Lue keskustelun säännöt.
Uuden avioliiton pelko avioeron jälkeen
13.01.2024 |
Kaipaisin neuvoja ja rohkaisua.
Olen aiemmin eronnut pitkäaikaisesta avioliitosta ja löytänyt nyt seuraavan suuren rakkauden.
Haluan kovasti suhteemme edistymistä enkä kyseenalaista etteikö kumppanini olisi se oikea.
Avioliitto on minulle myös arvo. Mutta eronneena pelkään et kaikki menee taas päin honkia. Ei siis ole mitään syytä miksi, mutta pelottaa vain. Onko siellä muita, jotka kokeneet saman ja pääseen pelkojen yli?
Millä ajatuksilla pääsitte yli?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä uudestaan naimisiin? Onko välitön hinku hankkia lapsia vai mistä pusertaa?
Ilman avioliittoa suhde ei ole virallinen. Haluan olla puolisoni kanssa perhe lain ja yhteiskunnan silmissä. Etenkin kun olemme sen verran iäkkäitä, että yhteisiä lapsia emme saa.
Voi vattu mitä paskaa.
No tilaappa virkatodistuksesi ja katso. Itse en ainakaan halua exäni näkyvän siellä ainoana ja viimeisenä puolisonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antamalla uudelle liitolle uuden päivitety sisällön vrt nuoren avioliitolle.
Ymmärtämällä et samanlaista ei ole tulossa ja että kokemusmaailma on täysin toisenlainen.
Häiden tms rituaalien ei tarvitse olla yhtään samanlaisia kuin nuorena. Voi vaikka vain parin ystävän kanssa illallistaa juhlan päälle.
Unohtaa paineet perinteistä tai siitä mitä muut ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Mulle eroon päättynyt avioliitto oli varsin jotain mitä tein koska niin kuuluu tehdä. Pitää mennä naimisiin ja perustaa perhe koska niin vaan tehdään. Tuli sitten mentyä naimisiin ja perustettua perhe ihan väärän ihmisen kanssa. Eron jälkeen olin aivan varma että en todellakaan enää mene naimisiin. Että en edes halua saman katon alle kenenkään kanssa. Sitten meninkin kohtaamaan sen aidosti oikean ihmisen ja rakastuin. Syvästi ja vastavuoroisesti, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja kun niin kävi, tajusin haluavani kaiken. Jakaa ihan kaiken tuon ihmisen kanssa. Avioliitto oli jonkinlainen sinetti yhteiselle elämälle ja tuntui täysin luonnolliselta ja oikealta. Tuntuu edelleen.
Sama!
Voi vattu mitä paskaa.