Miksi Suomessa loppui se kulttuuri jossa mm.lääkäriperheissä asui nuori tyttö joka hoiti perheen pieniä lapsia ja asui

1950-luvulla valtaosa suomalaisista asui vielä maalla, eikä mitkään palvelijat pikkuhuoneineen ole ollut koskaan yleisiä. 1950-1960 -luvuilla kotiapulaiset olivat maalaistyttöjä, jotka opiskelivat iltaisin. 

Mutta alati vähenevä joukko nuoria naisia oli valmis ottamaan perinteisen kotiapulaisen paikan 1970-luvulle tultaessa. Laajeneva naisvaltainen palvelusektori tarjosi houkuttelevamman työpaikan nuorille naisille ja kotiapulaisen ammatti hiipui 70-luvun aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1960-luvun lopussa oli ihan tavallista, että opettajaperheessäkin oli kotiapulainen hoitamassa lapsia. Tyypillisesti kotiapulainen oli 16-17-vuotias tyttö, jonka palkka ei ollut paljon taskurahaa suurempi, mutta hän sai perheeltä asunnon ja ruoan.

Juu, tässä 12 asunnon rivarissa oli neljällä perheellä kotiapulainen. Vain meidän kotiapulainen ei asunut työpaikallaan. Hän oli viiskymppinen. 

Paitsi kesän se kotiapulainen asui kanssamme mökillä. Aika kamalaa. En käsitä, miten vanhempani sietävät siellä vierasta ihmistä, kun mökillä oli vain huone ja pieni alkovi erotettuna pienellä verholla. 

(Vanhempani kävi töissä. Toki se kotiapulainen sai lomaa, kun vanhemmat oli lomalla. Ja viikonlopuiksi sen mies haki sen kotiin.)

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi mummoparkaa, kun ei edes 40-luvulla löytänyt riittävän hyvää kotiorjaa.

Oksetus.

Oma mummoni oli juuri se 15-vuotias köyhän perheen tyttö kotipiikana kaupungissa, jota kirjeissä joku varmaan soimasi. Köyhänä syntyi ja köyhänä kuoli. Toivottavasti emme enää koskaan palaa aikaan, jolloin köyhällä ei ollut ihmisarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi,kun ikävä,kun ei enää ruokapalkalla saa kermaperseet piikoja. Ikävää. 

Vierailija kirjoitti:

1950-luvulla valtaosa suomalaisista asui vielä maalla, eikä mitkään palvelijat pikkuhuoneineen ole ollut koskaan yleisiä. 1950-1960 -luvuilla kotiapulaiset olivat maalaistyttöjä, jotka opiskelivat iltaisin. 

Mutta alati vähenevä joukko nuoria naisia oli valmis ottamaan perinteisen kotiapulaisen paikan 1970-luvulle tultaessa. Laajeneva naisvaltainen palvelusektori tarjosi houkuttelevamman työpaikan nuorille naisille ja kotiapulaisen ammatti hiipui 70-luvun aikana.

Ei ne mitään iltaisin opiskelleet. Ne kotiapulaiset ei olleet päässeet edes oppikouluun.

Kouluttamattomia olivat useimmiten koko ikänsä ja matalapalkkatyössä.

Vierailija kirjoitti:

Isäntä veteli typykkää viikseen  ja emäntähän ei moista suvainnut 

Ne viiksekkäät typykät tuli vasta 2020-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi,kun ikävä,kun ei enää ruokapalkalla saa kermaperseet piikoja. Ikävää. 

No, eiköhän nuokin hommat alkaa ihmisiä kiinnostamaan, kun sosiaaliturvaa vielä leikataan. Parempi kuitenkin aina yhteiskunnalle, että ihmiset ovat töissä, eikä yhteiskunnan tukien varassa!

Ne tytöt opiskelivat ja opiskelevat lääkäreiksi. Nykypojille tuollainen piikominen sen sijaan olisi paikallaan, kun koulunkäyntiin eivät rahkeet riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi,kun ikävä,kun ei enää ruokapalkalla saa kermaperseet piikoja. Ikävää. 

No, eiköhän nuokin hommat alkaa ihmisiä kiinnostamaan, kun sosiaaliturvaa vielä leikataan. Parempi kuitenkin aina yhteiskunnalle, että ihmiset ovat töissä, eikä yhteiskunnan tukien varassa!

