Lue keskustelun säännöt.
Sinkkunainen, voitko naisena mielestäsi lähestyä samoin kuin miehetkin vai onko siinä jotain "väärää" jos nainen tekee niin?
10.01.2024 |
Mulla ois tällanen kysymys sinkkunaisille? Mitä mieltä olet itse lähestymisestä? Että itse lähestyt miestä. Entä siitä jos mies lähestyy sua?
Anna mä kerron mitä tarkoitan. Uskon että tämä ei ole täysin eri asia, vaikka olen mies. Mulle nämä asiat oli vaikeita (kuten monille). Mun isoin tunne oli lähestymistä ja deittailua kohtaan aina et "mä en kuitenkaan riitä, ei se kuitenkaan onnistu ni turha yrittää". Pelko ja ahdistus käytännössä. Silti... mun oli pakko alkaa lähestymään itse.
Mulla oli 2 tavoitetta:
1. Ei "saada naisia", vaan aidosti ymmärtää naisia ja olla viehättävä mies (koska sä et vedä puoleesi mitä haluat, sä vedät puoleesi mitä olet = feikkaaminen vs aitous omana itsenä)
2. Olla aidosti itsevarma ja tuntea miltä sosiaalis-emotionaalinen hyvinvointi ihan oikeasti tuntuu
Ratkaisu oli käytännössä asian totaalinen opiskelu ja...itse lähestyminen. Usein. Ei siksi että "nyt on haku päällä", vaan siksi, että tästä tuli mulle mun koko minuutta kehittävä elämän osa. Ja se toimi. Voin sanoa suoraan, että mä onnistuin.
Eli mä haluaisin kysyä, että miltä tämä tuntuu sinkkunaisista? Entä miehistä, en halua jättää miehiä ulos tästä. Kuulostaako tämä siltä, että lähestyminen olisi vain miehille? Että ei nainen voisi kehittää omaa minuuttaan tällä tavalla ja oikeasti löytää unelmien miehen? Tiedän toki, että tällainen ajatus on Suomessa ehkä vieraan kuuloinen joka tapauksessa. Mutta ei ehkä niin harvinainen kuin luulet, en mä ole suinkaan ainoa joka on näin tehnyt tai tekee juuri nyt.
Koska mä väitän, että asia on näin:
1. Erilaiset ahdistukset ja pelot on usein läsnä, ja jotkut niistä on tosi voimakkaita
2. Jos odottelee, että ne häviää itsestään, se ei tule tapahtumaan
3. Jos lähtee kohtaamaan pelkoja ja ahdistuksia, silloin aukeaa heti mahdollisuus niiden voittamiseen
4. Jos sen tekee deittailuun liittyen, näin sä voit myös samalla löytää oikeasti aidon rakkauden
5. Ymmärrät ja opit myös välttämään kaikki ne asiat, joita sä ET halua ja mikä EI sovi sulle ja suojelemaan itseäsi vääränlaisilta kumppaneilta jo ennen suhdetta
6. Pelkkä "sosiaalinen kehitys" ei riitä, koska jos vain yrittää "jutella vähän enemmän ihmisille", silloin tunteet ei ole oikeasti pelissä eli et ole oikeasti intiimisti tekemisissä itsesi ja toisen kanssa
7. Ei tän tarvitse olla jotain kamalaa jatkuvaa pelkojen kohtaamista, se on myös iloista ja jännittävää hyvällä tavalla ja siinä tulee syviä mahtavia elämyksiä ja kokemuksia. Ei se ole tarkoitettu vain siihen, jos ahdistaa, vaan kelle tahansa. Eikä sille tarvitse koko elämää omistaa.
8. Osa rakkaudesta on numeropeliä, eli suurin osa ihmisistä ei valitettavasti ole "oikeita" kumppaneita. Sen sijaan, että odottelee mitä tulee vastaan, kannattaa mennä itse löytämään se unelmien kumppani. Tiedän, vähän epäromanttista, mutta oikea elämä ei ole aina romanttista.
