Miksi jotkut vanhat naiset ovat tosi kovia, kylmiä ja vaativia?
Katselen Teemalta elokuvaa Karen Blixenistä. Hän oli tanskalainen kirjailija. Hän vaikutti olleen iäkkäänpänä juuri sellainen vaativa ja kova nainen. "Ihmisen pitää olla rohkea. En voi sietää arkoja ihmisiä."
Veitolan yökyläilyohjelmassa Aira Samulinin luona ihmettelin kun Aira oli niin kova asenteeltaan kun puhuivat elämän vastoinkäymisistä ja suhtautumisesta niihin. Pitää olla vahva ja ei saa pysähtyä ja velloa menneessä, eteenpäin vaan jne. Täälläkin oli sen jakson jälkeen keskustelua jossa ihmeteltiin Airan kovaa asennetta.
Lenita Airisto ei usko työuupumuksen ja puhuu aina vain vahvuudesta ja yritteliäisyydestä. Ihan kuin heikkoja ihmisiä ei voisi olla olemassakaan.
Henkilökohtaisesta elämästäni kun, jo lapsuudesta, muistan tällaisia vanhempia naisia.
Nämä kovat vanhat naiset ovat itse menestyneitä ja ehkä joutuneet taistelemaan minusta asioista. Sekä kovettaa?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
On miellyttäneet koko ikänsä ja on tullut raja vastaan?
Ihan hauska vitsi, kun puhutaan esim. Lenita Airistosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet itse "Vanhan"? Työelämässä jo 40-kymppinen nainen saatetaan luokitella vanhaksi. Ja se 40-kymppinen voi olla mutsis, jolle ei ryppyillä.
40-kymppinen eli 400-vuotias on todellakin vanha. Eikä mitenkään päin ole kenenkään täällä kirjoittelevan äiti.
Kyllä 10-vuotiaskin on kirjoitustaitoinen.
Faith kirjoitti:
Ajattelisin ennemmin, että sellainen ihminen on alun perinkin ollut kovaluontoisempi ja määrätietoisempi persoonallisuudeltaan, ja osittain sen takia on menestynyt. Eikä niin päin, että vaikeissa olosuhteissa taisteleminen on tehnyt hänestä kovan.
Vanhemmilta ikäpolvilta on vaadittu lapsina enemmän eikä tunteille ollut juuri sijaa. Työllä näytettiin oma arvo ja ahkeruus. He ovat olleet sota-ajan lapsia.
Heidän nuoruudessaan ei ollut self help hömppää, joka on pilannut monen nuoren mahdollisuuden menestyä ns. kovilla aloilla.
Elämänsä on ollut pelkkää selviytymistä jo nuorena, kun on pitänyt elää jotakin muuta ihmistä tai asiaa varten, esimerkiksi vanhemmat, mies, lapset ja työ. Siinä vaiheessa kun pääsee elämään omannäköistä elämää, vanhuus taas tekee elämän vaikeaksi. Tulee sairauksia ja keho rappeutuu, ja elämä jälleen on selviytymistä. Sellainen kovettaa ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet itse "Vanhan"? Työelämässä jo 40-kymppinen nainen saatetaan luokitella vanhaksi. Ja se 40-kymppinen voi olla mutsis, jolle ei ryppyillä.
40-kymppinen eli 400-vuotias on todellakin vanha. Eikä mitenkään päin ole kenenkään täällä kirjoittelevan äiti.
Kyllä 10-vuotiaskin on kirjoitustaitoinen.
Mutta silti osa täällä olevista aikuisista ei sitä ole. Kuten näemme "40-kymppinen" esimerkistä.
Liian pitkä aika tässä maailmassa niin unohtaa henkimaailman täydellisen rakkauden?
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä aika tässä maailmassa niin unohtaa henkimaailman täydellisen rakkauden?
Henkimaailmalla ei tee mitään, kun pitää ruokkia lapset tai saada firma menestymään.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Ajattelisin ennemmin, että sellainen ihminen on alun perinkin ollut kovaluontoisempi ja määrätietoisempi persoonallisuudeltaan, ja osittain sen takia on menestynyt. Eikä niin päin, että vaikeissa olosuhteissa taisteleminen on tehnyt hänestä kovan.
