Draaman kaari - ero epävakaasta, joka halusi itse erota - loppuiko yhteydenpito nyt todennäköisesti lopullisesti?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on ja samankaltainen tilanne. Vuoden verran jaksettiin säätää jotain epämääräistä, mutta sitten sain tarpeekseni. Edellisessä suhteessa ei ollut samanlaisia ongelmia, tuimme toisiamme ja halusimme ymmärtää. Aloin käymään terapiassa myös. Ero kuitenkin tuli ja aloin tapailla tuota toista miestä. Vuoden tosiaan keski, jonka jälkeen mulle riitti. Tajusin etten koskaan saa itseäni kuntoon, jos jatkan kyseisen henkilön tapailua. Terapeutti oli huomannut minussa ja käyteksessäni myös huomattavaa taantumaa. 

 

Elikkä, vastus kysymykseen.. Sanoisin, että on lopullista. Itsellä ainakin on.

Täytyykin kommentoida tätä, että harvoin ihmiset ymmärtävät kuinka suuri merkitys toisen käytöksellä on epävakaan elämään. Kuten sinunkin tapauksessa huomaa, exäsi tuki sinua ja halusi ymmärtää. Toinen mies ei, ja siksi se vaikutti negatiivisesti paranemiseesi.

Vuoden seurustellut jannut kihloihin?? 😂😂

Tuohan nyt riippuu. Voi olla, että parin viikon päästä on taas ruikuttamassa sua takaisin, kun mieli vaihtuu toiseen asentoon. Sitten taas jos herkkänahkainen uhrautujanarsu ja teillä on yhteisiä tuttuja, niin saattaa alkaa yletön mastamaalauskampanja.

Ap. Miksi olit menossa käymään?

Suuttui, kun ei vietetty erästä viikkoa yhdessä ja ei kuulemma halua elää elämäänsä yksin ja halusi erota. Olin siis sovitusti menossa hänen luokseen ja lähdön edessä hän sai kilarit ja kielsi tulemasta, joten en sitten voinut mennä hänen luokseen. 

🤯🤪🤯🤪🤯 MITÄ? 😂

Tekstissäsi ei ole järkeä. Kuulostaa keksityltä.

Vituttaa tämäkin palsta. Epävakaa ei todellakaan ole näin yleinen kuin täällä väitetään. Nykyään kaikilla on epävakaa, jos ärsyyntyy. Mistäs tässäkään tapauksessa tietää kuinka ap on kohdellut tuota toista? Voi olla ihan syystäkin suuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa tämäkin palsta. Epävakaa ei todellakaan ole näin yleinen kuin täällä väitetään. Nykyään kaikilla on epävakaa, jos ärsyyntyy. Mistäs tässäkään tapauksessa tietää kuinka ap on kohdellut tuota toista? Voi olla ihan syystäkin suuttunut.

Se on just näin. On todella yleistä ryhtyä puhumaan toisista ihmisistä keksityillä diagnooseilla, jos tämä toinen ihminen ei käytöksellä miellytä tai täytä jotain omaa standardia. Ja tietty aivan tarkoituksella vallankäytön välineenä. 

Ihme kun ei ole bipolaarinen. 🤣🤣

Persoonallisuushäiriö ja temperamentti on kaksi ero asiaa. Luoja.

Vierailija kirjoitti:

Sinustahan se riippuu. Joko pidät tämän tuuliviirin poissa elämästäsi tai jatkatte sekoilua. Ei persoonallisuushäiriö parane  ilman pitkää psykoterapiaa eli voi hyvinkin koettaa aloittaa suhdetta uudestaan, koska tuollaisille miehille ei ole kovin paljon kysyntää.

Jos itse olet vakaa et edes harkitsisi palaamista. Nuo ovat suloisuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siksi vaarallisia ihmisiä, kiskaisevat sinut samaan myllyyn. Ihan jokaisen kykenevän kannattaa pyrkiä pois epävakaista suhteista koska sokeudut sekä itsellesi, toiselle, kaikelle muullekin. Koukutut eräänlaiseen draamaan joka ei kuitenkaan ole kypsän ihmissuhteen perusluonne.

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa tämäkin palsta. Epävakaa ei todellakaan ole näin yleinen kuin täällä väitetään. Nykyään kaikilla on epävakaa, jos ärsyyntyy. Mistäs tässäkään tapauksessa tietää kuinka ap on kohdellut tuota toista? Voi olla ihan syystäkin suuttunut.

Totta, mutta epävakaus liittyy monenlaiseen mt-oireiluun, pers häiriöön (klusteri b), päihde/huumeriippuvuuteen jne.

