Joulu toi tullessaan avioeron... homma etenee niin, että minä etsin itselleni ja lapsille nyt asuntoa =(

Ei hätiä, en ottanut pahalla tuota aikuisjuttua. Ja juurihan minä yritän pähkiä, mikä olisi paras ratkaisu kaikkien kannalta...



Tilanne on siinä mielessä ihan hullu, että voisin muuttaa vuodeksi-pariksi naapuripaikkakunnalle ja tulla sitten takaisin, kun tunteet on tasoittuneet ja elämä taas uomissaan. Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että en usko pystyväni asumaan miehen kanssa samalla paikkakunnalla ja katselemaan menettämäämme kotiamme eli juuri päinvastainen tilanne, kuin sinä ehdotit =((

Kyseessä tosiaan pieni paikkakunta, joten törmäisin mieheen jatkuvalla syötöllä.

Vaakakupissa kyllä painaa sekin, että juuri nyt olisi sopiva talo kiikarissa naapuripaikkakunnalla, entä vuoden-parin päästä?

Entäs lapset? Tässä vaiheessahan uusien ystävien saaminen on helpompaa kuin vanhempana. Kuopus aloittaa koulun ensi syksynä, olisiko parempi aloittaa heti siinä koulussa, minne tulee jäämään vai aloittaa täällä ja vaihtaa vuoden-parin päästä?



Tuosta äiti-lapsi -roolista sen verran, että mies heitti tänään ehdotuksen, että toinen lapsista jää tähän taloon hänen kanssaan ja olisivat sitten molemmat vuoroviikonlopuin hänellä tai minulla. Tuolloin molemmat lapset näkisivät etävanhempaansa pari päivää kahdessa viikossa.

Sanoin, että en ikimaailmassa tule tuohon suostumaan, vaan tappelen asiasta vaikka korkeimmassa mahdollisessa oikeusasteessa. Lapset ovat niin läheisiä toisilleen, että en todellakaan suostu erottamaan heitä toisistaan. En myöskään itse suostu olemaan erossa kummastakaan lapsestani noin pitkiä aikoja. Olen sitä mieltä, että jos mies haluaa erota, niin kärsiköön nahoissaan, vaikka sitten siinä muodossa, että joutuu olemaan erossa myös lapsistaan.



ap

Kiitos. Sitä toivon minäkin.



ap

Miehesi voi antaa elatusmaksuina etukäteen summan , jonka taas voit lasten nimissä sijoittaa tulevaan kotiinnne.

Tuon summan tarvitsen ainoastaan siinä tapauksessa, että jostain syystä pystyisin lasten kanssa jäämään nykyiseen kotiimme. Muussa tapauksessa taloudellinen tilanne ei tule olemaan suurikaan ongelma, ei ainakaan alkuvaiheessa.

Kiitos kannustuksesta, sitä tässä nyt tarvitaan.



ap

Älkää tehkö sitä virhettä. Olen itse elänyt lapsuuteni sellaisessa perheessä, jossa vanhemmat ajattelivat vain lastensa parasta. Todella hyvä malli lapsella kasvaa, ei näe vanhempien välistä rakkautta ja läheisyyttä ollenkaan. Vanhempani erosivat sitten kun olin itse 20v.



Noin pienet lapset kuin sinulla, sopeutuvat kaveri- ja kotimuutoksiin. Älä sitä pelkää. Sillä jos sinä itse voit paremmin muualla kuin tämänhetkisellä kotipaikkakunnallasi, merkitsee lapsillesi eniten. Olen sitä mieltä että kun vanhemmat elävät, nauttivat omasta elämästään niin lapsetkin voivat hyvin.



Olen sitä mieltä että älä pelkää toteuttaa sitä, mikä sinusta tuntuu oikealta.

ei niin että mikä on itselle paras ratkaisu. Aina ei tietenkän lapsen tahto ole lapsen etu, vaan aikuisten pitää katsoa tilannetta aikuisen silmin ja pitkällä tähtäimellä.



Vanhemmista sen joka oikeasti paremmin pystyy huolehtimaan lasten päivittäisistä tarpeista pitäisi ryhtyä lähihuoltajaksi. Oma ikävä tms ei saa vaikuttaa asiaan.



Vaikeahan tilanne on varmasti aina eikä kaikkea osaa etukäteen ajatella.



Oman hyvinvoinnin ajatteliminenkin on loppuviimein lasten etu.



Tsemppiä sulle vaikeaan tilanteeseen. Onneksi elämällä on aina tapana järjestyä!

Ap auttaisi tapaamalla mahdollisimman paljon ja usein.



Kun lasten asumisesta päätetään käräjäoikeuksissa ja pyydetään sossujen lausunto niin he pitävät kaikkein tärkeimpänä lasten kannalta sitä, että lasten olosuhteet säilyvät mahdollisimman paljon samana. Jos ap:n perhe joutuisi oikeudessa asiaa setvimään niin lapset jäisivät lähes 100% varmasti isälle. Lapsethan ovat itsekin sanoneet tämän kantansa, että haluavat mahdollisimman vähän muutoksia.



