Lue keskustelun säännöt.
Vieroitus
12.01.2024 |
Onko täällä joku onnistunut vieroituksessa, Olanzapin ja/tai Ketipinor? Miten nukkuminen? Kauan käytit ja millä annoksella?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Olen nukkunut 0-3 tuntia yössä yli neljä vuotta, en tule koskaan väsyyneeksi, olen ollut täysin hereillä jopa 2 viikkoa, mikään lääke ei saa minua nukkumaan, ei antihistamiinit, bentsodiatsepiinit, väsyttävät masennuslääkkeet kuten mirtatsapiini. 2008 otin yhden annoksen mirtatsapiinia 7,5mg ja nukuin 2 päivää. Nyt tällä lääkkeellä ei ole enää mitään nukuttavaa vaikutusta minuun. Jos pääsen jonkin asteen uneen/lyhyeen koomaan, näen pahimpia realistisia painajaisia mitä voi kuvitella. Herään läpimärkänä hiestä vaikeaan unihalvaukseen noin minuutiksi.
Minulla on totaali anhedonia, kaikki kiinnostuksen kohteeni ovat pyyhitty pois, en saa 'palkintoa' mistään toiminnasta, en enää tee mitään mitä ennen tein. En katso elokuvia, pelaa, kuuntele musiikkia tai halua sosialisoida muiden kanssa, kaikki tunteeni ovat turtuneet, ainoastaan tunnen pelkkää epätoivoa, ankeutta, vaikeaa masennusta. Mielialani on synkkä.
Sy
Sullekin on käynyt samalla lailla. 😭. Tuntuu pahalta, kun väsymys on ikäänkuin pyyhkiytynyt pois. Eikä väsymys ole tullut takaisin edes parin kuukauden aikana. Toisaalta kärsin unettomuudesta fyysisen sairauden jälkeen, jolloin olin jo valmiiksi tuntunut väsymykselle (nukuin pari tuntia per vuorokausi samoihin aikoihin). Olen myös lukenut vastaavia kokemuksia kuin sulla mm. Truxalin kohdalla. Siinä vieroitus epäonnistui, kun potilas valvoi kaksi viikkoa muutamalla vartin torkahduksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä on käytännössä ohi, jos en ala enää kokea väsymystä uudelleen. 😭. Lisäksi en koe nälkää. Fyysisen sairauden jälkeen mun olisi vaan pitänyt jatkaa elämääni huono-unisena ja hyväksyä se. Eli periaatteessa olisin päässyt päihteillä samaan lopputulokseen kuin lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku, jolla samoja kokemuksia? En tiedä, näänkö enää kesää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tästä mitään apua, mutta jos yrittää rakentaa säännöllisen päivä rytmin mistä pitää kiinni. Huolehtii riittävästä ravinnosta ja liikunnasta. Kolme perustarvetta ravinto, liikunta ja uni. Vaikka ei olisi nälkä, syö jotain. Vaikka ei nukuta ja uni ei tule, yrittää rauhoittaa kehon ja mielen iltasin. Eli pikkuhiljaa keho oppii rytmiin ja se auttaa kehoa löytämään sisäisen kellon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tästä mitään apua, mutta jos yrittää rakentaa säännöllisen päivä rytmin mistä pitää kiinni. Huolehtii riittävästä ravinnosta ja liikunnasta. Kolme perustarvetta ravinto, liikunta ja uni. Vaikka ei olisi nälkä, syö jotain. Vaikka ei nukuta ja uni ei tule, yrittää rauhoittaa kehon ja mielen iltasin. Eli pikkuhiljaa keho oppii rytmiin ja se auttaa kehoa löytämään sisäisen kellon.