Eli jokainen oudosti poukkoileva ei ole epävakaa mutta ei tuo myöskään kovin harvinainen ole nykyisinä aikoina. Liittyy tiiviisti turvattomiin kasvuoloihin ja kiintymyksiin, tai niiden puutteisiin. Samat ihmiset hurahtavat myös helpommin muotihömpötyksiin ja yleensäkin helppoihin ratkaisuihin oloaan korjatakseen. Käyttävät valitettavasti hyväntahtoisia helposti hyväksi itsekeskeisyydessään. Tietysti jos itse haluat tuota niin sitten eiku menoks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten erotatte narsistin epävakaasta? Voiko olla esimerkiksi dissosiatiivinen identiteettihäiriö, jossa vain yhdellä persoonista on esimerkiksi narsistinen persoonallisuushäiriö?

Viisainta on jättää diagnoosit tekemättä ja vältellä ihmisiä, jotka ovat hankalia. Heidän omalla vastuullaan on hankkia diagnoosi, joka tulee hoidon aloittamisen jälkeen.

Minulla oli läheinen, joka näin jälkikäteen ajatellen varmaan oli epävakaan diagnoosin saanut. Oli hoidon piirissä, mutta hoito ei ollut oikein onnistunutta ja mukana oli päihdeongelma. Oli pakko katkaista välit, koska en enää jaksanut olla mukana hänen elämänsä käänteissä. Lasten kasvettua aikuiseksi katkaisin välit.

Läheisenä, ystävänä tai kumppanina jos valitsee tällaisen ihmisen, niin voi varautua siihen, että suhde on täysin yksipuolinen. Siihen mahtuu loppupeleissä vain sen epävakaan ongelmat ja

Jotkut kykenevät ehytymään iän ja avun saannin kautta, toiset eivät. Tässäkin on yksilöeroja, jotkut tajuavat paremmin että eivät ole terveitä ja haluvat parempaa elämää. Kykenevät juuri tuon realiteettitajunsa voimin työstämään alla olevaa vajetta. Ei ole useinkaan nopeaa vasn pikemminkin hyvin aikaa vievää, mutta edistystä silti tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa tämäkin palsta. Epävakaa ei todellakaan ole näin yleinen kuin täällä väitetään. Nykyään kaikilla on epävakaa, jos ärsyyntyy. Mistäs tässäkään tapauksessa tietää kuinka ap on kohdellut tuota toista? Voi olla ihan syystäkin suuttunut.

Totta, mutta epävakaus liittyy monenlaiseen mt-oireiluun, pers häiriöön (klusteri b), päihde/huumeriippuvuuteen jne.

Eli jokainen oudosti poukkoileva ei ole epävakaa mutta ei tuo myöskään kovin harvinainen ole nykyisinä aikoina. Liittyy tiiviisti turvattomiin kasvuoloihin ja kiintymyksiin, tai niiden puutteisiin. Samat ihmiset hurahtavat myös helpommin muotihömpötyksiin ja yleensäkin helppoihin ratkaisuihin oloaan korjatakseen. Käyttävät valitettavasti hyväntahtoisia helposti hyväksi itsekeskeisyydessään. Tietysti jos itse haluat tuota niin sitten eiku menoks.

Kyllä se on melko harvinainen. Yleensä ongelmat ovat muualla. Käytöshäiriöt eivät ole persoonallisuushäiriöitä. Impulsiivisuus ei kerro samantien, että henkilö on epävakaa. Temperamentti meillä kaikilla on.

Tyypillistä tietämättömyyttä asiaa kohtaan.

?? En oikein ymmärrä, mitä ajat kysymyksellä takaa? Olette eronneet, miehen aloitteesta. Kyseletkö nyt siis, että olisko vielä tsäänssejä paluuseen, kun sinä olet se jätetty? Sitäkö tässä kyselet?

Kukaan meistä ei voi tietää moista. Riippuu ihan täysin siitä toisesta ihmisestä, haluaako ottaa sinut takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Osittain asuttiin yhdessä. Toki sisimmässäni epäröin jatkaa suhdetta, mutta kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi, ei se elämä joka päivä yhtä taistelua ollut. Oli paljon aivan ihania hetkiä ja sellaisia, ettei semmoista yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunnetta ole kenenkään muun kanssa vielä tullut, vaikka elämää on eletty hyvän aikaa. Osasi siis pitää kuin kukkaa kämmenelläkin ja sanoa niin kauniita asioita, mikä koukuttaa tavallisenkin ihmisen ja vie jalat alta. Nuo hyvät hetket ja paljon elämän samalaisia, isoja arvoja, oli se, miksi kerrasta toiseen halusi uskoa, että kyllä tämä vielä tästä. Omalla tavallaan oli siis elämäni ihminen ja ero oli raastava, vaikkakin järjellä ajatellen se ainut ja oikea vaihtoehto.

