Lue keskustelun säännöt.
Joulu toi tullessaan avioeron... homma etenee niin, että minä etsin itselleni ja lapsille nyt asuntoa =(
08.01.2007 |
En vaan tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun lapset 6- ja 8 v. ovat sitä mieltä, että eivät muuta pois kotoaan, vaan haluavat jatkaa samassa koulussa, samoissa harrastuksissa, samojen kavereiden kanssa kuin tähänkin asti.
Itse haluan muuttaa takaisin naapuripaikkakunnalle, mistä tänne olemme muuttaneetkin. Olisikin ihanneratkaisu jäädä tähän taloon asumaan niin, että mies lähtisi, mutta en yksinkertaisesti pysty maksamaan häntä ulos tästä.
En myöskään voi jättää lapsia isälleen, jotta heidän elämänsä pysyisi mahdollisimman vakaana, mutta tunnen itseni täydelliseksi roistoksi, jos revin heidät täältä väkisin vasten tahtoaan.
Mitä hittoa tässä voi tehdä?
Kommentit (36)
Sinne? Jään ja ikiroudan maahan? Ei ikinä. Kiitos, mutta ei kiitos. Ja se on muuten " vain" 748 km.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt unta näe.
Se, että oikeus määräisi lähes 100-prosenttisesti lapset isälleen on kyllä täysin oman mielikuvituksesi tuotetta.
Mies on työnarkomaani, joka tekee 12-13 -tuntisia työpäiviä ja matkat päälle, 3 tuntia päivässä (tai sitten käy kotona joka toinen päivä).
Ilmeisesti sairastaa tällä hetkellä burnoutia / masennusta.
Itse olen työtön (jättäytynyt omasta halustani, vakituisesta työpaikasta) ja olen kaiket päivät kotona.
Sinusta (ja oikeudesta ja sossusta) siis olisi parempi vaihtoehto, että syksyllä koulunsa aloittava lapsi vietäisiin aamulla klo 7 aamupäiväkerhoon ja haettaisiin sieltä illalla klo 17. Olisi siis päivän mittaan kolmessa eri paikassa ja tekisi 10-tuntista päivää. Höpöhöpö.
ap
on ne, joissa vanhemmat asuvat suht lähekkäin, jolloin lasten elinpiiri säilyy ehjänä.
Välimatkaa tulisi olemaan n. 30 km. Tällä paikkakunnalla ei töitä, joten työmatkaksi tulisi tuo sama 30 km jossain vaiheessa. Kyseessä pieni paikkakunta, joten tulisin näkemään ex-miestäni jatkuvasti, enkä usko, että kestäisin sitä.
Menetänkö kokonaan oman itseni lasten kustannuksella?
Uudella paikkakunnalla olisi samat (ja huomattavasti paremmatkin) harrastusmahdollisuudet kuin täälläkin. Lapset saisivat varmasti uusia kavereita muuton jälkeen jne.
Täällä todella huono valikoima asunnoista, naapurikaupungissa olisi pian valmistumassa meille ihanteellinen asunto.
Vaikeata.
Olen samaa mieltä monen tähän aikaisemmin kirjoittaneen kanssa. Yksistään avioero on lapselle sen verran rasittava kokemus, että on hyvä, jos vanhemmat pystyvät ainakin alkuunsa pitämään muut elämänmuutokset mahdollisimman pieninä.
Voisitko löytää alueelta sinulle sopivan, vähän pienemmän tai vaikka vuokra-asunnon? Entä oletko ihan varma ettet voisi ostaa miestä ulos asunnosta? Itse erotessani ostin miehen ulos meidän molemmista kodeista.
Nyt on sinun aika olla aikuinen ja tehdä lapsien takia kompromisseja. Sinun oma aikasi tulee sitten joskus kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pystyt " jättämään" lapsesi? Etkö tunne itseäsi kelvottomaksi äidiksi?
Meillä mies oli sitä mieltä, että kyllä hän jollain lailla selviää lasten kanssa, mutta eihän se käytännössä onnistu (enkä minä siihen myöskään suostu). Mies on yrittäjä, joka tekee järjettömästi töitä eikä hänen firmansa yksinkertaisesti pyöri, jos mies tekee 7-tuntisia päiviä ja on viikonloput kotona. Kohta olisi taloudelliset ongelmat niskassa muiden ongelmien lisäksi.
Vierailija:
Miten pystyt " jättämään" lapsesi? Etkö tunne itseäsi kelvottomaksi äidiksi?
On sulla kans pokkaa haukkua! Häpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tässä surkeinta onkin, että minä haluaisin jatkaa, mies ei. Tätä eroa on vatkattu eestaas nyt jo 7 kuukautta, mies muutti jouluna poiskin jo, mutta tuossahan tuo taas pyörii nurkissa.
Ei kuulemma rakasta mua enää, mutta ei myöskään haluaisi luopua lapsista ja lapset ovat ainoa syy, miksi ei haluaisi erota.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hävetä yhtään, sillä en todellakaan tarkoittanut haukkua. Kysyin juuri siksi, että meillä on sama asia pohdinnan alla. Jos lapset haluavat jäädä kotiinsa ja mies pystyy pitämään talon, mutta minä en, niin tämä lasten " jättäminen" minun taholtani tulee olemaan yksi pohdittavista vaihtoehdoista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuosien varrella " huonossa" liitossa ajautunut henkisesti niin loppuun että en jaksa enkä kykene huolehtimaan tällä hetkellä lapsista, mies nykyään pstyy siihen 110%
Rakastan lapsiani niin paljon että en halua heidän kärsivän omasta uupumuksesta enempää kun ovat nyt jonkun aikaa jo " kärsineet"
Tämän päätöksen teimme miehen kanssa yhdessä ja minä hyväksyin sen nimenomaan koska rakastan lapsia niin paljon.
