Lue keskustelun säännöt.
Sinkkunainen, voitko naisena mielestäsi lähestyä samoin kuin miehetkin vai onko siinä jotain "väärää" jos nainen tekee niin?
10.01.2024 |
Mulla ois tällanen kysymys sinkkunaisille? Mitä mieltä olet itse lähestymisestä? Että itse lähestyt miestä. Entä siitä jos mies lähestyy sua?
Anna mä kerron mitä tarkoitan. Uskon että tämä ei ole täysin eri asia, vaikka olen mies. Mulle nämä asiat oli vaikeita (kuten monille). Mun isoin tunne oli lähestymistä ja deittailua kohtaan aina et "mä en kuitenkaan riitä, ei se kuitenkaan onnistu ni turha yrittää". Pelko ja ahdistus käytännössä. Silti... mun oli pakko alkaa lähestymään itse.
Mulla oli 2 tavoitetta:
1. Ei "saada naisia", vaan aidosti ymmärtää naisia ja olla viehättävä mies (koska sä et vedä puoleesi mitä haluat, sä vedät puoleesi mitä olet = feikkaaminen vs aitous omana itsenä)
2. Olla aidosti itsevarma ja tuntea miltä sosiaalis-emotionaalinen hyvinvointi ihan oikeasti tuntuu
Ratkaisu oli käytännössä asian totaalinen opiskelu ja...itse lähestyminen. Usein. Ei siksi että "nyt on haku päällä", vaan siksi, että tästä tuli mulle mun koko minuutta kehittävä elämän osa. Ja se toimi. Voin sanoa suoraan, että mä onnistuin.
Eli mä haluaisin kysyä, että miltä tämä tuntuu sinkkunaisista? Entä miehistä, en halua jättää miehiä ulos tästä. Kuulostaako tämä siltä, että lähestyminen olisi vain miehille? Että ei nainen voisi kehittää omaa minuuttaan tällä tavalla ja oikeasti löytää unelmien miehen? Tiedän toki, että tällainen ajatus on Suomessa ehkä vieraan kuuloinen joka tapauksessa. Mutta ei ehkä niin harvinainen kuin luulet, en mä ole suinkaan ainoa joka on näin tehnyt tai tekee juuri nyt.
Koska mä väitän, että asia on näin:
1. Erilaiset ahdistukset ja pelot on usein läsnä, ja jotkut niistä on tosi voimakkaita
2. Jos odottelee, että ne häviää itsestään, se ei tule tapahtumaan
3. Jos lähtee kohtaamaan pelkoja ja ahdistuksia, silloin aukeaa heti mahdollisuus niiden voittamiseen
4. Jos sen tekee deittailuun liittyen, näin sä voit myös samalla löytää oikeasti aidon rakkauden
5. Ymmärrät ja opit myös välttämään kaikki ne asiat, joita sä ET halua ja mikä EI sovi sulle ja suojelemaan itseäsi vääränlaisilta kumppaneilta jo ennen suhdetta
6. Pelkkä "sosiaalinen kehitys" ei riitä, koska jos vain yrittää "jutella vähän enemmän ihmisille", silloin tunteet ei ole oikeasti pelissä eli et ole oikeasti intiimisti tekemisissä itsesi ja toisen kanssa
7. Ei tän tarvitse olla jotain kamalaa jatkuvaa pelkojen kohtaamista, se on myös iloista ja jännittävää hyvällä tavalla ja siinä tulee syviä mahtavia elämyksiä ja kokemuksia. Ei se ole tarkoitettu vain siihen, jos ahdistaa, vaan kelle tahansa. Eikä sille tarvitse koko elämää omistaa.
8. Osa rakkaudesta on numeropeliä, eli suurin osa ihmisistä ei valitettavasti ole "oikeita" kumppaneita. Sen sijaan, että odottelee mitä tulee vastaan, kannattaa mennä itse löytämään se unelmien kumppani. Tiedän, vähän epäromanttista, mutta oikea elämä ei ole aina romanttista.
Ymmärrän, että tästä voi tulla miljoona väärinkäsitystä. Että "mitäs outoa kamaluutta ja pahuutta tämä nyt oikein on". "Onks tää nyt jotain väkisin yrittämistä?". Ei ole mitään tuollaista. Tarkoitus on tosiaan aivan terve ja positiivinen.
Eli mitä ajatuksia herää tällaisesta "oudosta" asiasta, kun Suomessa tällainen ei tosiaan ole ehkä ainakaan laajalti vielä niin esillä? Mutta mä sanoisin, että tämä on ihan uskomaton mahdollisuus oikeaan hyvään oloon omana itsenä ja rakkaudessa myös naisille, eikä siinä ole mitään pahaa.
Kommentit (156)
Huonosti kirjoitettu mutta ihan ok aihe.