Vanhemmilta ikäpolvilta on vaadittu lapsina enemmän eikä tunteille ollut juuri sijaa. Työllä näytettiin oma arvo ja ahkeruus. He ovat olleet sota-ajan lapsia.
Kyllä. Lienee paljolti myös sukupolvikysymys.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ennen ihmisiltä vaadittiin paljon ja toisilla oli elämä kovempi. Opettaja tuli koulun käytävällä vastaan ja alkoi matkia oppilaiden vetelää kävelytyyliä parodisoiden, huutaen että sieltä tulee niiin vetelän näköistä väkeä! Kasvatus silloin tehtiin tuolla tasolla, ehkä kovettuminen oli senkin seurausta.
Airahan selitti tämän asian ihan selkeästi siinä Veitolan jaksossa. Piti kovettaa itsensä, että pystyi 14-vuotiaana ottamaan vastuun perheestä isän kaatumisen jälkeen. Samoin piti kovettaa itsensä, että pärjäsi sekopäisen miehen kanssa. Ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ihmisiltä vaadittiin paljon ja toisilla oli elämä kovempi. Opettaja tuli koulun käytävällä vastaan ja alkoi matkia oppilaiden vetelää kävelytyyliä parodisoiden, huutaen että sieltä tulee niiin vetelän näköistä väkeä! Kasvatus silloin tehtiin tuolla tasolla, ehkä kovettuminen oli senkin seurausta.
Samulinin tai Airiston lapsuudessa ei todellakaan ollut mitään pelleileviä opettajia. Hyvä kun oli edes kunnollista koulua. Karttakepillä ja vyöremmillä lapset kasvatettiin, ei parodioinnilla tai pelleilyllä.
Koska heille on kasvanut omanarvontunto ja itsetunto, ei ole tarvetta kumarrella ketään tai mitään. Ei se tee kenestäkään kylmää jos tietää ja ymmärtää elämästä ja kulkee rohkeasti omaa polkuaan. Tällaisista naisista voi olla ylpeä! Siinä tavoitetta myös nuorille.
Mietipä ap itse, jos sinut olisi kasvatettu "joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa" ajatuksella. Etkö muka itse olisi kasvanut kylmäksi ja vaativaksi?
Jossain vaiheessa, kun on tavannut tarpeeksi k.sipäitä, ei paljon ihmiset enää kiinnosta. Varsinkaan se, mitä ne ajattelevat. Itsekään en jaksa miellyttää enää ketään ja jos joku ei osaa käyttäytyä niin poistan piiristä heti.
Kyllä siellä ovien takana olen silti edelleen se vanha ja hyväsydäminen sekä lämmin ihminen, mutta se puoli näkyy nykyään vain ystäville.
Enkä ole edes kuin vasta 45.
VAI OLISIKO GEENIT vaan niin hyvät ?
Vierailija kirjoitti:
VAI OLISIKO GEENIT vaan niin hyvät ?
TAI häikäilemättömyyttä, tai bisnesvainu niin ankara, ja oikea kova sairaus ois saanu nääkin tyypit luhistuun ja katkeroitumaan, kun ajattelee tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Ajattelisin ennemmin, että sellainen ihminen on alun perinkin ollut kovaluontoisempi ja määrätietoisempi persoonallisuudeltaan, ja osittain sen takia on menestynyt. Eikä niin päin, että vaikeissa olosuhteissa taisteleminen on tehnyt hänestä kovan.
Vanhemmilta ikäpolvilta on vaadittu lapsina enemmän eikä tunteille ollut juuri sijaa. Työllä näytettiin oma arvo ja ahkeruus. He ovat olleet sota-ajan lapsia.
NIIN, Psykopaatteja ?
Elämä on joskus kovaa ja se kovettaa monet. Silloin täytyisi muistaa elämässä pitää pieniä hengähdyshetkiä oman sisimpänsä valon ylläpitämiseksi. Ei ne ulkoiset jutut vaan se oma sisin on tärkein, mitä tuntee ja näkee kun katsoo omaa kuvajaistansa peilistä?