Ymmärrän, että tästä voi tulla miljoona väärinkäsitystä. Että "mitäs outoa kamaluutta ja pahuutta tämä nyt oikein on". "Onks tää nyt jotain väkisin yrittämistä?". Ei ole mitään tuollaista. Tarkoitus on tosiaan aivan terve ja positiivinen.
Eli mitä ajatuksia herää tällaisesta "oudosta" asiasta, kun Suomessa tällainen ei tosiaan ole ehkä ainakaan laajalti vielä niin esillä? Mutta mä sanoisin, että tämä on ihan uskomaton mahdollisuus oikeaan hyvään oloon omana itsenä ja rakkaudessa myös naisille, eikä siinä ole mitään pahaa.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
"No mistä se sitten oikein johtuu, että miehet ovat niin pelkureita naisten suhteen? Jos asia siis näin on."
Niin kuin joku aiemmin jo kirjoitti. Monet miehet linnoittautuvat kotiin teininä, eikä luonnolliset sosiaaliset kanssakäymiset enää onnistu silloin eikä myöhemminkään. Kaikki on somea, somea, somea. Anonyymina haukutaan ihmisiä, ylilauta, jodel, ja täälläkin.
Ja tärkein ehkä vielä se, että se ihan normaali kanssakäyminen arjessa kaikkien naisouolisten parissa jää pois ja suhtautuminen naisiin alkaa olla kuin avaruusoliolla. Naiset on ihmisiä joten kannattaa olla kaikenlaisten naisten kanssa sillee edes jonkunlaisissa väleissä ettei aivan vieraannu. Tervehtiä rappukäytävässä tai auttaa kantamaan jotain painavaa tavaraa jne. ja ihan ilman mutään kiinnostusta muutoin siihen naiseen mutta olla vain ihminen toiselle ihmiselle siitä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä elämä on nykyään todella vaikeaa sinkuille. Ennen ei onneksi ollut. Tässä esimerkki omasta elämästäni: ollessani nuorena baarissa muistan kolme kertaa hymyilleeni täysin tuntemattomalle, suurin piirtein omanikäiselleni miehelle. Näistä yksi johti lyhyeen tapailuun (v -94), yksi lyhyeen seurustelusuhteeseen (-90) ja yksi suhteeseen, joka jatkuu tänäkin päivänä (-95). Kyllä vain kaikki oli ennen vanhaan paremmin, tai ainakin helpompaa.. 😉
N55
90-luvun alussa ei ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin lähestyä livenä toista ihmistä. Sosiaaliset taidot olivat myöskin aivan toisella tasolla, koska ihmisten piti päivittäin puhua toistensa kanssa ja hoitaa kaikki virallisetkin asiat virastoissa yms. missä kohdattiin ihminen. Jos mies halusi naisen, niin oli pakko uskaltaa lähestyä naista. Yleensä tämä on tietysti ohitettu alkoholin kanssa, kuten nykyäänkin
Tämän voisi tiivistetysti sanoa näin:
"Ennen oltiin sosiaalisia, nykyään ollaan sosiaalisessa mediassa."
Some ja deittailu ei edes sovellu läheskään kaikille. Silloin mun nuoruudessa parit muodostuivat usein tuttavapiirin kautta, eli ei lähdetty jonkun ventovieraan kanssa treffeille, vaan ihastuminen tapahtui luonnollisesti, esimerkiksi kaveripiirin kautta. Työpaikoillahan edelleen tapahtuu pariutumista ihan niin kuin ennenkin. Mutta vapaa-aika on muuttunut.
Ei ihmisille voi enää mennä höpöttämään samalla tavalla kuin ennen. Se ei vaan kuulu tähän aikaan.
