Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä vajoamassa pohjalle. Onko minulla enää edes mahdollisuutta parisuhteeseen?
11.01.2024 |
Vaikeaa enää ottaa elämäänsä tosissaan. Jossain sisimissäni haluaisin ehkä normaalin elämän, parisuhteen ja yhteisiä haaveita.
Mutta en ole kunnossa missään määrin. On talousongelmia, painoni on noussut huomattavasti enkä pidä kropastani enää yhtään. Olen mielenterveysongelmainen ja monessa suossa elämässäni ollut. Kauniiksi joskus kehuttu mutta en sitä enää ole ainakaan omasta mielestäni.
Kaikki on alkanut rakoilemaan. Mistä tässä enää uskaltaisi haaveilla, kun en pysty itsestäni huolehtimaan.
Kommentit (34)
Jos kelpuutat ruman miehen niin saat kyllä parisuhteen ja voit elää onnellista elämää. Rumamies kyllä maksaa velkasi ja parantaa sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kelpuutat ruman miehen niin saat kyllä parisuhteen ja voit elää onnellista elämää. Rumamies kyllä maksaa velkasi ja parantaa sinut.
En minä odota, että kukaan maksaisi minun velkojani. Enkä halua parisuhteeseen vain sen itsensä takia vaan kohdata ihmisen, johon rakastua ja rakastaa aidosti vastavuoroisesti.
Pelkäänpä kuitenkin, että näin moniongelmainen ihminen herättää suurimmaksi osaksi vastenmielisyyttä, ymmärrän sen.
Elelen itsekseni. Jos vaikka kymmenen vuoden päästä olen kunnossa ja talouskin paremmalla tolalla, niin kenties paremmat mahdollisuudet. Silloinkin olen vielä alle nelikymppinen.
Täytyy rukoilla vain, että tästä jotenkin vielä nousisi. -ap
Jos elämäsi on vajoamassa pohjalle niin parisuhde on viimeinen asia mitä sinun pitäisi miettiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kelpuutat ruman miehen niin saat kyllä parisuhteen ja voit elää onnellista elämää. Rumamies kyllä maksaa velkasi ja parantaa sinut.
En minä odota, että kukaan maksaisi minun velkojani. Enkä halua parisuhteeseen vain sen itsensä takia vaan kohdata ihmisen, johon rakastua ja rakastaa aidosti vastavuoroisesti.
Pelkäänpä kuitenkin, että näin moniongelmainen ihminen herättää suurimmaksi osaksi vastenmielisyyttä, ymmärrän sen.
Elelen itsekseni. Jos vaikka kymmenen vuoden päästä olen kunnossa ja talouskin paremmalla tolalla, niin kenties paremmat mahdollisuudet. Silloinkin olen vielä alle nelikymppinen.
Täytyy rukoilla vain, että tästä jotenkin vielä nousisi. -ap
No ei tuossa kyllä rukoilu autaVaan se, että teet itsellesi jotakin, että pääset tuosta ylös!
Vierailija kirjoitti:
Jos elämäsi on vajoamassa pohjalle niin parisuhde on viimeinen asia mitä sinun pitäisi miettiä
En tässä ole heti parisuhdetta etsimässä. Yleisesti pohdiskelen vain, että onko minussa edes ns. ihmisarvoa jäljellä enää kaiken jälkeen. Onko minussa enää mitään arvoa yhteiskunnallisella tasolla ja parisuhdemarkkinoilla.
Alentaahan tämä itseluottamusta. Menen kuitenkin etappi kerrallaan tässä vaiheessa ja vielä jonain päivänä olen taas työelämässä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap yhtään lohduttaa, meitä on samassa veneessä aika paljon muitakin.
Ensin pitää huolehtia itsestäsi, sen jälkeen vasta miettiä parisuhdetta. Yleensä joku tulee vastaan, kun ei ole hakemassa mitään. Näin ainakin mulle käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ap yhtään lohduttaa, meitä on samassa veneessä aika paljon muitakin.
Tästä kuulisin lisää. Millaisia tilanteita muilla on, jotka kokevat elämän menneen toiseen suuntaan kuin ajatteli.
Minulla on vähän outo tämä käsitys kaikesta. Tavallaan olen monella tavalla niin sanotusti epäonnistunut mutta kaikista ihmeellisintä on, että jostain syystä se tuntuu jos turvalliselta ja hyvältä asialta. Päästä pois normeista käytännöistä. Ehkä juuri tätä sisimissäni olen halunnutkin mutta toisinaan ego itkee tilannetta. Pohjimmiltani tai joku osa minua kuitenkin sanoo, että nyt saan vihdoin olla rauhassa ja kadota tietyltä osin yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta painostuksesta, joka kuluttaa ihmistä ja sumentaa jossain määrin elämän todellista tarkoitusta. Siis tämä oma näkemys, ehkä vain hyväksyn tilanteen puhumalla näin itselleni. Tavallaan kuitenkin en välitä.