Rikkaan ahneudella ei ole rajoja, kun pitää saada oma orja. Oikeiston unelma.

Ne tytöt valmistautuvat tulevaan vaimon osaan myös. 1950-luvullahan oli hyvin tärkeää, että nainen pääsi naimisiin mahdollisimman nuorena. Vanhaksipiiaksi jääminen oli kurja kohtalo ja sellainen oli suvun silmätikku! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi,kun ikävä,kun ei enää ruokapalkalla saa kermaperseet piikoja. Ikävää. 

No, eiköhän nuokin hommat alkaa ihmisiä kiinnostamaan, kun sosiaaliturvaa vielä leikataan. Parempi kuitenkin aina yhteiskunnalle, että ihmiset ovat töissä, eikä yhteiskunnan tukien varassa!

Nykyään pääsee hengestään kun vieraan ihmisen ottaa kotiinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1950-luvulla valtaosa suomalaisista asui vielä maalla, eikä mitkään palvelijat pikkuhuoneineen ole ollut koskaan yleisiä. 1950-1960 -luvuilla kotiapulaiset olivat maalaistyttöjä, jotka opiskelivat iltaisin. 

Mutta alati vähenevä joukko nuoria naisia oli valmis ottamaan perinteisen kotiapulaisen paikan 1970-luvulle tultaessa. Laajeneva naisvaltainen palvelusektori tarjosi houkuttelevamman työpaikan nuorille naisille ja kotiapulaisen ammatti hiipui 70-luvun aikana.

Ei ne mitään iltaisin opiskelleet. Ne kotiapulaiset ei olleet päässeet edes oppikouluun.

Kouluttamattomia olivat useimmiten koko ikänsä ja matalapalkkatyössä.

Ei siinä ollut oppikouluun pääsemisestä kyse, vaan niillä köyhillä kotiapulaisilla ei ollut  varaa oppikouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi,kun ikävä,kun ei enää ruokapalkalla saa kermaperseet piikoja. Ikävää. 

No, eiköhän nuokin hommat alkaa ihmisiä kiinnostamaan, kun sosiaaliturvaa vielä leikataan. Parempi kuitenkin aina yhteiskunnalle, että ihmiset ovat töissä, eikä yhteiskunnan tukien varassa!

Rikkaan ahneudella ei ole rajoja, kun pitää saada oma orja. Oikeiston unelma.

Jokainen työssä käyvä on orja vai? Henkilö on itse hyväpalkkaisissa töissä ja sitten sillä on varaa työllistää itse muita. Mitä enemmän noin varakkaita henkilöitä Suomesta löytyy, sitä paremmin ihmisille löytyy töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ne tytöt valmistautuvat tulevaan vaimon osaan myös. 1950-luvullahan oli hyvin tärkeää, että nainen pääsi naimisiin mahdollisimman nuorena. Vanhaksipiiaksi jääminen oli kurja kohtalo ja sellainen oli suvun silmätikku! 

Ei se kotiapulaisen rooli auttanut naimisiin menossa muuten kuin siten, että nuoret naiset pyrkivät säästämään rahaa avioliittoa varten. Paremmat aviomarkkinat oli kuitenkin niiden perheiden tytöillä, joilla niitä kotiapulaisia kotonaan oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi mummoparkaa, kun ei edes 40-luvulla löytänyt riittävän hyvää kotiorjaa.

Oksetus.

Oma mummoni oli juuri se 15-vuotias köyhän perheen tyttö kotipiikana kaupungissa, jota kirjeissä joku varmaan soimasi. Köyhänä syntyi ja köyhänä kuoli. Toivottavasti emme enää koskaan palaa aikaan, jolloin köyhällä ei ollut ihmisarvoa.

Älä siinä oksentele. 

Sehän oli hyvä vaan, että joku tarjosi palvelijoille töitä. Ja tuo oli aivan tavanomaista, että virkamiesperheessä oli kotiapulainen. Häntä kohdeltiin aina hyvin. Maaseudulla asuivat keskustaajamassa.

Ja siksi toisekseen ei mun mummolla helppoa ollut tuolloin. Kaikki lapset sotimassa ja mies kuoli. 

60-luvulla vielä oli ainakin sukulaisen perheessä lastenhoitaja. Vain yksi lapsi. Ja tämä äiti kehui ettei ole koskaan vaihtanut edes vaippaa. En tiedä miten on edes mahdollista...tuskin hoitaja oli töissä 24/7. Kylmää touhua.