Mä en ole ikinä tykännyt lähestyä miestä jos en etukäteen jo tunne sitä niin hyvin, että olen ihastunut. Mun on muutenkin naurettavan vaikeaa sanoa ei kiitos jos en ole kiinnostunut. Ja jos sitten itse vielä olen kysynyt jotain tuntematonta kahville niin kynnys sanoa etten olekaan yhtään kiinnostunut jotenkin kasvaa. Se ei mua niin huoleta jos saan pakit itse. Niitä nyt on tullut ja tulee varmasti jatkossakin.
Jos joskus olen lähestynyt niin on pidetty kevytkenkäisenä ja että varmasti useita miehiä lähestyn. Meni kiinnostus tehdä yhtäkään aloitetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki parisuhteeni ja muut tapailut on lähteneet liikkeelle minun aloitteestani, niin olen päätynyt suhteisiin joissa olen joutunut miettimään "tykkääkö toi musta oikeasti... Ei meinaan vaikuta siltä", eli se toinen on käyttäytynyt kuin hän vain päätyi suhteeseen kanssani koska olin saatavilla, ei siksi että hän olisi ollut erityisen ihastunut minuun. Siksi en tee enää aloitteita. Olisi kiva kerrankin olla se jota "jahdataan" ja tuntea että se toinen haluaa juuri minut. En siis toimi sen mukaan mitä sukupuolta olen, vaan kokemuksieni perusteella.
Hyvä että olet huomannut, että pelkästään omien fiilisten maksimoimisella (eli sen kaikista komeimman valitsemalla), ei saavuta välttämättä tasapainoista suhdetta, jossa molemmat haluavat yhtä paljon. Toki jäävämällä itsensä aloitteiden tekemisestä, löytää innokkaimpia aloitteiden tekijöitä, mutta kuinka hyvin se k
Kaikista komeimpien? 😅 No olihan ne minusta juu ihan komeita mutta aika monet muut voisivat olla eri mieltä. Olen ihastunut heidän huumoriinsa tai ystävällisyyteen tai kovaääniseen röhönauruun jota hänen oma äitinsäkin häpesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten ja miesten välillä on se ero, että nainen tulee hyvin helposti hyväksikäytetyksi ollessaan aloitteellinen. Tarkoitan sitä, että hyvin moni mies suostuu naisen lähestymiseen vaikka he ei olisi oikeasti kiinnostuneita tästä naisesta. Varsinkin jos nainen suostuu harrastamaan seksiä voi käydä jopa niin, että mies asuu hänen kanssaan mutta ei ole koskaan tosissaan naisen suhteen vaan odottaa yhä "sitä oikeaa". Pahimmassa tapauksessa mies vie naiselta hänen hedelmälliset vuodet.
Aloitteella ei ole tähän mitään merkitystä. Mies voi ja lähestyykin mielellään naista, jolta ajattelee saavansa pelkkää seksiä. Miehellä ei ole välttämättä mitään erityistä mielenkiintoa naista kohtaan, vaan kunhan joltain saisi. Se, lähestyykö mies vai lähestytkö sinä, ei ole mitään väliä.
Oikeastaan kyse on siitä, kumpi on aloitteellisempi ja kumpi ns. "jahtaa". Olen kyllä kokeillut tehdä aloitteita ja useimmat näistä miehistä ovat menneet kanssani treffeille, jopa parille treffeille. Kuitenkin kokemukseni oli että lähes poikkeuksetta tuolla taktiikalla saa perästä vedettäviä miehiä. En tiedä eivätkö olleet kovin kiinnostuneita vai olivatko vain lahnoja. Kuitenkin kun päätin jättää lähestymiset miehille sain paljon laadukaampia treffejä ja miehiä, jotka osoittivat olevansa kiinnostuneita sekä näkemään vaivaa.