Ei tässä ole siitä kysymys, ettenkö olisi aikuinen (ikääkin jo 41 v ja mielestäni järkeäkin ihan kivasti). Kysymys on siitä, mikä on nyt järkevää sekä lasten että itseni kannalta.
Rahallisesti olisi järkevää muuttaa naapurikaupunkiin, sieltä pystyisin ostamaan uuden paritalon puolikkaan velattomasti. Jos jään nykyiseen kotiimme, tulisi velkaa olemaan 210 000 euroa. Melko kallista.
Tunnetasolla olisi aivan mielettömän ihanaa jäädä tähän taloon, mutta en varmasti edes saisi lainaa ostaakseni miehen ulos tästä, sillä olen työtön =(.
Ei muutenkaan tunnu kovin mielekkäältä olla naimisissa pankin kanssa seuraavat montakymmentä vuotta, kun toinen vaihtoehto on aloittaa velattomana puhtaalta pöydältä...
Mutta sekin tuntuu hullulta, että jäisin tälle paikkakunnalle tuon ikäisten lasten vaatimuksesta, sillä olen varma siitä, että lasten elämä jatkuisi ihan kelvollisena myös muuton jälkeen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko suunnitelmissa, että jossain vaiheessa lapset tulisivat takaisin sinulle? Vai oletteko jaksaneet edes miettiä niin pitkälle? Itse yritän miettiä eri vaihtoehtoja ja järkeviä ratkaisuja kaikkien kannalta?
ap
Meillä on oma talo johon mies jää lasten kanssa asumaan. Minun pitää saada itseni raiteilleen ja haluan hoitaa edelleen 3-vuorotyöni. Ohella olen siis iso osa lasten elämää ja sekään ei ole mahdotonta ettemmekö voisi joskus olla vielä perhe. Koko juttu on siis minusta kiinni.
ja maksaa lainaa elatusavun nimissä... me asumme entisessä kodissa lasten kanssa ja mies muutti ns. mökillemme jonka hän saa maineen...
Toivon onnea sinulle ja perheellesi ja toivon, että asianne selkiintyvät, joko yhdessä tai erikseen. Toivottavasti saat itsesi kuntoon.
ap *itkee*
Anteeksi alkuperäinen, jos sait sen käsityksen, että väitin ettet olisi aikuinen. Yritin vain sanoa, että nyt tässä tilanteessa pitää toimia aikuisen eli vanhemman näkökulmasta, ei niinkään siitä, mikä on järkevää taloudellisesti tai tunnepuolelta omalta kannalta.
En missään nimessä ehdota että jäisit tälle paikkakunnalle pitkäksi aikaa asumaan ja että ottaisit itsellesi niskaan vuosikymmenten velkataakan liian isosta ja kalliista asunnosta vaan ehdotan, että teet päätöksen nyt vuodeksi tai kahdeksi eteenpäin (vuokraat asunnon tai otat hirmuvelan vuodeksi tai pariksi niskaasi tms.) ja tässä lasten totutellessa uudenlaiseen elämään lähdet sitten vaikka suunnittelemaan kaikessa rauhassa vaikka yhteistä muuttoa toiselle paikkakunnalle. Vuosi tai kaksi on sinun elämässäsi lyhyt aika, mutta jos lapsia kohtaa kovin monta elämänmuutosta yhtä aikaa, niin se voi olla heille stressaavaa.
En tiedä, että minkälainen tilanne on sinun äiti-lapsi-roolin suhteen, mutta jos siitä asiasta on vielä mahdollista tulla kiistaa miehen kanssa, niin senkin takia kannattaisi ehkä pysyä samalla paikkakunnalla. Kun kerran on " saanut" lähivanhemman roolin, on helpompi sitten muuttaa lasten kanssa. Voi toki olla, että teillä on täysin rauhallista tämän asian puitteissa, mutta kunhan nyt vaan mainitsen että jos kiistaa on tullakseen, niin parempi on pysyä itse asunnossa/paikkakunnalla.
Voi kun meilläkin onnistuisi tuollainen ratkaisu... Voi olla vaikeata, koska miehen pitäisi lisäksi maksaa oma vuokransa tai lainanlyhennykset, jos vaikka haluaa ostaa itsellensä osakkeen. Palkka ei kuitenkaan ole niin häävi.
ap
Luin vastauksesi vasta tänään, mutta tiesin, että se olet sinä! Näin silmissäni ja kuulin korvissani sut ja sun äänesi selittämässä mulle tuota ihan samaa. Olen itse alkanut taipua siihen, että se voisi olla hyvä ratkaisu.
Ihanaa, että tässä ketjussa moni uusimmista vastaajista on ollut samaa mieltä.
Mulla on tosiaan jäänyt välistä osa kirjeenvaihdosta ja näin niitä vasta tänään. Pöyristyttävää, että yksi vastaajista oli sitä mieltä, että lasten pitäisi jäädä isänsä kanssa tähän taloon. Ei ikinä!!