Itse olen syntynyt -69 ja minua hoiti mummoni 0-4v. Ja sitte menin päiväkotiin ja 6v oli jo eskari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi,kun ikävä,kun ei enää ruokapalkalla saa kermaperseet piikoja. Ikävää. 

No, eiköhän nuokin hommat alkaa ihmisiä kiinnostamaan, kun sosiaaliturvaa vielä leikataan. Parempi kuitenkin aina yhteiskunnalle, että ihmiset ovat töissä, eikä yhteiskunnan tukien varassa!

Rikkaan ahneudella ei ole rajoja, kun pitää saada oma orja. Oikeiston unelma.

Ne kotiapulaiset oli luonnollisesti huonommassa asemassa ja vailla alkeellisiakaan oikeuksia verrattuna mihin tahansa tavalliseen palkansaajaan.

Siksihän koko ilmiöstä päästiin, kun yhteiskunta kehittyi eikä enää ole normaalia pitää keittiön nurkassa jotain alipalkattua piikaa (usein nuorta tyttöä) työnantajan mielivallan kohteena.

Miina Sillanpää aikanaan eduskunnassa ajoi kotiapulaisten asiaa ansiokkaasti ja vaati näille perusoikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi mummoparkaa, kun ei edes 40-luvulla löytänyt riittävän hyvää kotiorjaa.

Oksetus.

Oma mummoni oli juuri se 15-vuotias köyhän perheen tyttö kotipiikana kaupungissa, jota kirjeissä joku varmaan soimasi. Köyhänä syntyi ja köyhänä kuoli. Toivottavasti emme enää koskaan palaa aikaan, jolloin köyhällä ei ollut ihmisarvoa.

Älä siinä oksentele. 

Sehän oli hyvä vaan, että joku tarjosi palvelijoille töitä. Ja tuo oli aivan tavanomaista, että virka

Lisään vielä, että mummoni ei haukkunut ketään palkkaamaansa palvelijaa, vaan valitti, että kunnollisia on enää vaikea saada. 

Yhdestä palvelijasta tosin kirjoitti, että se oli tuonut taloon miehiä ja juopotteli niiden kanssa keittiössä ja melusivat niin paljon, että asunnossa ei pystynyt nukkumaan. Sai kenkää. Ei ollut kuin ihan vähän aikaa palveluksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi,kun ikävä,kun ei enää ruokapalkalla saa kermaperseet piikoja. Ikävää. 

No, eiköhän nuokin hommat alkaa ihmisiä kiinnostamaan, kun sosiaaliturvaa vielä leikataan. Parempi kuitenkin aina yhteiskunnalle, että ihmiset ovat töissä, eikä yhteiskunnan tukien varassa!

Rikkaan ahneudella ei ole rajoja, kun pitää saada oma orja. Oikeiston unelma.

Jokainen voi työllistää kotiinsa asiallisilla työehdoilla aikuisia täysivaltaisia ihmisiä. Ei alipalkattuja lapsia, joiden köyhyyttä js turvatonta asemaa hyväksikäyttää. Lapset kuuluvat koulun penkille. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo mun isoäiti kirjoitti pojilleen rintamalle 1940-luvun alussa, että on vaikeaa enää nykyään saada hyviä palvelijoita. 

Eli kukaan ei ole enää niin nälissään, että nöyrtyisi tuollaiseen. 

Yhteiskunta maksaa itsekseen muuttavalle nuorelle tyhjätaskulle asunnon vuokran ja sossutuet. 

Voi mummoparkaa, kun ei edes 40-luvulla löytänyt riittävän hyvää kotiorjaa.

Oksetus.

Oma mummoni oli juuri se 15-vuotias köyhän perheen tyttö kotipiikana kaupungissa, jota kirjeissä joku varmaan soimasi. Köyhänä syntyi ja köyhänä kuoli. Toivottavasti emme enää koskaan palaa aikaan, jolloin köyhällä ei ollut ihmisarvoa.

Älä siinä oksentele. 

Sehän oli hyvä vaan, että joku tarjosi palvelijoille

Ilmeisesti et siis ole kuullut, että se on ikivanha vitsi kun yläluokka paheksuu, että "nykyään ei saa kunnollista palvelusväkeä". Oletko varma, ettet kuullut lausetta jostain sketsistä? Tai sitten tosielämä on parodiaa.