Rafael Donner ja vaimonsa maalla - kuulostaa ihanalta, mutta onko tuo taloudellisesti mahdollista jos ei ole perittyä omaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

hauska kun rafael donnerista luodaan jotain perintörikasta vaikka hän on saanut hyvin ylemmän keskiluokan perinnön, verrattuna vaikka irina björklundiin jonka isä kuoli viime vuonna ja hänellä on hesarin verokoneessa 37 miljoonaa tuloina viimeisen 20 vuoden aikana

Jörnilla taisi olla jotain 1-2 miljoonan edestä omaisuutta, mukaanlukien Krunikan asunnon arvo. Ei tosiaan mikään huima määrä ja tuokin jaettiin useamman lapsen kesken vaikka vanhemmat lapset saivatkin vain lakiosansa. Joten ei tosiaan mikään varsinaisesti perintörikas. Se Krunikan asuntokin, jonka hallinnointi on Rafaelin työ, on vain 100 neliötä ja arvoltaan alle puoli miljoonaa. Mikä on aika tavallinen asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat mukava ja oikein asiallinen pariskunta, joten en lähtisi viskomaan kiviä. Mutta tosiasia on, että ilman perittyä rahaa he eivät koskaan olisi saaneet tuota unelmaansa toteutettua. Mutta hyvä että saivat.

Kysyinkin siitä, että vaikka itse sanovat toteuttaneensa unelmansa perinnöllään, niin olisiko tuo kestävää elättää itsensä tuolla vihannesten viljelyllä, siis sen talon ostamisen ja remontoimisen jälkeen? Vai perustuuko talous nykyisin siihen, että on tuo Jörn Donnerin omaisuus hallinnoitavana? Eli voisiko kuka tahansa muuttaa maalle ja elättää itsensä vihannesten viljelyllä? Kuinka paljon rahaa se tuo kassaan?

Periaatteessa voi muuttaa, ja voi elättää. Käytännössä ei mene ihan niin helposti. Nuorista ihmisistä jos on kyse, ja jonkin verran on "omaa rahaa" säästössä niin ehkä joku pankki suostuu jonkinmoisen lainapaperin kirjoittamaan. Jos on tarkoitus heti kertarytkäyksellä alkaa päätoimiseksi vihannesviljelijäksi niin siihen täytyisi investoida rahaa tosi paljon, kasvihuoneet , koneet, ynnä muut. Ne kasvihuoneet pitää jollakin lämmittää ja valaista, sekin taitaa nykyään aika paljon maksaa... Moni vihanneksia viljellyt on juurikin kohonneitten tuotantokustannusten tiimoilta laittanut pönkän kasvihuoneen ovelle. Jossakin pitäisi asuakin, omasta vaatimustasosta riippuu kuinka paljon omaan asumiseen täytyy sijoittaa.

Toinen mahdollisuus on muuttaa maalle ja aloittaa viljely harrastelijapohjalta. Eli siis hommata työpaikka ja viljellä pienimuotoisesti vapaa- ajallaan, siinä oppii jo näkemään millaista se homma on, ja minkälaista rahasadetta siinä on tulevaisuudessa odotettavissa. Sijoittaminen viljelyyn tapahtuu pikkuhiljaa, ja jos siltä tuntuu niin jää jossakin vaiheessa pois ulkopuolisista töistä päätoimiseksi viljelijäksi, ja laajentaa toimintaa pikkuhiljaa. Ongelmana tässä mallissa on se että juuri kun olet oppinut kuinka hommaa tehdään ja saanut tuotantopuitteet likipitäen kuntoon, olet jo sen ikäinen että et jaksa tehdä sitä kovaa ja aikaavievää työtä. Jos saat jonkun kiinnostumaan bisneksen jatkamisesta, niin toiminnan myymällä saat osan sijoituksestasi takaisin. Jos jatkajaa ei ole, niin kioski kiinni, ja autioita kasvihuoneita katsomalla voit nähdä joka päivä mihin rahasi menivät.

Donnerin tapauksessa homma perustuu siihen että suvussa on reippaasti "vanhaa rahaa" ja Jörkan tuotannosta tulee lisää, tämä mahdollistaa sen että poika- Donner voi ostaa talon maalta, remontoida sen ja puuhastella kasvimaalla ja näytellä wannebe- vihannesviljelijää.

