Lue keskustelun säännöt.
Kaksiviikkoinen vauva ei yht äkkiä nuku
15.01.2024 |
Otsikossa. Ekat viikot meni hyvin nukkuessa ja syödessä, varsin tyytyväinen vauva. Söi ja nukkui jopa neljän tunnin pätkiä yöllä. Nyt yht äkkiä öisin heräilee tunnin välein. Mistä on kyse, onko tämä nyt koliikki vai joku ohi menevä vaihe? Kaipaan vertaistukea, koska pelkään, että yöt on nyt jatkossa tätä, enkä kestä.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia. Vastasyntyneet tuntuu olevan jossain horroksessa sen ekat pari viikkoa ja nukkuvat ja syövät vaan tyytyväisenä. Sitä ehtii jo ajatella, että helppoahan tää vauvanhoito on..
Mutta meneekö tämä ohi? Miten? Pelottaa aivan hirveästi, että elämä on nyt siis tätä tunnin välein heräilyä ja rauhoittelua.
AP
Kyllä se ohi menee. Vaikka se osoittautuisikin koliikiksi niin koliikin pitäisi alkaa kääntyä parempaan suuntaan 3kk kohdalla. Eli mieti se niin, että tämä on nyt vaan lyhyt jakso, joka päättyy aikanaan. Hyvin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se menee ohi. Koeta nyt rentoutua. Vauva aistii kyllä vanhemman tunnetilan ja jos vanhempi on ahdistunut ja stressaantunut, vauvankin on vaikeampi nukahtaa. Tunteet tarttuu, pienestä pitäen.
Ihan joka äännähdykseen ei myöskään tarvitse reagoida. Pienet lapset herää usein kun univaihe vaihtuu, hetken ihmettelevät ja kenties jotain ääntelevät ja sitten jos on rauhallista nukahtavat uudelleen. (Toki ei jätetä lasta itkemään yksin, sitä en tarkoita. Vaan että seurailet hetken tilannetta etkä heti nouse itse.)
Taas tätä höpinää, että lasten heräilystä stressaantuneiden vanhempien lapset ei nuku hyvin sen stressaamisen vuoksi :D
Miksi kukaan uupuneena vauvaa hoitaisi keskellä yötä, jos vauva on tyytyväinen?
Onnea vaan vanhemmuuteen jos tunnetaidot on tuolla
Kukaan vanhempi ei stressaa huonosta nukkumisesta ennen kuin lapsi nukkuu huonosti. Syynä huonoon nukkumiseen ei siis ole stressaaminen. Sinulla logiikka uupuu ja tunnetaitojasi kuvaa, että tykkäät syyllistää huonosti nukkuvien lasten vanhempia lapsen huonounisuudesta eli olet kiusaaja.
Vaiheita vaiheita... Pian tulee hampaat, unitaantumat, eroahdistukset, hulinat... Vauvavuosi on monesti rankka ja sekava etenkin unien vuoksi. Ja kaikkea jatkuu vielä sinne kouluikään saakka. Kannattaa pitää huolta myös teidän molempien jaksamisesta, että saatte molemmat hyviä yöunia, omaa aikaa jne.
Mun esikoisella oli myös noin, että pari ekaa viikkoa hän nukkui hyvin ja oli rauhallinen, mutta sen jälkeen alkoi heräillä tunnin välein. Sitä kesti noin 9kk ikään, jolloin hän vähensi heräilyään noin kuuteen kertaan yössä. Mutta mitä olen kavereilta kuullut, niin yleensä vauvat kyllä nukkuvat paremmin. On siis todennäköistä, että sinun vauvallasi tämä tunnin välein heräily voi mennä äkkiäkin ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se menee ohi. Koeta nyt rentoutua. Vauva aistii kyllä vanhemman tunnetilan ja jos vanhempi on ahdistunut ja stressaantunut, vauvankin on vaikeampi nukahtaa. Tunteet tarttuu, pienestä pitäen.
Ihan joka äännähdykseen ei myöskään tarvitse reagoida. Pienet lapset herää usein kun univaihe vaihtuu, hetken ihmettelevät ja kenties jotain ääntelevät ja sitten jos on rauhallista nukahtavat uudelleen. (Toki ei jätetä lasta itkemään yksin, sitä en tarkoita. Vaan että seurailet hetken tilannetta etkä heti nouse itse.)
Taas tätä höpinää, että lasten heräilystä stressaantuneiden vanhempien lapset ei nuku hyvin sen stressaamisen vuoksi :D
Miksi kukaan uupuneena vauvaa hoitaisi keskellä yötä, jos vauva on tyytyväinen?
Varmaan sama tyyppi kuin siinä yhdessä "mies ei auta" -ketjussa, jossa kertoi kuinka hänen ystävänsä on lastenosaston hoitaja ja kuinka se on vanhempien vika, että vauvat ei nuku...