Olen nainen. Minulla on ollut monta pitkää rakkaussuhdetta miesten kanssa. Olen itse ollut se aloitteellinen osapuoli joka ikisessä suhteessani.
Ei minua ole paheksuttu, päin vastoin, minä kun en lähesty asiattomasti enkä huorittele ja solvaa jos saan pakit. En kouri ketään munista enkä tuijottele persettä. En huuda perään, ettei tuollaista läskiä kukaan huoliskaan XD
Kun itse toimii, saa sen jonka itse haluaa tai sitten ei, mutta eipä tarvitse ns tyytyä siihen mikä löntystelee luo. Miehet ovat nykyään pääsääntöisesti pelkureita naisten suhteen, eikä #MeToo ole siihen millään lailla vaikuttanut eikä kenenkään harhainen luulo omasta kilteydestään. Sanomattakin selvää, etten koskaan valitse törkeäkäytöksistä, huorittelevaa ja rasvaista öykkäriä. Enkä välttämättä ota sitäkään, jonka seuraan tarjoudun, jos tyyppi osoittautuu juntiksi, rasistiksi tai muuten henkisesti vajaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähesty miehiä koska haluan sellaisen miehen joka pitää minua timanttina mitä ei voi kadottaa. Ihan hyvin on onnistunut elämä.
T.nainen
Vierailija kirjoitti:
En lähesty miehiä koska haluan sellaisen miehen joka pitää minua timanttina mitä ei voi kadottaa. Ihan hyvin on onnistunut elämä.
T.nainen
Olen kuullut monen naisen sanovan tätä vähän samankaltaista. Silti: he ovat kuitenkin Tinderissä etsimässä tällaista huipputason miestä. Eli ei luoteta siihen, että ne oikeasti maskuliiniset menestyvät miehet lähestyvät naisia ihan oikeassa elämässä, jos miehiä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti kirjoitettu mutta ihan ok aihe.
Olen nainen. Minulla on ollut monta pitkää rakkaussuhdetta miesten kanssa. Olen itse ollut se aloitteellinen osapuoli joka ikisessä suhteessani.
Ei minua ole paheksuttu, päin vastoin, minä kun en lähesty asiattomasti enkä huorittele ja solvaa jos saan pakit. En kouri ketään munista enkä tuijottele persettä. En huuda perään, ettei tuollaista läskiä kukaan huoliskaan XD
Kun itse toimii, saa sen jonka itse haluaa tai sitten ei, mutta eipä tarvitse ns tyytyä siihen mikä löntystelee luo. Miehet ovat nykyään pääsääntöisesti pelkureita naisten suhteen, eikä #MeToo ole siihen millään lailla vaikuttanut eikä kenenkään harhainen luulo omasta kilteydestään. Sanomattakin selvää, etten koskaan valitse törkeäkäytöksistä, huorittelevaa ja rasvaista öykkäriä. Enkä välttämättä ota sitäkään, jonka seuraan tarjoudun, jos tyyppi osoittautuu juntiksi, rasistiksi tai
No mistä se sitten oikein johtuu, että miehet ovat niin pelkureita naisten suhteen? Jos asia siis näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähesty miehiä koska haluan sellaisen miehen joka pitää minua timanttina mitä ei voi kadottaa. Ihan hyvin on onnistunut elämä.
T.nainen
Olen kuullut monen naisen sanovan tätä vähän samankaltaista. Silti: he ovat kuitenkin Tinderissä etsimässä tällaista huipputason miestä. Eli ei luoteta siihen, että ne oikeasti maskuliiniset menestyvät miehet lähestyvät naisia ihan oikeassa elämässä, jos miehiä kiinnostaa.
Mua onneksl lähestyvät arjessa livenä. Nuo nettijutut ei oo mua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No mistä se sitten oikein johtuu, että miehet ovat niin pelkureita naisten suhteen? Jos asia siis näin on."
Niin kuin joku aiemmin jo kirjoitti. Monet miehet linnoittautuvat kotiin teininä, eikä luonnolliset sosiaaliset kanssakäymiset enää onnistu silloin eikä myöhemminkään. Kaikki on somea, somea, somea. Anonyymina haukutaan ihmisiä, ylilauta, jodel, ja täälläkin.
Lähes kaikki parisuhteeni ja muut tapailut on lähteneet liikkeelle minun aloitteestani, niin olen päätynyt suhteisiin joissa olen joutunut miettimään "tykkääkö toi musta oikeasti... Ei meinaan vaikuta siltä", eli se toinen on käyttäytynyt kuin hän vain päätyi suhteeseen kanssani koska olin saatavilla, ei siksi että hän olisi ollut erityisen ihastunut minuun. Siksi en tee enää aloitteita. Olisi kiva kerrankin olla se jota "jahdataan" ja tuntea että se toinen haluaa juuri minut. En siis toimi sen mukaan mitä sukupuolta olen, vaan kokemuksieni perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No mistä se sitten oikein johtuu, että miehet ovat niin pelkureita naisten suhteen? Jos asia siis näin on."