Kiitän kommentista. Yritän aina samoihin aikoihin tehdä samat rutiinit (mm. syön mekaanisesti, vaikkei ole nälkä). Tuntuu kurjalta vaan rauhoitella itseä ja maata sängyssä, kun ei yhtään edes haukotuta. 😭. Valvomisesta tulee vaan ärtynyt olo. No yritän jatkaa rutiineja, vaikka näin parin kuukauden jälkeen alkaa usko mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vistottaa, kun unettomuus tavallaan lyödään osassa viesteistä leikiksi, testattiinpa kauanko voidaan valvoa... Jos et yhtäkkiä vaan voisikaan nukkua, vaikka fysiikkasi sitä kirkuisi? Pääsi ei antaisi sinun vain nukahtaa. Itse olen kuitenkin parikymppinen tyttö ja nukun viikossa enää nykyään alle kymmenen tuntia. Lääkärit eivät ota todesta vaikka verenpaine kuitenkin nuorella, hoikalla ja urheilullisella aivan pilvissä kun kahden, kolmen yön valvominen saa aikaan jo paniikkikohtauksen omaisia tiloja, muuten kuitenkaan sellaista sairastamatta. Lääkkeet tehoavat vain hetken jos on pitänyt pitkän tauon, esim puoli vuotta kun näin nuorelle niitä ei herkästi määrätä, söin lääkkeitä aiemmin ilman kunnon valvontaa ja nykyään suhtaudutaan epäilevästi. En haluaisi käyttää lääkkeitä, en mitään vaan nukahtaa normaalisti, mutta se nyt on tässä osoittautunut aika mahdottomaksi. Aivot eivät sammu. Siinä sitten kituuttaa näillä 10h unilla per viikko. Pahat vaikeuduet alkoivat lukion ensimmäisellä, jolloin kuitenkin vielä nukahtelin ihan väsymyksestä, esim matikantunnille ja koulun vessaan, mutta nykyään unettomuuden aiheuttama ahdistus aiheuttaa unettomuutta. En enää tiedä mitä vielä tekisin, joten annan vain olla ja valvon. Hirvein olo tulee itsensä pakottamisesta sänkyyn, tunnit kuluvat aamuun ja minä vain makaan. Oloa ei paranna se jos luen sohvalla ja tunnit kuluvat aamuun ja minä vain luen. Sydän hakkaa hetkellisesti useasti päivässä liian lujaa ja siihen sattuu. En tiedä mitä tai ketä tästä syyttää, ehkä en vain lapsena ole oppinut nukkumaan tai en vain salli itselleni unta. Suorastaan naurettava tilanne nykyään kaikin puolin muttei tässä oikeen enää jaksa edes nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vistottaa, kun unettomuus tavallaan lyödään osassa viesteistä leikiksi, testattiinpa kauanko voidaan valvoa... Jos et yhtäkkiä vaan voisikaan nukkua, vaikka fysiikkasi sitä kirkuisi? Pääsi ei antaisi sinun vain nukahtaa. Itse olen kuitenkin parikymppinen tyttö ja nukun viikossa enää nykyään alle kymmenen tuntia. Lääkärit eivät ota todesta vaikka verenpaine kuitenkin nuorella, hoikalla ja urheilullisella aivan pilvissä kun kahden, kolmen yön valvominen saa aikaan jo paniikkikohtauksen omaisia tiloja, muuten kuitenkaan sellaista sairastamatta. Lääkkeet tehoavat vain hetken jos on pitänyt pitkän tauon, esim puoli vuotta kun näin nuorelle niitä ei herkästi määrätä, söin lääkkeitä aiemmin ilman kunnon valvontaa ja nykyään suhtaudutaan epäilevästi. En haluaisi käyttää lääkkeitä, en mitään vaan nukahtaa normaalisti, mutta se nyt on tässä osoittautunut aika mahdottomaksi. Aivot eivät sammu. Siinä sitten kituuttaa näillä 10h unill
Mitä lääkkeitä söit? Toivottavasti et ainakaan neuroleptejä. Toisaalta ei niitä edes pitäisi määrätä unettomuuteen.
Minulla erittäin pahoja uniongelmia, joita erinlaisilla lääkkeillä ja terapialla ja milloin milläkin poppakonsteilla koitettu saada pois, mutta ilman apua. En nuku koskaan 4h pidempään, ja pahimmillaan viikko voi mennä kahden yön unilla joista molemmat vain max. 2h pitkiä.
En tiedä "ennätystäni", mutta 4pv valvominen on vielä "normaalia" (eli tapahtuu 1-2 krt kuukaudessa).
Takana yleensä jo siis valmiiksi unettomuutta ja huonosti nukuttuja öitä. Yleensä tässä vaiheessa suurimman osan ajasta vain itken hysteerisesti, koska haluan nukkumaan, mutta en pysty nukahtamaan. Olen jatkuvassa pelkotilassa, todellisuudentaju erittäin heikko, vainoharhaisuutta, yleensä en uskalla viimeisenä päivänä liikkumaan sohvaltani mihinkään koska pelkään niin paljon kaikkea olematonta.
Näkökenttään tulee paljon mustia varjoja, ensimmäisellä kerralla luulin että olin sokeutumassa.
Vaikka olen kärsinyt unettomuudesta jo viisi vuotta, ei tähän olotilaan koskaan totu. Pelkään aina yhtä paljon lopullista psykoosia, ja viimeiset tunnit ennen nukahtamista ovat helvetilliset.
Vaikka olen nuori, en tule koskaan ymmärtämään valvomisen ihannointia nuorten keskuudessa. Antaisin mitä vain jos aamulla herätessäni tietäisin, että yöllä olen taas unten mailla, enkä käymässä läpi mielen helvettiä kolmen yön päästä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla erittäin pahoja uniongelmia, joita erinlaisilla lääkkeillä ja terapialla ja milloin milläkin poppakonsteilla koitettu saada pois, mutta ilman apua. En nuku koskaan 4h pidempään, ja pahimmillaan viikko voi mennä kahden yön unilla joista molemmat vain max. 2h pitkiä.
En tiedä "ennätystäni", mutta 4pv valvominen on vielä "normaalia" (eli tapahtuu 1-2 krt kuukaudessa).