Vierailija kirjoitti:
Tiheän imun kausi, ks google.
Joo, tätä oli ainakin meillä säännöllisin väliajoin. Tissillä roikuttiin 24/7. Nyt tuo pienin jo 2v. Aika kultaa muistot... Nykyisin on toisenlaisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvalla voi olla tiheän imemisen Vaihe. Haluaa tankata tiheään.
Itse olen vielä herkällä mielellä huonon nukkumisen ja hormonien vuoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin tuo voi olla vai vaihe ja ensi viikolla nukutte taas kaikki hyvin. Noita vaiheita tulee ja menee, mitä pienempi lapsi niin sitä enemmän. Jos kuitenkin valvominen jää päälle kehottaisin hakemaan apua. En nyt ehkä ihan pari viikkoisen/kuukautisen vauvan kohdalla, mutta myöhemmin.
Neuvolassa sanottiin meillekin, että tuollaista se nyt vaan on. Kun olin nukkunut tunnin pätkissä 5 vuotta (luonnollisesti en työssä kyennyt käymään vaikka lapsi oli jo hoidossa), aloin vaatimalla vaatia apua. Melatoniinista lopulta pitkien tutkimusten jälkeen löytyi apu meidän tapauksessa. Sitä ihmettelen edelleen näin vuosienkin jälkeen, miten neuvolassa aina todettiin, että se on vaan vaihe vaikka meillä oli kaikki ihan kaaosta lapsen heräilyn takia ja vaikutti myös hänen omaankin hyvinvointiin.
Edelleenkin näen punaista lauseesta "sellaista se nyt vaan on". 5 vuotta valvomista ei voi olla normaalia eikä kenenkään voi olettaa sitä jaksavan. Olisi pitänyt jo viimeistään 3 vuotta aiemmin alkaa vaatia apua, myös muualta kuin neuvolasta. Mutta ei sitä silloin nuorena esikoisen äitinä oikein osannut, sitä luotti vain neuvolan sanomisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin tuo voi olla vai vaihe ja ensi viikolla nukutte taas kaikki hyvin. Noita vaiheita tulee ja menee, mitä pienempi lapsi niin sitä enemmän. Jos kuitenkin valvominen jää päälle kehottaisin hakemaan apua. En nyt ehkä ihan pari viikkoisen/kuukautisen vauvan kohdalla, mutta myöhemmin.
Neuvolassa sanottiin meillekin, että tuollaista se nyt vaan on. Kun olin nukkunut tunnin pätkissä 5 vuotta (luonnollisesti en työssä kyennyt käymään vaikka lapsi oli jo hoidossa), aloin vaatimalla vaatia apua. Melatoniinista lopulta pitkien tutkimusten jälkeen löytyi apu meidän tapauksessa. Sitä ihmettelen edelleen näin vuosienkin jälkeen, miten neuvolassa aina todettiin, että se on vaan vaihe vaikka meillä oli kaikki ihan kaaosta lapsen heräilyn takia ja vaikutti myös hänen omaankin hyvinvointiin.
Edelleenkin näen punaista lauseesta "sellaista se nyt vaan on". 5 vuotta valvomista ei voi olla normaalia eikä kenenkään voi olettaa sitä jaksavan. Oli
Useimmiten kyse kuitenkin on vain vaiheesta. Eihän aikuinen ihminenkään aina nuku täydellisesti, vaan välillä on huonomman nukkumisen vaiheita syystä tai toisesta. Miksi pikkuvauva olisi sen kummempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toi kausi kesti noin 4 ikävuoteen asti molempien lasten kohdalla. Kummallakaan mitään tiettyä syytä ollut. Sen jälkeen alkoivat nukkumaan useamman tunnin yössä ja nyt teininä niitä ei meinaa saada sängystä ylös😁
Yritä ottaa iisisti ja relaa henkisesti, kaikesta selviää. Vauva-aika on vauva-aikaa. Ei se lopun elämää kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin ottaa rennosti, enkä pelätä ns. tulevaa. Jotenkin nyt vaan näissä hormooneissa ja oloissa kaikki tuntuu pelottavalta. Mennyt jotenkin pohja kaikelta. Omaa elämää ja itseä ei enää ole, mikä on aika iso shokki ja siihen päälle vielä kaikki arvaamattomuus, nukutaanko syödäänkö mitä tapahtuu koska tapahtuu. On aivan hirveän rankkaa.
Onko jollain vinkkejä miten voisi kestää tätä epävarmuutta? Toivon todella ettei ole koliikki ja on vaan ollut muutamat huonot yöt.
