viikonlopun yösyötöt ja kysy vaikka neuvolasta kotiapua, että voit välillä levätä.