Nainen joutuu aina "pelkäämään" että mies haluaa häneltä vain seksiä mutta jos mies on valmis näkemään pidemmällä aikavälillä vaivaa naisen eteen, se laskee hyväksikäytetyksi tulemisen todennäköisyyttä eksponentiaalisesti. Ne naiset joita ei haittaa maata monen miehen kanssa voi toki hypätä sänkyyn huolettomammin ja sitten vain feidata ne miehet, jotka ei ole kiinnostuneita muusta. Minulla on korkea kynnys harrastaa seksiä uuden tuttavan kanssa ja haluan tehdä sitä vain pitkässä, sitoutuneessa parisuhteessa. Silloin pitää olla varovainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No mistä se sitten oikein johtuu, että miehet ovat niin pelkureita naisten suhteen? Jos asia siis näin on."
Niin kuin joku aiemmin jo kirjoitti. Monet miehet linnoittautuvat kotiin teininä, eikä luonnolliset sosiaaliset kanssakäymiset enää onnistu silloin eikä myöhemminkään. Kaikki on somea, somea, somea. Anonyymina haukutaan ihmisiä, ylilauta, jodel, ja täälläkin.
Mutta eikö tämä koske vain pientä joukkoa miehiä? Naisten haluamat komistukset pyörivät edelleen baareissa ja ulkomaailmassa ystäväporukoissaan. Et sinä todennäköisesti, tai muutkaan naiset, edes haluaisi tuollaista kotona nysväävää miestä. Miksi murehtia heistä? He ovat vain osa todellisuutta.
Kyllä siellä kotona nysvää hyvinkin erilaisia miehiä ja myös naisia.
Minua kiinnostaisi ennen kaikkea älykäs mies. Olen itse erään tyyppiluokituksen mukaan INTJ ja äo välillä 110-120. Olen vähän kummajainen tiedän sen. Ajattelen paljon tulevaisuutta ja mietin myös paljon erilaisia mielenkiintoisia syy-seuraussuhde skenaarioita. En välttämättä tarvitse suurta ihmisvirtaa elämääni mutta jonkun jonka kanssa syntyisi syvä yhteys ja sen fyysisen läheisyyden lisäksi keskustelua/pohdintaa hyvinkin laajasti erilaisista asioista. Tämä olisi siis ideaali tilanne mutta arkielämäni on jotain muuta.
Miehillä näyttää olevan naisille ihan oma luokituksensa ja sen mukaan olenkin jotain aivan muuta. Tämä luokitus siis ulkoisen olemukseni perusteella eli hoikka kurvikas vartalo ja isot rinnat. Tämä näkemys tulee holllywood elokuvista ym. pinnallisesta höpöhöpöstä. Tämä aiheuttaakin sen, että haluan olen mielelläni sinkku joka nysvää siellä tietokoneen ja tuolin ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ne naiset joita ei haittaa maata monen miehen kanssa voi toki hypätä sänkyyn huolettomammin ja sitten vain feidata ne miehet, jotka ei ole kiinnostuneita muusta."
Tätä asiaa minäkin olen yrittänyt täällä ratakiskosta vääntää. Ne naiset jotka haluavat irtosuhteita, ei ole yhtä varuillaan ja kyllä he tekevätkin aloitteita. Niinsanotusti vähän "perinteisemmät" naiset eivät tee, ellei kyseessä ole jollain tavalla tuttu mies johon nainen uskaltaa luottaa.
Eli kyllä ne ihan tyhjästä luodut aloitteet ovat väistämättä miesten harteilla, koska miehet kantavat sitä todistustaakkaa. Suurin osa miehistä haluaa paljon naisia, naisista suurin osa taas parisuhteen yhden ja ainoan miehen kanssa. Eli mies joutuu liehittelemään. Asialle ei voi mitään.
Minä tein naisena aloitteen miehelle koska miehet ei uskalla. Olisin jäänyt ilman miestä jos en olis ottanut aloitetta omiin käsiini. Näin baarissa miehen joka ei ees katsellut naisia vaikka minä katselin sitä. Jutteli siinä vaan kaverinsa kanssa, luulin että on sokea koska ei katsellut ketään naisia. Menin siihen sanomaan miehelle että on täällä baarissa naisiakin jolle voi jutella ja sitten me juttelimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemus naisena on, että jos mies on kiinnostunut hän tekee aloitteen. Jos mies ei tee aloitetta, häntä on turha lähestyä, sillä häntä ei kiinnosta.
