Draaman kaari - ero epävakaasta, joka halusi itse erota - loppuiko yhteydenpito nyt todennäköisesti lopullisesti?

Mistäs me tiedetään? Taidat vaan haluta että ottaa yhteyttä.

Sinustahan se riippuu. Joko pidät tämän tuuliviirin poissa elämästäsi tai jatkatte sekoilua. Ei persoonallisuushäiriö parane  ilman pitkää psykoterapiaa eli voi hyvinkin koettaa aloittaa suhdetta uudestaan, koska tuollaisille miehille ei ole kovin paljon kysyntää.

Pysy kaukana. Tuo ei paremmaksi muutu koskaan. Pahemmaksi vain. 

Kyllä olenkin tullut siihen lopputulokseen, että nuo ongelmat kaatoivat suhteen hyvistä puolista huolimatta. Lähinnä vain mietin, että miten tuo sairaudenkuva tulee ilmi näissä erotilanteissa. Lähinnä sitä, että pitääkö tässä itse varautua siihen, että hänestä ei kuulu enää rasahdustakaan vai alkaako jossakin vaiheessa todennäköisesti takaisinpommitus. 

En osaa vastata, mutta kommentoin sen verran, että itse melkein samankaltaisessa tilanteessa. 

Suhde epävakaaseen oli erittäin erikoinen kokemus, jollaiseen en ollut koskaan aiemmin törmännyt, vaikka elämää onkin tullut jo nähtyä.

Aikamoinen vuoristorata, koukuttavakin. Nyt ei ole viimeisimmäm eron jälkeen kuulunut hetkeen mitään, mutta aiempien eroyritystenkin jälkeen saattoi kulua muutama viikko ettei kuulunut mitään, kunnes sitten taas kuului. Toki tällä erokerralla asiat eskaloitui jo todella pitkälle, kaikkien soveliaisuuksien yli, joten voi olla että tämä todella riitti, ja oli viimeinen niitti, hänellekin. 

Riippuu ap sinusta.

Jos otat yhteyttä, olet suossa taas. Näille se normaali tervehdysten vaihtaminen ei onnistu. Sitä ollaan suhteessa taas.

Älä vastaa kun ottaa yhteyttä, lue yltä.

Toivotaan ettei ota yhteyttä. Hänellä on kaikki kunnossa, ei tarvitse huolehtia kuten normaalisti toimisit.

5:lle, veit sanat suustani. Nimenomaan, koukuttava kaikista käänteistä huolimatta. Paljon ihaniakin hetkiä, mutta myös vuoristorataa.

Tämä viimeinen ero tosiaan meilläkin oli sinänsä raju ja tosiaan tämä "omaisuudenselvitys" tehtiin jne. 

En ole minäkään tästä sairaudesta kuullut sanaakaan ennen tätä tapausta, joten mikään asiantuntija en ole. Käsittääkseni nämä eroamiset ovat tälle ryhmälle tyypillisiä, mutta myös se, että voi jotakin draamakäänteitä vielä senkin jälkeen tulla.

Tuskin loppuu siihen. Hän kuitenkin jossain vaiheessa viestittelee sinulle, että mitä kuuluu, tai omia kuulumisiaan kertovan viestin ja sitten kun vastaat siihen neutraalisti tyyliin "kiva kuulla, siitä sitten eteenpäin elämässäsi", niin alkaa huuto "nyt loppuu tämä minulle viestien lähettäminen". Kun hänelle sitten vastaa, että sinähän tässä ensin viestittelit ja kanavan avasit, niin tulee ilmoitus, että yhteydenpitokanavat menee nyt kiinni!

Vierailija kirjoitti:

Tuskin loppuu siihen. Hän kuitenkin jossain vaiheessa viestittelee sinulle, että mitä kuuluu, tai omia kuulumisiaan kertovan viestin ja sitten kun vastaat siihen neutraalisti tyyliin "kiva kuulla, siitä sitten eteenpäin elämässäsi", niin alkaa huuto "nyt loppuu tämä minulle viestien lähettäminen". Kun hänelle sitten vastaa, että sinähän tässä ensin viestittelit ja kanavan avasit, niin tulee ilmoitus, että yhteydenpitokanavat menee nyt kiinni!

