Elämä vajoamassa pohjalle. Onko minulla enää edes mahdollisuutta parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vmp taas, aina sama satutäti.

Paitsi tämän jutut taitaa valitettavasti olla totta. 

Hyvä Ap: Edes moniongelmaisuus ei estä rakkautta. Jos ihminen rakastuu toiseen, hän vähättelee mielessään toisen ongelmat ja pyrkii keksimään ratkaisuja, jotka helpottavat yhdessäoloa. Näin siis useimmat.

Toki se rakkaus pitää ensin löytää. Ja se voi vaatia pitkäaikaista aktiivisuutta.

(eikä se loputon rakkaus ikuista ole, joten ne ongelmat pitää silti ratkoa)

Laitat nyt aivan liikaa painoarvoa jollekin unelmalle parisuhteesta, ja keikesta päätellen ymmärtämättä, että huono parisuhde se vasta maanpäällinen helvetti ja umpikuja on ihmiselle. Sinkkuna voi tehdä elämänsä tärkeät päätökset ja suunnan valinnan ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Laitat nyt aivan liikaa painoarvoa jollekin unelmalle parisuhteesta, ja keikesta päätellen ymmärtämättä, että huono parisuhde se vasta maanpäällinen helvetti ja umpikuja on ihmiselle. Sinkkuna voi tehdä elämänsä tärkeät päätökset ja suunnan valinnan ihan itse.

No toisaalta hyvä parisuhde on kyllä useimmille valtava voimavara. Myös henkisesti.

Mutta eihän sen puute tietenkään riitä tekemättömyyden selitykseksi.

Elämäsi tuntuu junnaavan paikoillaan. Tekemäsi valinnat ovat johtaneet tähän. Entä jos alkaisit miettiä "laatikon ulkopuolelta", ja tekisit jatkossa asioita toisin kuin tähän asti.

Olen monesti miettinyt itsemurhaan päätyneitä. AINA on toinen tie, jolle kääntyä, mutta ihminen ahtaissa mielikuvissaan ei näe sitä tai ei osaa ajatella.

Moni hakkaa päätään seinään ja jos ei ajattele perimmäisiä toiveitaan, jatkaa haitallista toimintaa. Jossain vaiheessa on hyvä havaita, ettei tämä johda mihinkään. Silloin voi luovuttaa ja vaihtaa suuntaa. Itse olen näissä tilanteissa pitkällisen yrityksen jälkeen ottanut ja lähtenyt, työpaikasta, parisuhteesta,  ystävyyssuhteesta tai vaihtanut paikkakuntaa, kotia. Uusi elämä, uudet ihmiset, uusi työ, koti.. ja minä.

Kivahan se ois vetää joku toinenkin ihminen mukaansa matkalla pohjalle?

Viimeeksi suunnittelit sitä 12 askeleen ryhmiin menemistä. Jäikö vain suunnittelun tasolle taas?

Vierailija kirjoitti:

Jos elämäsi on vajoamassa pohjalle niin parisuhde on viimeinen asia mitä sinun pitäisi miettiä

Niinpä, älä ole niin itsekäs, että yrität vetää jonkun toisen paskasi keskelle. Siitä ei hyvää seuraa, ainoastaan enemmän pettymyksiä ja murhetta.

No mutta onneksi ja vauvis ja julkkisjuorut, muiden haukkuminen piristää hetkellisesti eikö??

Vierailija kirjoitti:

Jos kelpuutat ruman miehen niin saat kyllä parisuhteen ja voit elää onnellista elämää. Rumamies kyllä maksaa velkasi ja parantaa sinut.

Mistähän minä löytäisin ruman miehen joka maksaa velkani...

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vmp taas, aina sama satutäti.

Tämä, hullu mikä hullu

On mahdollista

Mutta

tärkeintä on se, että sinä itse alat uskoa siihen ja lopetat itsesi sabotoinnin ja maahan lyömisen. Tajuat, että sinulla on täysi oikeus olla juuri sellainen kuin olet nyt ja tulevaisuudessa. Jos (ja kirjoituksestasi päätellen: kun) haluat muutosta tilanteeseesi, niin alat nyt sitten tekemään sitä.

Ensimmäisenä kirjoitat paperilla toivomasi muutokset. Sitten pilkot ne pienempiin päämääriin. Esimerkiksi jos haluat laihtua, niin mietit mikä on se ruokaaine, josta saat eniten turhia kaloreita ja syöt usein. Laitat sitten yhdeksi välitavoitteeksi laihtumiseen vaikkapa: syön sitä ja sitä maksimissaan x annossa viikossa. Muuten pidät ruokailutottumuksesi samana, tai jos tuntuu, niin laitat lisää tuollaisia välitavoitteita. Sitten kun yksi on tehty ja korjattu, niin alat toisen kimppuun.

Ja toistan: ennenkaikkea hyväksyt itsesi. maailma on täynnä pariskuntia, joissa toinen osapuoli on lihava, tai molemmat. Ja heillä voi olla myös talousongelmia. Laihoillakin voi olla talousongelmia, siinä missä normaalipainoisillakin.

Ja lopeta tämän palstan lukeminen. Täällä on ilmiselvästi paljon miespuolisia moniongelmaisia, joiden mielipiteitä ei nyt oikeasti kannata pitää millään lailla yleisinä tai edes normaaleina.

Nainen täällä. 

Sorry, mutta en ottaisi mt-ongelmaista talousongelmaista lihavaa kumppania.

Siis jos olisin aloittamassa uuden suhteen.

En halua hoitajaksi, en halua elättäjäksi, piristäjäksi.

Eri asia jos nykyinen kumppani sairastuisi/jäisi työttömäksi/lihoisi - silloin kyllä ymmärrystä riittäisi kyllä, en tiedä riittäisikö vuosikausia kuitenkaan.

Mutta uuden suhteen kohdalla en kyllä haluaisi ongelmakimppua kumppaniksi.

Sori siitä.

Lihoin joitakin vuosia sitten aika nopeasti parikymmentä kiloa. Ensin todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen jälkeen laihduin vähän, kunnes aloin taas lihoa. Tarkistettiin kilpirauhanen ja sitten mietittiin onko jotain muutakin vialla. Psyyke mukaan lukien. Lopulta lääkäri kysyi, että kuinkas kuukautiset, että ovatko normaalit. Kerroin, että ihan normaalit ovat. EI riittänyt vastaus lääkärille. Halusi tietää trkemmin kuinka paljon vuodan. Ei ollut kuulemma vuoto normaalia. Sain passituksen sairaalaan ja siellä löydettiin pari kasvainta. Ne poistettiin, kuukatiset lääkityksellä pois, koska kasvaimet uusiutuisivat ja hormonaalinen lääkitys estäisi sen. Kuinka kävikään... aloin laihtua ihan itsestään. Kehoni pääsi eroon stressitilasta.

Tämä kaikille opetukseksi siitä että ei pitäisi itseään aina soimata elämän ongelmista: syy löytyy kaikille ongelmille ja kun se löydetään ja laitetaan kuntoon, niin, niin elämä tasapainottuu. Ei ole väliä mikä kenenkin syy ongelmiinsa on, mutta sillä on, että syy pitäisi löytää.

Siihen menessä ja sinä aikana olisi syytä opetella olemaan armollinen itseään kohtaan ja ihan vain pikku hiljaa yksi asia kerrallaan korjata arkeaan ja tapojaan. Sellaisesta ei koskaan ole haittaa.