Takana yleensä jo siis valmiiksi unettomuutta ja huonosti nukuttuja öitä. Yleensä tässä vaiheessa suurimman osan ajasta vain itken hysteerisesti, koska haluan nukkumaan, mutta en pysty nukahtamaan. Olen jatkuvassa pelkotilassa, todellisuudentaju erittäin heikko, vainoharhaisuutta, yleensä en uskalla viimeisenä päivänä liikkumaan sohvaltani mihinkään koska pelkään niin paljon kaikkea olematonta.
Näkökenttään tulee paljon mustia varjoja, ensimmäisellä kerralla luulin että olin sokeutumassa.
Vaikka olen kärsinyt unettomuudesta
Samaistun. Ja mä olin vaan huono-uninen. Nukuin pari tuntia per vuorokausi. 😭. Nyt nukkuminen on jatkuvaa valvomisputkea. 😭
Nyt ap soita heti alueesi päivystysnumeroon ja kerro, että sulla on itsetuhoisia ajatuksia! Sun pitää päästä osastolle, jossa saat apua. Tiedän, että nykyään kaikki hokee kuin mantraa, että apua ei saa ja kaikki on toivotonta. Ei ole toivotonta! Kyllä saa apua. Soita ja selitä tilanne, sano, että kaikkea on jo kokeiltu.
Onko sulla jotakuta läheistä, joka voisi selittää tilannetta puolestasi, jos itse menet lukkoon?
Olen nukkunut 0-3 tuntia yössä yli neljä vuotta, en tule koskaan väsyyneeksi, olen ollut täysin hereillä jopa 2 viikkoa, mikään lääke ei saa minua nukkumaan, ei antihistamiinit, bentsodiatsepiinit, väsyttävät masennuslääkkeet kuten mirtatsapiini. 2008 otin yhden annoksen mirtatsapiinia 7,5mg ja nukuin 2 päivää. Nyt tällä lääkkeellä ei ole enää mitään nukuttavaa vaikutusta minuun. Jos pääsen jonkin asteen uneen/lyhyeen koomaan, näen pahimpia realistisia painajaisia mitä voi kuvitella. Herään läpimärkänä hiestä vaikeaan unihalvaukseen noin minuutiksi.
Minulla on totaali anhedonia, kaikki kiinnostuksen kohteeni ovat pyyhitty pois, en saa 'palkintoa' mistään toiminnasta, en enää tee mitään mitä ennen tein. En katso elokuvia, pelaa, kuuntele musiikkia tai halua sosialisoida muiden kanssa, kaikki tunteeni ovat turtuneet, ainoastaan tunnen pelkkää epätoivoa, ankeutta, vaikeaa masennusta. Mielialani on synkkä.
Sykkeeni ja verenpaineeni on lisääntynyt järkyttävästi, ennen Olantsapiinia sykkeeni oli aina 50-sisällä, nyt se on levossa 100-120.
Verenpaineeni oli ennen aina 108/68, nyt se on 150/110.
Ruokahaluni on lähtenyt täysin, syön hyvin harvoin, ehkä 2-3 kertaa viikossa, en ole koskaan nälkäinen.
Minulla on vakava kognitiivinen vamma, en muista yhtikäs mitään siitä mitä luen, se pyyhkiytyy samantien mielestäni. Jos katson elokuvan, seuraavana päivänä en muista siitä mitään, aivan kuin olisin saanut vaikean traumaattisen aivovamman. Aivoni ovat kuin roskaa.
Kun keskityn mieleeni se on täysin pimeä, kuin musta aukko, aivan kuin mitään ajatuksia ja ideoita ei syntyisi enää mielessäni, ennen rikas mielikuvitus ja fantasiointi on poistunut täysin. Jos yritän kuvitella äitini kasvot, minun täytyy todella keskittyä siihen, ja kun joku kuva muodostuu, se on karsean vääristynyt. Olantsapiini on raiskannut aivoni.
Olen täysin invalidisoitunut, työkyvyttömyyseläkkeellä 24-vuotiaasta saakka, vuodesta 2017.
Tässä lista oireistani. En ole parantunut yhtään yli neljän vuoden aikana, 0 prosenttia. Voiko lääke aiheuttaa pysyvän aivovamman? Kuten Olantsapiini suoraan altistaa diabetekselle, joka taas on pysyvä, se voi ilmeisesti myös aiheuttaa pysyvän aivovamman. Miksi sykkeeni ja verenpaineeni ovat nousseet radikaalisti? Miksi en ole koskaan väsynyt tai nälkäinen? Miksi minulle on aiheutunut vaikea kognitiivinen vamma?
Netistä olen löytänyt ihmisiä jotka kuvaavat identtistä oireyhtymää olantsapiinista, olipa annos tai käytön jakso minkä pituinen tahansa, se voi vammauttaa sinut vakavasti ja pysyvästi selkeästi. En voi saada oikeutta tässä asiassa mitenkään, elän totaalisessa helvetissä maan päällä.