 

Siis niin totta! :O

T. 5

Vierailija kirjoitti:

Tuskin loppuu siihen. Hän kuitenkin jossain vaiheessa viestittelee sinulle, että mitä kuuluu, tai omia kuulumisiaan kertovan viestin ja sitten kun vastaat siihen neutraalisti tyyliin "kiva kuulla, siitä sitten eteenpäin elämässäsi", niin alkaa huuto "nyt loppuu tämä minulle viestien lähettäminen". Kun hänelle sitten vastaa, että sinähän tässä ensin viestittelit ja kanavan avasit, niin tulee ilmoitus, että yhteydenpitokanavat menee nyt kiinni!

 

 

Kuullostaapa niin tutulle. Huokaus. Toivon "oman" epävakaani tällä kertaa todella hukanneen numeroni.

-6

Niin, no yhteydenpitokanavat on olleet jo moneen kertaan kiinni. Hän on tosiaan näiden eroraivareiden aikaan harrastanut tuota estelyä, tällä haavaa yksi kanava kuitenkin aukaistu, että sai suoritettua nuo tavaroiden jakamiset. Tiedä sitten, kauanko linja pysyy auki.

Joskus suhde voi päättyä pysyvästikin ja voit olla hänelle eron jälkeen kuin kuollut. Ei välttämättä edes "tunnista" sinua, vaikka kävelisit häntä kadulla vastaan.

Olen tällaisen epävakaan nuoren miehen äiti. Yltiöromanttisia suhteita hänellä on riittänyt. Ja aina menee yhtä täysillä uuteen suhteeseen. Toivon niin, että joku uusista kumppaneista saisi miehen ottamaan sairautensa tosissaan ja hänen pysyvän hoitosuhteessa, mutta aina käy niin, että kun se alkuhuuma on valtavaa, niin hän on mielestään parantunut ja lopettaa lääkityksen /terapian. Ja sitten alamäki alkaa.

Ihania nuoria naisia olen saanut miniäkokelaiksi, ja aina yhtä haikeaa on ollut heistä luopua.

Ja vastaus kysymykseen, että ottaako epävakaa yhteyttä eron jälkeen: Poikani yhden eron jälkeen hakeutui hoitoon ja olisi halunnut aloittaa suhteen uudelleen, jäivät kuitenkin vain ystäviksi ja tiedän että suree edelleen suhteen päättymistä.

Epävakaillakin siis on tunteet ja erot koskettavat aivan kuten "terveitäkin" . Tunteiden sääntelyn vaikeus on sairaus, joka tarvitsee hoitoa ja paljon ymmärrystä. 

Surullista varmasti äidin näkökulmasta.

Itse voin sanoa, että huomasin kyllä, että ihmisenä hän osasi olla kyllä maailman sydämellisin ihminen ja ero satutti häntäkin kovasti, sillä ei tässä rakkauden loppumisesta ollut kyse. Tunteidensäätely oli vain niin hankalaa, meno impulsiivistä. Sairaus aiheutti ristiriitatilanteissa sen, että näkemyserot asioiden todellisista kuluista oli aivan eri sfääreissä. 

Yritin puhua hienovaraisesti, että pitäisi lääkärissä käydä, mutta siitä seurasi lähinnä vain välirikko. Eli mitään diagnoosia ei ole ikinä saanut ja ajattelee, että hänellä on vain ADHD. Hienoa kuitenkin, että poikasi on kuitenkin käynyt hoidossa ja lääkityskin on ainakin aika-ajoin käytössä. 

-ap-

Kukapa sen tietäisi. Tuollaisten ihmisten kanssa ei kannata arpoa, pallotella omia fiiliksiään tai jälkiviisastella. Eikä näin kannattaisi tehdä tasapainoistenkaan kanssa. Se pitää itse viime kädessä päättää haluaako olla toisen kanssa suhteessa vai ei, eikä tehdä siitä jonkinlaista kaupankäyntiä.

Kuulostaa ihan nykyiseltä avioliitoltani, josta yritän parhaani mukaan päästä eroon. Kerran erottiin virallisesti muutamaksi kuukaudeksi, muita kertoja ollaan puhuttu, että ero on ainoa ratkaisu. Hän kuitenkin luikertelee aina takaisin. Itkee, anelee, sanoo, ettei mitään tarkoittanut, sanoi vain, kun oli niin vihainen. Vannoo muuttuvansa ja vannoo rakastavansa. Sitä haluaisi itsekin uskoa noihin juttuihin, mutta tässä jo viimeiset 1,5 vuotta on näyttäneet, että aina vaan mennään vuoristorataa, eikä herra oikein tunnu voivan tunnesekoiluilleen mitään. Räjähtää milloin mistäkin, huutaa ja solvaa mitä mieleen juolahtaa. Olen sanonut, että terapiaa ja lääkitystä tarvitsisi, mutta ei suostu. 