"Somella saattaa elää jos on tarpeeksi yhteistyökumppanuuksia.

Mutta tuolla kahvilalla ei kyllä elä, suunnitelmahan on vain myydä Ninnin itse leipomia leipomuksia yhdessä luokkahuoneessa. Siihenhän pitää investoida jo isot rahat että saa sen kiinteistön sellaiseksi, että siellä saa viranomaisten mukaan valmistaa ja myydä elintarvikkeita. Sitten tulevat kaikki raaka-ainekulut, investoinnit koneisiin ja tarvikkeisiin, energiakustannukset, sivukulut, verot yms. Ja tuon jälkeen pitäisi vielä jäädä rahaa palkkaan sivukuluineen, kuten YEL. Niitä leipomuksia pitäisi myydä erittäin huomattavat määrät jotta niistä tulisi niin paljon rahaa että kattaisi kaikki nuo menot ja sen jälkeenkin jäisi jotain käteen.

Eli kasvisten viljely (yhden henkilön työvoimalla erittäin pienellä alalla, ilman koneita) ja yhden henkilön omien leipomusten myyminen eivät kyllä elätä.

Joten jos joku haluaisi seurata tuota mallia kuten ohjelma kehottaa, niin joko täytyisi pitää se työpaikka tai sitten onnistua someinfluensserina. Mutta jos sen työpaikan pitää niin silloin koko tuo tarina ei enää toimi, koska siinä keskiössä on nimenomaan työpaikoista irtisanoutuminen niiden tuottaman uupumuksen ja stressin takia.

Tässä kakkoskaudessa tarinassahan keskiössä ei enää ole tuo vanhan kyläkoulun ostaminen ja remppaaminen. Se oli se helppo osa, sehän maksoi vähemmän kuin monet yksiöt Helsingissä. Sen voi toteuttaa oikeastaan kuka tahansa, mutta miten sitten pyörittää elämää ilman töitä tai tuottavaa yritystä. Kuten tuossa Hesarin jutussa todettiin, niin nyt tulee se vaikea aika kun unelma vanhasta talosta maalla on toteutettu ja sitä unelmaa pitäisi elää.

Voi hyvin olla, että tuo pariskunta onnistuu, mutta onhan tuo kyseenalaista markkinoida tällaista "irtisanoudu töistä ja jää elämään ilman tuloja" -mallia onnelliseksi elämänmuutokseksi."

No en mielestäni kirjoittanut että pelkästään kahvilalla ja pienimuotoisella kasvisten viljelyllä elää, vaan että toimeentulo tulee monesta pienestä purosta. Siis noiden lisäksi. Kekseliäs saa olla että pärjää. Kuinka stressitöntä se sitten on, niin siitä en tiedä, riippuu varmaan henkilöstä. Toisia stressaa ihan hirveästi jos ei tiedä mistä seuraava tili tulee ja toisia taas ahdistaa valtavasti tehdä työkseen jotain sellaista mitä inhoaa. Jälkimmäiset saa niin paljon voimaa siitä, että saavat tehdä sitä mistä nauttivat, että se voittaa stressin säännöllisestä toimeentulosta. Toki tässä auttaa huomattavasti se, että tietää ettei putoa täysin tyhjän päälle, vaan että on joku suojaverkko, perintö tai muu varallisuus. 

Kiinteistön hintaa ei voi verrata Helsingin hintoihin. Ok, toki 200k:n remppakohde okt tuntuu halvalta, jos on tottunut maksamaan yksiöstä saman, mutta se, maksaako siitä remppakohteesta ylihintaa, täytyy verrata vastaavilla alueilla vastaaviin kohteisiin sekä siihen, paljonko sen rempan jälkeen joku olisi valmis maksamaan siitä kohteesta. Jos maksaa 200k ja joutuu käyttämään remppaan 300k, ja rempan jälkeen myyntiarvo on 350k, niin silloin on maksanut ylihintaa 150k. 

Kommentin loppukappaletta hieman kritisoin, sillä eihän tuossa ohjelmassa mielestäni erityisesti  markkinoida että jätä vakituinen työsuhde ja muuta maalle, pariskuntahan korostaa aika usein että tämä on _heidän_ ratkaisunsa ja _heille_ sopiva päätös. Ohjelmassa tuodaan esille myös ne hankaluudet ja ongelmat, mitä maalle muuttamisessa on. 