Ne ihanat asiat johtuu yhtä lailla sairaudesta kuin ne välirikotkin. He sanoo tunne-päissään asioita, joita tarkoittavat siinä hetkessä mutta ne ei varsinaisesti korreloi totuuden kanssa. Epävakaa pelkää ennen kaikkea hylätyksi tulemista ja hän on hyvin taitava matkimaan sinun ideaalia kumppania saadakseen sen rakkauden. He kuitenkin saavat sitten näitä kohtauksia sekä todellisista että kuvitelluista hylkäämiskokemuksista. 



Vähän niin kuin miehet saattaa toitottaa rakkauttaan ollessaan kiiman vallassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa tämäkin palsta. Epävakaa ei todellakaan ole näin yleinen kuin täällä väitetään. Nykyään kaikilla on epävakaa, jos ärsyyntyy. Mistäs tässäkään tapauksessa tietää kuinka ap on kohdellut tuota toista? Voi olla ihan syystäkin suuttunut.

Totta, mutta epävakaus liittyy monenlaiseen mt-oireiluun, pers häiriöön (klusteri b), päihde/huumeriippuvuuteen jne.

Eli jokainen oudosti poukkoileva ei ole epävakaa mutta ei tuo myöskään kovin harvinainen ole nykyisinä aikoina. Liittyy tiiviisti turvattomiin kasvuoloihin ja kiintymyksiin, tai niiden puutteisiin. Samat ihmiset hurahtavat myös helpommin muotihömpötyksiin ja yleensäkin helppoihin ratkaisuihin oloaan korjatakseen. Käyttävät valitettavasti hyväntahtoisia helposti hyväksi itsekeskeisyydessään. Tietysti jos itse haluat tuota niin sitten eiku menoks.

Tässä on varmasti hivenen totuutta. Isäni käyttäytyi epävakaasti noin 10 vuotta kun hänen alkoholisminsa oli kovimmillaan. Pelkäsi valtavasti hylätyksi tulemista, puhui siitä jatkuvasti ja myös kuvitteli hylkäämisiä sinne missä sitä ei ollut. Toisaalta oli myös bipolaarin ailahtelevuutta; oli selviä maniajaksoja sekä masennusjaksoja. Alkoholismista tuo kaikki johtui ja tietääkseni hänellä ei ole persoonallisuushäiriöisen diagnoosia. 

Kun alkoholismista johtuen lopulta menetti kaiken siis rahat, naissuhteensa, terveytensä (kävelee nykyään huonosti ja toinen käsi huono) ja lopulta myös parhaimman kännikaverinsa, tämä rauhoitti merkittävästi. Nykyään kun juttelee siellä näkyy "vanha isä" silmien takana ja myös nämä oikkuilut sekä hylkäämisen pelot ovat loppuneet. Toki juo vieläkin mutta kun rahaa ei ole, pysyy se humalan taso ainakin paljon maltillisempana. 

"Jotkut kykenevät ehytymään iän ja avun saannin kautta, toiset eivät. Tässäkin on yksilöeroja, jotkut tajuavat paremmin että eivät ole terveitä ja haluvat parempaa elämää. Kykenevät juuri tuon realiteettitajunsa voimin työstämään alla olevaa vajetta. Ei ole useinkaan nopeaa vasn pikemminkin hyvin aikaa vievää, mutta edistystä silti tapahtuu."

Epävakaistahan sanotaan, että iän mukanaan tuoma kokemus voi rauhoittaa heitä ilman terapiaakin. Päihdeongelma tietysti pahentaa epävakautta. En voi puhua tarkemmin tuntemastani tapauksesta, mutta hänellä ainakin alkuun oli aivan väärä (huomattavasti vakavampi) diagnoosi ja väärät lääkkeet, teini-ikäisenä. Ja mielestäni koko diagnoosi on suht uusi, siihen aikaan puhuttiin eniten rajatilapersoonallisuudesta ja neuroottisuudesta, joita kumpiakaan termejä ei enää käytetä virallisesti.

aluksi saattaa uhkailla itsemurhalla tai jollain lievemmällä itsetuhon muodolla, ei suoraan, mutta näyttääkseen että kuinka pahaa jälkeä joku ns. tunnekylmyytesi on saanut aikaan. sitten joskus myöhemmin, vuosienkin päästä saattaa lähestyä yltiöromanttisesti ja muistaa vain hyvät asiat, tämä siis vaikka välissä olisi muita suhteita.

Jotkut jatkaa eron jälkeen ystävinä, jotkut ei, me ei voida täältä sitä ennustaa. 

AP miksi mies siis tarkalleen ottaen halusi erota? Ei tuo selitys kuulosta uskottavalta. Enemmän kuulostaa siltä että olet itse roikkunut miehessä. Oletko miettinyt onko sinulla itselläsi tällaisia persoonallisuushäiriöisen piirteitä?