AP
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ottaa rennosti, enkä pelätä ns. tulevaa. Jotenkin nyt vaan näissä hormooneissa ja oloissa kaikki tuntuu pelottavalta. Mennyt jotenkin pohja kaikelta. Omaa elämää ja itseä ei enää ole, mikä on aika iso shokki ja siihen päälle vielä kaikki arvaamattomuus, nukutaanko syödäänkö mitä tapahtuu koska tapahtuu. On aivan hirveän rankkaa.
Onko jollain vinkkejä miten voisi kestää tätä epävarmuutta? Toivon todella ettei ole koliikki ja on vaan ollut muutamat huonot yöt.
AP
Opettelet elämään sen kanssa. Vanhemmuus on jatkuvaa epävarmuutta. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi eteen tulee. Tosin niinhän se on ennen lapsiakin. Ainut varma asia on epävarmuus. Vanhemmuuden myötä se vain moninkertaistuu. Siihen tottuu samalla tavalla kuin muihinkin muutoksiin elämässä.
t. viiden nyt jo aikuisen lapset äiti, joka tuntee vieläkin epävarmuutta ja joskus jopa pelkoa lastensa puolesta
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ottaa rennosti, enkä pelätä ns. tulevaa. Jotenkin nyt vaan näissä hormooneissa ja oloissa kaikki tuntuu pelottavalta. Mennyt jotenkin pohja kaikelta. Omaa elämää ja itseä ei enää ole, mikä on aika iso shokki ja siihen päälle vielä kaikki arvaamattomuus, nukutaanko syödäänkö mitä tapahtuu koska tapahtuu. On aivan hirveän rankkaa.
Onko jollain vinkkejä miten voisi kestää tätä epävarmuutta? Toivon todella ettei ole koliikki ja on vaan ollut muutamat huonot yöt.
AP
Minkä ikäinen sä olet? Onko lapsen isä kotona vai oletteko eronneet? Onko sulla jotain mielenterveysongelmia? Ei kuulosta kovin normaalilta jännittää ja pelätä noin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ottaa rennosti, enkä pelätä ns. tulevaa. Jotenkin nyt vaan näissä hormooneissa ja oloissa kaikki tuntuu pelottavalta. Mennyt jotenkin pohja kaikelta. Omaa elämää ja itseä ei enää ole, mikä on aika iso shokki ja siihen päälle vielä kaikki arvaamattomuus, nukutaanko syödäänkö mitä tapahtuu koska tapahtuu. On aivan hirveän rankkaa.
Onko jollain vinkkejä miten voisi kestää tätä epävarmuutta? Toivon todella ettei ole koliikki ja on vaan ollut muutamat huonot yöt.
AP
Mitä höpiset? Kyllä sinulla edelleen on ihan oma elämä ja itsekin näyt olevan olemassa, kun tänne kirjoittelet. Sinun elämäsi on nyt vain erilaista kuin mitä se oli ennen vauvaa, mutta sinun elämäsi se kuitenkin on halusit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ottaa rennosti, enkä pelätä ns. tulevaa. Jotenkin nyt vaan näissä hormooneissa ja oloissa kaikki tuntuu pelottavalta. Mennyt jotenkin pohja kaikelta. Omaa elämää ja itseä ei enää ole, mikä on aika iso shokki ja siihen päälle vielä kaikki arvaamattomuus, nukutaanko syödäänkö mitä tapahtuu koska tapahtuu. On aivan hirveän rankkaa.
Onko jollain vinkkejä miten voisi kestää tätä epävarmuutta? Toivon todella ettei ole koliikki ja on vaan ollut muutamat huonot yöt.
AP
Se epävarmuus on ja pysyy vaikka lapsi olisi aikuinen, opit itse vain ajan saatossa kestämään epävarmuutta paremmin. Epävarmuus ja pelko kuuluu vanhemmuuteen.
Terkuin neljän 12-24 vuotiaan lapsen äiti.
Se helpottaa kyllä. Tuo tunne että sinua itseäsi ei enää ole, vaan olet vain vauvan palvelija, sivuroolissa, on ihan normaali.
Kohta (esim. parin kk päästä) voit jo alkaa antaa vauvaa muiden hoidettaviksi pariksi tunniksi kerrallaan. Pääset urheilemaan tai näkemään ihmisiä, ja huomaat niinä vapaatunteina olevasi vielä sinä. Lapsen kasvaessa ne "omat tunnit" lisääntyvät. Ajattele että jossain vaiheessa lapsi on päivähoidossa monta tuntia joka arkipäivä!
Kun sinusta on tullut vanhempi, niin totu siihen että tavalla tai toisella huolehdit koko loppuikäsi. Ja mikäänhän ei koskaan ole varmaa kuitenkaan, mitä tahansa voi elämässä tulla eteen. That's life!