Ne on näitä etuoikeutettuja. Kuinkahan paljon Jörn Donner on aikoinaan laskuttanut yleä vuosikymmenten ajan. Olisi ihan vaan kiva nähdä numerot, mihin sukuihin ja yhtiöihin rahat valuu.  Ainakaan tositv:tä ei mielestäni kuulu rahoittaa veronmaksajien rahoilla. Osuu oikeaan, että Yle joutuu säästämään budjetistaan. Ohjelmana ei tulisi edes näyttää mitään tukirahoilla maallemuuttamista nuorille esimerkkinä, samoin tuossa taas kuvastuu se Ylen tapa näyttää täysin epäonnistuneita yrittäjiä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hauska kun rafael donnerista luodaan jotain perintörikasta vaikka hän on saanut hyvin ylemmän keskiluokan perinnön, verrattuna vaikka irina björklundiin jonka isä kuoli viime vuonna ja hänellä on hesarin verokoneessa 37 miljoonaa tuloina viimeisen 20 vuoden aikana

Jörnilla taisi olla jotain 1-2 miljoonan edestä omaisuutta, mukaanlukien Krunikan asunnon arvo. Ei tosiaan mikään huima määrä ja tuokin jaettiin useamman lapsen kesken vaikka vanhemmat lapset saivatkin vain lakiosansa. Joten ei tosiaan mikään varsinaisesti perintörikas. Se Krunikan asuntokin, jonka hallinnointi on Rafaelin työ, on vain 100 neliötä ja arvoltaan alle puoli miljoonaa. Mikä on aika tavallinen asunto.

OT. Saa olla todella huonokuntoinen huoneisto Krunikassa, jos 100 neliötä on arvoltaan alle puoli miljoonaa. Eikös se ole Pohjoisrannassa, eli mahdollisesti myös merinäköala?

Tuolla hinnalla lähtee Krunikasta noin 60 neliön kaksio, hyvässä lykyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla asuu vastaavalla tavalla kymmeniä tuhansia, jotka eivät tee isoa numeroa siitä, että heillä on talossa ikuinen remppa ja talon vieressä kotitarvepuutarha.

Toki, mutta ne suurin osa niistä kymmenistä tuhansista ei ole tunnettuja cityihmisiä, jotka ovat hylänneet urbaanin oravanpyörän, eivätkä siksi helsinkiläisille median kuluttajille kiinnostavia esimerkkejä niin hyvässä kuin pahassa. Sillä tavalla tämä maailma makaa. 

Mutta itse en kyllä yhtään kadehdi Donneria ja vaimoaan, aivan helkkarin moinen homma remontissa on ollut ja lisäksi maksoivat aivan liikaa tuosta kiinteistöstä. 

Ja ap:lle, jos vielä lukee tätä, että pelkällä kasvisten viljelyllä noin pienessä mittakaavassa ei todellakaan saa elantoa. Mutta se on usein maalla niin, että se elanto koostuu useista pienistä puroista. En usko että tämä tv:stä tuttu pariskuntakaan heittäytyy yhden kortin varaan, kovastihan he yrittävät kaikenlaista, suunnitelmissa kahvilaa yms. En tiedä, mutta veikkaan että rouva on myös somessa ja on yhteistyökumppaneita. Sisustusta ja muuta maalaiselämää.

Veikkaan, että tuo kesäkahvila tulee pyörimään hyvin. Sinne suunnistavat kesäasukkaat, jotka ovat tottuneet ostamaan kahvilapalveluita Helsingin hinnoilla. Eikä tarvitse maksaa Helsingin vuokria. Koko homman ympärille voi rakentaa vaikka kokonaisen lifestyle brandin nettikauppoineen.

Ihmettelen tätä yleistä negatiivisuutta. Ikäänkuin maalla yrittäminen olisi jotain extremeurheilua.

Sitäpaitsi Mustio ei ole missään tiettömässä korvessa vaan elinvoimaisessa Etelä-Suomessa. Kyllä sinne asiakkaat löytävät.