Voimia ap. Ei tähän minun kohdallani tunnu auttavan mikään muu kuin totaalinen ero ja blokkaus, ettei saa yhteyttä minuun enää. 

Miten ap päädyit ihan kihloihin asti ja ilmeisesti asumaan yhdessä (kun kerran piti tavaratkin jakaa) noin vaikean ihmisen kanssa? Voin ymmärtää, että seurusteluun asti päästään, mutta luulisi, että kun todellinen luonne paljastuu, lähtisi jokainen tervepäinen ihminen pois. Miten jaksoit suhdetta, jossa tulee hirveitä riitoja pikkuasioista ja hirveää draamaa koko ajan?

Saako kysyä, mistä tuo virallinen ero (16) tuli? Oliko kenen päätös? Miten tuo takaisinpaluu tapahtui? Oletteko olleet kuinka kauan yhdessä ja menittekö äkkiä avioon?

Ymmärrän tuon, että kun ihmisenä on ihana, mutta tuo sairaus riivaa, sitä haluaisi kaikkia loruja uskoa, mutta eihän se oikeassa elämässä niin mene, että sairaudesta simbsalabim paranee.

Mitä tuo erovaihe toi myöhempään vaiheeseen? Oliko esimerkiksi muita suhteita tuona aikana ja onko ne nostettu pöydälle tasaisin väliajoin myöhemmässä elämässä, tai ainakin epäilyksiä moisesta?

Osittain asuttiin yhdessä. Toki sisimmässäni epäröin jatkaa suhdetta, mutta kuten tässäkin ketjussa on tullut ilmi, ei se elämä joka päivä yhtä taistelua ollut. Oli paljon aivan ihania hetkiä ja sellaisia, ettei semmoista yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunnetta ole kenenkään muun kanssa vielä tullut, vaikka elämää on eletty hyvän aikaa. Osasi siis pitää kuin kukkaa kämmenelläkin ja sanoa niin kauniita asioita, mikä koukuttaa tavallisenkin ihmisen ja vie jalat alta. Nuo hyvät hetket ja paljon elämän samalaisia, isoja arvoja, oli se, miksi kerrasta toiseen halusi uskoa, että kyllä tämä vielä tästä. Omalla tavallaan oli siis elämäni ihminen ja ero oli raastava, vaikkakin järjellä ajatellen se ainut ja oikea vaihtoehto.

Ihmiset, persoonallisuushäiriöisetkin, ovat erilaisia joten vaikea sanoa miten hän tulee käyttäytymään. Mutta onko sillä väliä? Jos hän ottaa yhteyttä niin älä vastaa, ja jos ei ota niin tilanne on silti sama. Kun et ihmistä kovin hyvin tunne niin ei ole mitään syytä kiinnittyä häneen yhtään enempää.

Minulla on epävakaa läheinen, joka on heittänyt minut ulos elämästään kymmeniä kertoja milloin minkäkin syyn takia. Yleensä tämän jälkeen hän jossain vaiheessa ottaa yhteyttä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saattaa jopa syyttää minua siitä etten ole pitänyt yhteyttä, vaikka on itse dramaattisesti ja lopullisesti ilmoittanut katkaisevansa välimme :D

Viime vuosina olen sanonut että jos perseilee niin välit eivät korjaannu itsestään. Pitää käydä asiat läpi, pyytää anteeksi ja osoittaa ymmärtävänsä ettei minua ole oikein kohdella sillä tavalla kuin hän kohtelee. Vieläkin hän toisinaan hän yrittää luikerrella elämääni teeskennellen ettei mitään ole tapahtunut, mutta kun otan esiin hänen sanomisensa ja tekemisensä ja kysyn että pitäisikö sinun pyytää anteeksi, niin katoaa taas. Anteeksipyytäminen on niin mahdotonta.

Nykyään minulle on paras tilanne kun hän on suuttunut, pitää mykkäkoulua ja minä saan olla rauhassa.