Voi toki olla että olen todella ruma, ehkä nätit saavat juttelulla miehen kiinnostumaan, minun kohdalla miehet vaivaantuvat ja poistuvat paikalla. Olen se jota yritetään silloin, kun kauneimmat ovat jo kieltäytyneet, joten varmasti olen ruma (ja siksi arvoton).
Mutta joo toki naiset voi aloitteita tehdä, se kun tekevät. Minulla ne vaan ovat turhia. Miehiä ei kiinnosta.
En tee aloitteita enää. Viimeksikin päädyin suhteeseen jossa hiljalleen aloin tajuta että mies lähinnä halveksui minua, ulkonäköni ällötti jne. Mies kyttäsi nuorempia naisia ja lirkutteli näille ja jopa tapaamista toisen kanssa oli sopimassa heti tapailun alussa.
Sain sitten kuulla kaikki mahdolliset solvaukset, edes se seksi kanssani ei kelvannut. Väkivaltaa jne.
En ymmärrä miksi mies oli, ja haluaa muka yhäkin olla kanssani. Ehkä syynä sitten raha, jota minullakaan ei kyllä juuri ole, mutta tulihan tuota mieheen käytettyä. Tai se ettei hän niitä haluamiaan naisia saa kuitenkaan.
Minä olisin välttynyt tuolta kaikelta, kun en olisi tehnyt aloitetta. Hän ei sitä olisi minulle tehnyt ikinä.
Pari vuotta hukkaan, paljon rahaa ja itsetunto romahti, surua ja murhetta... olisin voinut käyttää aikani ja rahani paremminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen itse sen huomannut, että miehet näkee paljon enemmän vaivaa sen naisen eteen kenet ne todella haluaa. Siinä kohtaa ujompikin mies kummasti rohkaistuu. Tässä tulee yksi esimerkki (mulla on näitä useampiakin). Olen itse tällainen tavis harmaa, vain perusnätti ja pyylevähkö naapurintyttö, mutta olin silloin työpaikan ainoa sinkkunainen. Työpaikan ainoa sinkkumies, sellainen geneerisen komea, mutta ujo ja hän alkoi jossain vaiheessa katselemaan mua "sillä silmällä". En millään uskonut sitä koska miksi tuollainen treenattu herkkupala olisi kiinnostunut juuri minusta ja pelkäsin hänen olevan vain epätoivoinen. Mutta pakko se oli lopulta uskoa, koska se oli ihan jo sellaista suoraan silmiin tuijottamista ja hän aina seurasi katseellaan mua ja oli selvästi aina tietoinen siitä, missäpäin mä olen.
Mutta hän ei kuitenkaan tehnyt yhtään mitään. Ei puhunut mulle koskaan mitään, ei pyytänyt treffeille tms. Itse en todellakaan uskaltanut, mietin vaan että ei tämä voi olla totta, mutta aloin kyllä pikkuhiljaa tuntemaan jotain ihastuksenpoikastakin.
Sitten työpaikalle tulikin toinen sinkkunainen, joka oli viimisen päälle meikattu ja laitettu missityyppinen kaunotar. Muotivaatteet, irtoripset ja hiuslisäkkeet sun muut. Kummasti tämä mua tuijotellut mies uskalsi sille naiselle mennä juttelemaan. Ja siinä syntyi vähän draamanpoikastakin koska se nainen oli juuri eronnut ja mietti paluuta exänsä luokse. Klassinen asetelma, kaksi miestä taistelemassa samasta naisesta. Oli kiinnostavaa seurata vierestä kuinka se mies yritti niin paljon enemmän tätä naista kuin mua, vaikkei se nainen ollut yhtään kiinnostunut hänestä ja palasikin takaisin exänsä syliin.