Vierailija kirjoitti:

Donner Productions on näköjään tehnyt ihan hyvää tulosta Jörkan kuoleman jälkeenkin. Sen voi tarkastaa googlaamalla alle minuutissa. Että eiköhän nuo toimeen tule vastaisuudessaankin, vaikka perintö olisi mennyt tuohon taloon.

Siis luultavasti realisoitu jonkin verran varallisuutta. Donner Productionsin varsinainen liiketoiminta kuihtunee hiljalleen. Kyllä tuolla omaisuudella pystyy kuitenkin toteuttamaan unelmiaan jos osaa käyttää fiksusti rahaa ja rahat eivät lopu ikinä. Toivottavasti tämä pariskunta onnistuu niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hauska kun rafael donnerista luodaan jotain perintörikasta vaikka hän on saanut hyvin ylemmän keskiluokan perinnön, verrattuna vaikka irina björklundiin jonka isä kuoli viime vuonna ja hänellä on hesarin verokoneessa 37 miljoonaa tuloina viimeisen 20 vuoden aikana

Jörnilla taisi olla jotain 1-2 miljoonan edestä omaisuutta, mukaanlukien Krunikan asunnon arvo. Ei tosiaan mikään huima määrä ja tuokin jaettiin useamman lapsen kesken vaikka vanhemmat lapset saivatkin vain lakiosansa. Joten ei tosiaan mikään varsinaisesti perintörikas. Se Krunikan asuntokin, jonka hallinnointi on Rafaelin työ, on vain 100 neliötä ja arvoltaan alle puoli miljoonaa. Mikä on aika tavallinen asunto.

OT. Saa olla todella huonokuntoinen huoneisto Krunikassa, jos 100 neliötä on arvoltaan alle puoli miljoonaa. Eikös se ole Pohjoisrannass

On Pohjoisrannassa ja asunnon arvo on varmasti lähemmäs miljoonaa kuin puolta. 100 neliötä noilta sijainneilta ei todellakaan lähde puolella millillä.

Rakennuspuolen ammattikoulun käynyt tuttava osti maalta käytännössä purkukuntoisen talon pari vuotta sitten. Myyntihinta oli alle 10000 euroa. Hän on remontoinut taloa vähitellen ja hyödyntänyt mm. rakennustyömaiden jätettä aivan laillisesti. Tuttava ei todellakaan ole roope ankka. Kesällä en ollut uskoa silmiäni, kun kävin. Talo on aivan ihana, kaunis ja käytännöllinen pitkän remontoinnin jälkeen. Taidosta se on kiinni, ei niinkään rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Rakennuspuolen ammattikoulun käynyt tuttava osti maalta käytännössä purkukuntoisen talon pari vuotta sitten. Myyntihinta oli alle 10000 euroa. Hän on remontoinut taloa vähitellen ja hyödyntänyt mm. rakennustyömaiden jätettä aivan laillisesti. Tuttava ei todellakaan ole roope ankka. Kesällä en ollut uskoa silmiäni, kun kävin. Talo on aivan ihana, kaunis ja käytännöllinen pitkän remontoinnin jälkeen. Taidosta se on kiinni, ei niinkään rahasta.

Tuttu tekee Helsingissä remontteja ja uskomattoman usein keittiö vaihdetaan uuteen, vaikka siinä ei olisi mitään vikaa. Kaatopaikalle lähtee paljon käyttökelpoista tavaraa, joten moni remppareiska myy keittiökaappeja, vanhoja ikkunoita, ovia ja karmeja sivubisneksenä.

Kaikille halukkaille löytyy ympäri Suomea tällaisia hylättyjä kyläkouluja . Voi saada jopa eurolla.  Jos on intoa tekemiseen, tietoa ja taitoa ja ennenkaikkea intohimoa, niin siitä vaan.  Tosin baarit eivät ole lähellä eikä Woltti kulje. Lähimmälle bussipysäkille voi olla pari kilometriä ja siihen voi tulla bussi kerran päivässä, tai ei.  

No en lähtisi kadehtimaan. Kuolinpesän muodostavat vainajan leski ja lapset eli rintaperilliset. Kaikki vainajan lapset saavat lakiosan, oli vainaja eläessään tunnustanut lapset tai ei.

