Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet toisin kuin äitisi/mummosi?
11.01.2024 |
Hei kaikki! Olen utelias kuulemaan, mitä asioita te teette eri tavalla kuin äitinne, mummonne tai muut perheenne vanhemmat naiset. Tarkoitan sellaisia asioita, jotka ovat muuttuneet ajan myötä tai joissa olette valinneet oman tyylinne. Esimerkiksi minä en säilytä jokaikistä purnukkaa, käytä hyllypaperia tai tee viikkosiivousta. Miten on teidän laitanne? Kerro kommenteissa! 😊
Kommentit (46)
No teen suunnilleen kaiken eri tavalla kuin isovanhempani. Esimerkiksi isänäitini oli syntynyt 1910, joten hieman on maailma siitä muuttunut. Minä ensinnäkin opiskelin itselleni akateemisen ammatin, kun isänäiti oli käynyt vain kaksi vuotta kiertokoulua eli sen verran, että oppi mekaanisen lukutaidon ja kirjoittamaan kauppalistan. Hän syntyi aivan eri todellisuuteen, jossa nähtiin suorastaan nälkää, lääkäriin ei päässyt, kotiin ei tullut juoksevaa vettä jne.
Jos sitten äitiäni ajattelee, niin hänellä oli tapoja, joista olen luopunut, kuten suursiivoukset, viikkosiivoukset, mankelointi, vauvan vaatteiden silitys, rintojen pesu ennen imetystä, väkisin pidetyt imetysvälit, nopea pulloruokintaan siirtyminen, lihan ylikypsentäminen, puurojen syöminen, lasten päästäminen vaarallisiin paikkoihin leikkimään alle kouluikäisinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kotiapulaista ja siivoojaa.
En käy sukulaisten haudoilla pyhäinpäivänä.
Mitä vanhempasi tekivät työkseen, jos perheellänne oli kotiapulainen ja siivooja? :O
Siinä 11-vuotiaana päätin ettei minusta tule ikinä samanlaista kuin äidistäni vaikka mitä tapahtuisi elämässä. Paljon tulikin paskaa niskaan mutta onnistuin tässä tavoitteessani, jonka voisi varmaan tiivistää niin etten ole katkeroitunut ja uhriutunut
En noudata neljän tunnin taukoa vauvan ruokinnassa, kaikki lapset vauvoina saaneet maitoa kun on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En polta tupakkaa.
En puhu seksipuheita rivosti lasteni kuullen.
En vedä käteen äänekkäästi lasteni kuullen.
En ole 120 kg painava, laiska ja liikkumaton.
En kinastele turhista aiheista jatkuvasti mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäänyt kotirouvaksi enkä tehnyt lapsia.
En ole pakonomainen siivooja, meillä saa olla jääkaapin ovessa magneetteja ja lippulappusia.
En hamstraa pesuaineita ja kosmetiikkaa.
En aja autoa.
En tee kahvipaketeista pannunalusia tai kasseja.
En säästä kuitteja tai laskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käytä merkkihuiveja/ - laukkuja enkä osta kalliita ryppyvoiteita. En käytä oikeaa nahkaa enkä turkiksia.
Tuntuu että olen paljon läheisempi lasteni kanssa kuin äitini oli; meillä halataan ja sanotaan että rakastan sinua.
En myöskään käytä papiljotteja :D Ne tuntuu niin inhottavilta, en ymmärrä miten sellaisten kanssa voi nukkua joka yö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä edes on hyllypaperin tarkoitus ?
En stressaa siitä mihin aikaan herään jos on vapaapäivä. Olen traumatisoitunut siitä, että myöhään heräämistä pidettiin aina suurenakin syntinä ja laiskan merkkinä. Meillä saa nukkua niin pitkään kuin lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En polta tupakkaa.
En puhu seksipuheita rivosti lasteni kuullen.
En vedä käteen äänekkäästi lasteni kuullen.
En ole 120 kg painava, laiska ja liikkumaton.
Hyi, jos olet tosissasi. Aivan kamalaa
En ottanut miehen sukunimeä
en hankkinut kuin yhden lapsen
en ole viherpeukalo
en mökkeile
En asu Suomessa
Vierailija kirjoitti:
En siedä kymmeniä vuosia väkivaltaista juoppoa miestä (kuten isoäitini ja äitini tekivät).
Sama täällä. Toisin kuin sekä äitini että molemmat isoäitini, en ole naimisissa väkivaltaisen alkoholistimiehen kanssa ja tehnyt siihen tilanteeseen ison laudan lapsia, jotka traumatisoituneet pahasti siinä kuviossa. Tästä voi kyllä sinänsä olla sangen ylpeä että on onnistunut omalla kohdallaan katkaisemaan tuon sukupolvien ketjun.
Esi, äiti tärkkäsi isäni kauluspaidat, mä en edes silitä miehen paitoja, silittäköön itse jos tarvitsee silittää. Ei ole jouluverhoja, ei viikkosiivousta (siivotaan silloin kun on tarve). Enkä toisaalta ole teiniäiti enkä eronut miehestäni muutaman vuoden avioliiton jälkeen. Oon ylioppilas ja korkeakoulukoulutettu.
Olen lopettanut kaikki juhlimisperinteet joulua myöten. Ei kiinnosta. En lähetä myöskään kortteja, en vaivaudu tunnistamaan sukulaisiani tai muistamaan heidän nimiään. Sukurakkautta minussa ei ole tippaakaan joten mitään yhteyksiä en pidä edes sisarukseeni. En myöskään kyttää lasteni elämää enkä soittele perään ja kysy kuulumisia. Mukanani kuolee myös hautojen ylläpitämisen perinne ja arkussa hautaaminen.
Olen pahoillani. <3 Meillä on onneksi mahdollisuus tehdä asiat eri tavoin. Yksin oleminen voi olla onnellisempi ja terveempi tapa elää kuin huonossa parisuhteessa, mut kaippa silloin tuo avioero on ollut niin suuri tabu, puhumattakaan siitä että oisi ollut yksinhuoltajaäiti. Lapsia ei oo valitettavasti siinä mietitty.