Tässä näkee sen eron. Että kun nainen oikeasti kiinnostaa, mies on valmis ottamaan riskejä ja vaikka tappelemaan toisen miehen kanssa. Sitten kun nainen on epäkiinnostava, se "kelpuutetaan" parisuhteeseen jossa nainen saa sitten yrittää vinkua huomiota mieheltään.
Ja mulla on tosiaan näitä esimerkkejä elämäni varrelta kertynyt useampia, ihan tavismiestenkin kanssa, että ei se ole miehen ulkonäöstä ollenkaan kiinni vaikka tää jannu nyt sattui olemaan tuollainen kiiltokuvapoju. Joten kyllä mä vaadin sen, että mies on valmis näkemään vaivaa mun liehittelemiseksi, vaikken olekaan ulkonäöltäni mikään ihmeellinen, mutta en odota miehenkään olevan.
Aloitus oli rasittavaa vatvomista, en jaksanut lukea.
Olen sinkkuna tehnyt aloitteen kaikille miehille. Olen muutenkin määrätietoinen ihminen, joka tietää, mitä haluaa, joten olen sen mukaisesti toiminut miesten suhteenkin.
T. Akateeminen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut rohkea aloitteentekijä. Jotkut teot ovat olleet ehkä liiankin rohkeita, kuten se kun marssin baarissa suutelemaan miestä jonka halusin. En tiennyt, että hän oli varattu. Suutelin siis ja kävelin pois. Parin viikon kuluttua mies ilmestyi työpaikallani kysymään treffeille, oli jättänyt tyttöystävänsä. Muutama vuosi seurusteltiin.
Teetkö vain elämästä ylivaikeaa pyörittelemällä asioita liikaa sen sijaan, että tekisit ja kokisit?
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli rasittavaa vatvomista, en jaksanut lukea.
Olen sinkkuna tehnyt aloitteen kaikille miehille. Olen muutenkin määrätietoinen ihminen, joka tietää, mitä haluaa, joten olen sen mukaisesti toiminut miesten suhteenkin.
T. Akateeminen nainen
Hienoa, että on naisia jotka osaa ottaa sen minkä haluaa. Tahdottomat seinäruusut saakin jäädä renttujen seksileluiksi.
Minä teen aloitteet. Olen saanut napattua minua kiinnostavia miehiä, mutta luulen että miehet eivät ole arvostaneet minua niin paljon, kun ovat vai tyytyneet siihen että kerrankin saaneet huomiota joltain.
Nyt olen ollut vuosia yksin, enkä varmaankaan enää saisi ketään kiinnostavaa. Yksin ok.
Enpä ole koskaan edes miettinyt kuka tekee aloitteen. Aivan ihmeellistä jorinaa ap:lta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten ja miesten välillä on se ero, että nainen tulee hyvin helposti hyväksikäytetyksi ollessaan aloitteellinen. Tarkoitan sitä, että hyvin moni mies suostuu naisen lähestymiseen vaikka he ei olisi oikeasti kiinnostuneita tästä naisesta. Varsinkin jos nainen suostuu harrastamaan seksiä voi käydä jopa niin, että mies asuu hänen kanssaan mutta ei ole koskaan tosissaan naisen suhteen vaan odottaa yhä "sitä oikeaa". Pahimmassa tapauksessa mies vie naiselta hänen hedelmälliset vuodet.
Aloitteella ei ole tähän mitään merkitystä. Mies voi ja lähestyykin mielellään naista, jolta ajattelee saavansa pelkkää seksiä. Miehellä ei ole välttämättä mitään erityistä mielenkiintoa naista kohtaan, vaan kunhan joltain saisi. Se, lähestyykö mies vai lähestytkö sinä, ei ole mitään väliä.
Oikeastaan
Miehet olivat perässä vedettäviä ihan muista syistä, ei siksi, että sinä teit aloitteen.
Sinkkunainen nimimerkillä M46. Kyllä se vissiin ihan paikkansa sitten pitää, että suomalaisten miesten lukutaito on heikolla tasolla.