Alla linkki varmaan vähän vastaavaan kohteeseen:

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/raasepori/15021508

Eli eivät nämä kyläkoulut ole hinnalla pilattu. Varmasti perintö on mahdollistanut sen, että he ovat voineet ainakin osin irrottautua päivätöistään. Mutta he vaikuttavat äärettömän ahkeralta pariskunnalla, joka on säästänyt paljon tehdessään valtaosan vanhan talon remontista itse.

Kyse ei varmaan ole siitä, että rahaa olisi kuin roskaa. Uskon, että tämä on heille elämäntapavalinta ja he ovat valmiita tinkimään elintasosta oman unelmansa takia, esim.pariskunnan häät eivät todellakaan olleet mitenkään pröystäilevat. Arki on ehkä toistaiseksi mahdollista rahoittaa perinnöllä, säästöillä ja lainalla siihen asti, kunnes pienviljely ja kahvilatoiminta alkaa kannattaa.

Kyllä kateus on suurta Suomenmaassa. Minä nostan heille hattua! Arki alkaa talvella lumitöillä ja puiden kantamisella. Kaikista ei tuohon olisi.

"Veikkaan, että tuo kesäkahvila tulee pyörimään hyvin. Sinne suunnistavat kesäasukkaat, jotka ovat tottuneet ostamaan kahvilapalveluita Helsingin hinnoilla."

Miten? Kahvila on normaalisti yritys, joka ostaa laajaa skaalaa tuotteita toisilta yrityksiltä ja palkkaa ihan merkittävästi henkilökuntaa. Volyymit, kuten kaikessa liiketoiminnassa, ovat ensiarvoisen tärkeitä. Jopa pienet kahvilat ovat sellaisia, että niissä myydään laajasti tuotteita jotka yleensä valmistetaan jossain halvemman sijainnin teollisuuskiinteistössä.

Mahdoton nähdä, että kahvila, joka myy vain yhden ihmisen itse leipomia juttuja, voisi menestyä. Eihän se edes ole kahvila jos siellä vain myydään leipomuksia eikä myydä esimerkiksi kahvia, teetä, mitään muuta kuin paria pullaa eikä ilmeisesti ole edes suunnitelmissa tarjoilla paikan päällä mitään vaan pelkästään myydä niitä yksittäisiä pullia. Edes Helsingin parhailla paikoilla sijaitsevat pienet myyntikioskit eivät pyöri tuolla tavalla. Niissä on tyypillisesti vähintään kaksi yrittäjää ja monesti myös vähintään pari muuta henkilöä palkattuina ja tuotteet valmistetaan laajemmalla skaalalla jossain muualla muiden toimesta.

Koko Donnerin suku ,useempi sukupolvi, elänyt perinnöillä ties kuinka kauan.

Jos kiinnostaa niin ei ole vaikea etsiä tietoa.

"Ihmettelen tätä yleistä negatiivisuutta. Ikäänkuin maalla yrittäminen olisi jotain extremeurheilua."

Yrittäminen, oli sitten maalla tai kaupungissa, vaatii aina realismia ja laskelmia. Siitähän tässä keskustellaan, että voiko kannattavat, lapsiperheen elatuksen tuovat yritykset perustaa vihannesten pienviljelyyn ja omien leipomusten myyntiin. Sillä siihenhän tuo ohjelma nyt keskittyy, että miten nuo yritykset lähtevät liikkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikille halukkaille löytyy ympäri Suomea tällaisia hylättyjä kyläkouluja . Voi saada jopa eurolla.  Jos on intoa tekemiseen, tietoa ja taitoa ja ennenkaikkea intohimoa, niin siitä vaan.  Tosin baarit eivät ole lähellä eikä Woltti kulje. Lähimmälle bussipysäkille voi olla pari kilometriä ja siihen voi tulla bussi kerran päivässä, tai ei.  

Varmasti löytyy. Kysymys kuitenkin tässä ei ole mistään kyläkoulun remppaamisesta vaan siitä, miten lapsiperhe elättää itsensä kun on jättänyt työpaikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

No en lähtisi kadehtimaan. Kuolinpesän muodostavat vainajan leski ja lapset eli rintaperilliset. Kaikki vainajan lapset saavat lakiosan, oli vainaja eläessään tunnustanut lapset tai ei.