Tämä tuntuisi tietysti ap:n mielestä todella katkeralta, koska hän ei edes halunnut eroa. Sama on kuitenkin tuhansien isien kohtalo Suomessa vuosittain. Naiset hakevat eroa ja painostavat miehet luopumaan lapsista. Miehet eivät viitsi tapella koska tietävät, että se olisi lapsille pahasta.

Sori vaan, mutta minä olen sitä mieltä että edellinen tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että käyttää aikuisen harkintaa ja kantaa aikuisen vastuun. Jos ap:stä tuntuu, että hänen elämänsä järjestyisi parhaiten 30km:n päässä suosittelen, että hän muuttaa sinne ja mikäli lapset jäävät äidilleen ne muuttavat mukana.



30km ei ole toisella puolella maapalloa. Se että ap jäisi kärvistelemään johonkin epoätyydyttävään asuntoratkaisuun entisen puolison, jonka kanssa olisi halunnut jatkaa yhteiseloa ja josta varmaan on vaikea irrottautua, lähelle kuulostaa ap:n kannalta erittäin huonolta vaihtoehdolta. Eihän siinä jää paljoa mahdollisuukisa luoda uutta elämää ilman puolisoa.



Tuon ikäiset lapset ovat onnellisia kun vanhemmat löytävät tasapainoisen tilanteen.



Niin ja sehän oli se mies joka ei halunnut yrittää. Se luovutti, ei ap.

alkuun!

Uusi alku alkaa tyhjältä pöydältä ja jos ei kanna velkataakka, on mielikin kevyempi.

Vaikka aluksi tuntuu, että lasten kannalta ei voisi muuttaa, niin kuitenkaan se muutto ei ole huono asia. Turha tunteilu pois.

Järkeä enemmän peliin.



Toinen vaihtoehto, että lasketetaan miehelle elatustuki koko elatusvelvollisuus ajasta, hän maksaa sen sinulle kerralla ja ostat vanhan talon itsellesi niillä rahoilla. Näin teki yksi ystäväni. Menetät indeksikorotuksen, mutta et taloa.



Toisaalta uusi alku olisi mukava aloittaa uudella asunnolla, uudessa paikassa, uusin voimin. Eikös entiseen liity ikäviä muistoja? Ihanaa kalustaa uutta asuntoa ja laittaa sinne lapsille uudet huoneet.



Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä.

alistamista, alkoholia yms.

Kyllä nyt yks asunto ei siinä suurta osaa näytä!



Yleensä katsotaan kumpi aikuisista on enemmän lasten kanssa, onko mies reissumies? Jos äiti on työtön, on hänellä hyvää aikaa laittaa lapsia kouluun jne.



Eihän tässä jutussa edes äiti ollut se, joka haluaa eroa, vaan isä!

Nyt on myös aika, jolloin sinun on tärkeä näyttää lapsillesi että olet tukeva ja voimakas aikuinen.

No, on tässä asiassa sentää jotain hyvääkin, meillä nimittäin ei huudeta eikä riidellä, eikä alkoholikaan ole ongelma.

Mies on yrittäjä ja on paljon pois kotoa. Minä olen työtön ja siis paljon kotona.

Taloudellisia murheitakaan ei ole, eikä tule olemaan eron jälkeenkään (paitsi, jos päätän jäädä tähän taloon).



Uusi alku vanhalla kotipaikkakunnalla houkuttelee. 35 tiivisti asian aika kivasti mielestäni ja olen hänen kanssaan aika lailla samoilla linjoilla.



ap

kipeitäkin ratkaisuja.

Mene sinne lasten kans, jossa saat paremmin töitäkin.

Kunhan vaan saatte säilytettyä miehesi kanssa puhevälit ihan lastenkin takia.

muuttaisin sinne toiselle paikkakunnalle. Ei ole ollenkaan merkityksetöntä lapsille onko äidilla velkataakkaa niskassaan. Kuten, joku jo sanoikin, niin velaton elämä, kevyempi mieli. Silloin sinulla on enmmän tarjota lapsille.



Aikuinen kuitenkin kantaa vastuun isoista päätöksistä ja kyllä se niin on, että lapset muuttavat, jos vanhemmat/vanhempi päättävät muuttaa. Sitten vai tuet kaikilla mahdollisilla tavoin lasten sopeutumista uuteen paikkaa ja harrastuksia myös uudesta paikasta. Aina isän luona ollessaan lapset näkisivät vanhoja kavereitaan.

lapset kyllä selviää ja löytää uusia kavereita. on sitä ennenkin muutettu.

miksi erotessa ei saisi muuttaa, onko se nyt sitten hyvä jos äiti on katkera ja kökkii jossain käpykylässä lasten takia...



Lapsetkin sopeutuvat eroon ja muuttoon kunhan heillä on iloinen ja jaksava vanhempi tukena