En välitä oikeastaan yhtään mistään. Minusta on ihanaa olla yksin ja turvassa omassa pienessä maailmassani. Enkä ymmärrä tätä itsekään. -ap
Täällä toinen jollain tavalla samassa veneessä oleva. Akateeminen koulutus, lämmin sydän ja ihan nätti oon, mut tässä juuri toi että tuntuu että silti ihmisarvo on nolla. Koska traumat ja osittain niistä johtuvia mielenterveysongelmia sekä velkaantuminen aikaisemman yritystoiminnan takia. Noi riittää siihen että mä oon ehdoton nounou parisuhdemarkkinoilla, ihan oikeesti. Toisaalta, jos miehellä ei ole empatiakykyä ja älykkyyttä sitä vertaa että ymmärtää syy- ja seuraussuhteet tässä asiassa, niin enpä sellaista kumppania halua.
Hirvittävän tuskallista silti, tämä yksinäisyys. Ja se, että itse katson ihmistä aina kokonaisuutena enkä kyllä kovin kevein perustein ketään tuomitse, ja silti mut tuomitaan sinne alimpaan kastiin. Pikemminkin ite oon kärsinyt siitä että ymmärrän vähän liikaa, ei hyvä sekään.
Ymmärrän tuonkin että tekee mieli "kadota" yhteiskunnasta. Kaikki vaatimukset tuntui vaan olevan liikaa, tuntuu että musta ei vaan oo tähän maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity siihen omaan elämään ja terveyteesi ensin, sitten myöhemmin voi olla sen parisuhteen aika.
Jos nyt alkaisit seurustelemaan olisit otollinen uhri ei niin mukaville tyypeille, joiden elämäntehtävä on löytää kynnysmattoja joiden yli kävellä ja saada toisen itsetunto vieläkin huonommaksi.
Ap sinullahan on puolellasi se, että olet vielä nuori. Ensin luulin, että olet jo iäkäs. Älä yritä löytää vielä puolisoa, vaan keskustelukumppanin. Matalan kynnyksen paikkoja on. Älä mieti kaikkia ongelmiasi, kulje ulkona ja mieti vain yhtä juttua jolle teet jotakin. Ja kyllä sun kauneutesi on vielä tallella, ja sieltä se pulpahtaa kun yksikin asia selkiintyy. Pienin askelin eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen eläkkeellä, alle viidenkymmenen kuitenkin. Ongelmia on riittänyt. Silti jo kolmatta vuotta parisuhteessa erään miehen kanssa. Ihmettelen itsekin miten se on mahdollista. Tsemppiä sulle AP. Ehkä onni vielä tulee vastaan.
pittäis itte olla kunnossa ennenku styylailee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin unohda kaikki ei susta oo mihinkään tietenkään
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen jollain tavalla samassa veneessä oleva. Akateeminen koulutus, lämmin sydän ja ihan nätti oon, mut tässä juuri toi että tuntuu että silti ihmisarvo on nolla. Koska traumat ja osittain niistä johtuvia mielenterveysongelmia sekä velkaantuminen aikaisemman yritystoiminnan takia. Noi riittää siihen että mä oon ehdoton nounou parisuhdemarkkinoilla, ihan oikeesti. Toisaalta, jos miehellä ei ole empatiakykyä ja älykkyyttä sitä vertaa että ymmärtää syy- ja seuraussuhteet tässä asiassa, niin enpä sellaista kumppania halua.
Hirvittävän tuskallista silti, tämä yksinäisyys. Ja se, että itse katson ihmistä aina kokonaisuutena enkä kyllä kovin kevein perustein ketään tuomitse, ja silti mut tuomitaan sinne alimpaan kastiin. Pikemminkin ite oon kärsinyt siitä että ymmärrän vähän liikaa, ei hyvä sekään.
Ymmärrän tuonkin että tekee mieli "kadota" yhteiskunnasta. Kaikki vaatimukset tuntui vaan olevan liikaa, tuntuu e
Väärä asenne elämään sulla! Nyhveröt ei pärjää.
Opettele ensin huolehtimaan itsestäsi, ennen kuin menet parisuhteeseen. Koska jollet osaa pitää itsestäsi huolta, on SUURI vaara, että päädyt parisuhteeseen joka ei ole sinulle hyväksi.
Alue: Aihe vapaa
Haaveile hieman paremmasta huomisesta. Siitä, että jonain päivänä ei ahdista niin paljon kuin yleensä. Tsemppiä!