Alla linkki varmaan vähän vastaavaan kohteeseen:

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/raasepori/15021508

Eli eivät nämä kyläkoulut ole hinnalla pilattu. Varmasti perintö on mahdollistanut sen, että he ovat voineet ainakin osin irrottautua päivätöistään. Mutta he vaikuttavat äärettömän ahkeralta pariskunnalla, joka on säästänyt paljon tehdessään valtaosan vanhan talon remontista itse.

Kyse ei varmaan ole siitä, että rahaa olisi kuin roskaa. Uskon, että tämä on heille elämäntapavalinta ja he ovat valmiita tinkimään elintasosta oman unelmansa takia, esim.pariskunnan häät eivät todellakaan olleet mitenkään pröystäilevat. Arki on ehkä toistaiseksi mahdollista rahoittaa perinnöllä, säästöillä ja lainalla siihen

"kunnes pienviljely ja kahvilatoiminta alkaa kannattaa.

Kyllä kateus on suurta Suomenmaassa. Minä nostan heille hattua! Arki alkaa talvella lumitöillä ja puiden kantamisella. Kaikista ei tuohon olisi."

Eikö sun mielestä tosiaan ole yhtään ongelmallista ja vastuutonta antaa kuvaa, että pienviljelyllä ja omien leipomusten pienimääräisellä myynnillä olisi mahdollista elättää itsensä kun se ei yksinkertaisesti ole mahdollista? Minusta ei ole mitään ihailtavaa siinä, että joku laittaa pystyyn täysin epätoivoisen yrityksen ja kehuskelee sillä. Noilla vihannesten volyymeilla ja satunnaisella parin pullan myymisellä kun ei eletä. Jos tehdään ohjelma yrittäjyydestä, niin silloin pitäisi antaa realistinen kuva ja seurata yrittäjiä joiden toiminta on kestävää. Se on nimenomaan kannattava yrittäjyys joka on ihailtavaa ja johon suurimmasta osasta ei ole. 

Täällänpk-seudullahan ne kalliit asunnot ovat, joten jos sulla on  vaikka 300 000-400 000 asunto nyt, niin kolmasosalla siitä saat maalta mummonmökin ja elät monta vuotta siellä ilman töitäkin downshiftaamassa.

Lapsellinen tarina ihmisistä, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa. Todella lapsellinen. Tuollaiseen tarvitaan rahaa ja ilmeisesti oikea sukunimi, varsinkin että pääsee Ylelle tekemään ohjelmaa. Suomi on täynnä tällaista, saisi luvan jo loppua tämä korruptio tässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

No en lähtisi kadehtimaan. Kuolinpesän muodostavat vainajan leski ja lapset eli rintaperilliset. Kaikki vainajan lapset saavat lakiosan, oli vainaja eläessään tunnustanut lapset tai ei.

Alla linkki varmaan vähän vastaavaan kohteeseen:

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/raasepori/15021508

Eli eivät nämä kyläkoulut ole hinnalla pilattu. Varmasti perintö on mahdollistanut sen, että he ovat voineet ainakin osin irrottautua päivätöistään. Mutta he vaikuttavat äärettömän ahkeralta pariskunnalla, joka on säästänyt paljon tehdessään valtaosan vanhan talon remontista itse.

Kyse ei varmaan ole siitä, että rahaa olisi kuin roskaa. Uskon, että tämä on heille elämäntapavalinta ja he ovat valmiita tinkimään elintasosta oman unelmansa takia, esim.pariskunnan häät eivät todellakaan olleet mitenkään pröystäilevat. Arki on ehkä toistaiseksi mahdollista rahoittaa perinnöllä, säästöillä ja lainalla siihen

"Kyllä kateus on suurta Suomenmaassa. Minä nostan heille hattua! Arki alkaa talvella lumitöillä ja puiden kantamisella. Kaikista ei tuohon olisi."

Mistä tässä siis pitäisi olla kateellisia? Mistä sinä olet heille kateellinen kun niin kovasti sitä toitotat?

Kaksi ihmistä jotka ovat jättäneet työpaikkansa. joilla ei ole toimivaa yritystoimintaa, ei tuloja, vain velkaa. Mitä kadehtimista tai ihailemista siinä on?