Niin kuin joku aiemmin jo kirjoitti. Monet miehet linnoittautuvat kotiin teininä, eikä luonnolliset sosiaaliset kanssakäymiset enää onnistu silloin eikä myöhemminkään. Kaikki on somea, somea, somea. Anonyymina haukutaan ihmisiä, ylilauta, jodel, ja täälläkin.
Mutta eikö tämä koske vain pientä joukkoa miehiä? Naisten haluamat komistukset pyörivät edelleen baareissa ja ulkomaailmassa ystäväporukoissaan. Et sinä todennäköisesti, tai muutkaan naiset, edes haluaisi tuollaista kotona nysväävää miestä. Miksi murehtia heistä? He ovat vain osa todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki parisuhteeni ja muut tapailut on lähteneet liikkeelle minun aloitteestani, niin olen päätynyt suhteisiin joissa olen joutunut miettimään "tykkääkö toi musta oikeasti... Ei meinaan vaikuta siltä", eli se toinen on käyttäytynyt kuin hän vain päätyi suhteeseen kanssani koska olin saatavilla, ei siksi että hän olisi ollut erityisen ihastunut minuun. Siksi en tee enää aloitteita. Olisi kiva kerrankin olla se jota "jahdataan" ja tuntea että se toinen haluaa juuri minut. En siis toimi sen mukaan mitä sukupuolta olen, vaan kokemuksieni perusteella.
Miehet päätyvät pääasiassa suhteeseen yksittäisen naisen kanssa, joka on saatavilla. Harvalla miehellä on mitään valinnanvaraa kiinnostuneista naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa omakseen unelmiensa miehen, silloin ei kannata jäädä odottelemaan aloitetta, jota ei ehkä koskaan tule. Tutustuin tosi ihanaan mieheen, joka oli mua kohtaan tylyhköllä tavalla kohtelias. Se ei kuitenkaan estänyt mua ihastumasta häneen niin tulisesti, että päädyin tunnustamaan hänelle tunteeni. Kyseinen mies oli tästä niin valtavan ällistynyt, ettei ollut saada sanaa suustaan. Lopulta hän sanoi rakastaneensa mua salaa koko sen ajan, minkä olimme tunteneet toisemme. Hän ei ollut uskaltanut tehdä aloitetta, koska oli pitänyt täysin varmana, että torjun hänet kuitenkin. Nyt sitten olemme maailman onnellisin ja rakastunein pari:)
En lähesty naisia, jos tavoitteena on vakavampi suhde. En halua iskettävänä olevaa pelimiesten patjaa kumppanikseni. Pahimmassa tapauksessa tällainen nainen voi lähteä jo seuraavan iskijän matkaan. Pelkästään seksiä saadakseni voin kyllä lähestyä.
Haluan kumppanikseni naisen joka tietää mitä haluaa ja itse lähestyy haluamaansa miestä. Tällaista naista arvostan ja hänestä saa todennäköisesti hyvän ja luotettavan kumppanin.
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaalaiselle ystävättärelleni oli kulttuurishokki, kun hän huomasi, etteivät suomalaiset miehet tee juurikaan aloitteita naisille :D
En jaksanut lukea tekosyvällistä jankkaamista. Olen nainen, teen aloitteita jos kiinnostava mies löytyy. Pyrin juttelemaan kaikille mukavia ja olen helposti lähestyttävä sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki parisuhteeni ja muut tapailut on lähteneet liikkeelle minun aloitteestani, niin olen päätynyt suhteisiin joissa olen joutunut miettimään "tykkääkö toi musta oikeasti... Ei meinaan vaikuta siltä", eli se toinen on käyttäytynyt kuin hän vain päätyi suhteeseen kanssani koska olin saatavilla, ei siksi että hän olisi ollut erityisen ihastunut minuun. Siksi en tee enää aloitteita. Olisi kiva kerrankin olla se jota "jahdataan" ja tuntea että se toinen haluaa juuri minut. En siis toimi sen mukaan mitä sukupuolta olen, vaan kokemuksieni perusteella.
Hyvä että olet huomannut, että pelkästään omien fiilisten maksimoimisella (eli sen kaikista komeimman valitsemalla), ei saavuta välttämättä tasapainoista suhdetta, jossa molemmat haluavat yhtä paljon. Toki jäävämällä itsensä aloitteiden tekemisestä, löytää innokkaimpia aloitteiden tekijöitä, mutta kuinka hyvin se korreloi sun omien tunteiden ja vaateiden kanssa ja myös korrelaatio siitä kuinka sitoutuneita nämä innokkaat aloitteiden tekijät ovat ei välttämättä ole sekään hyvä. Eli minusta olisi järkevää tehdä aloitteita, mutta katsoa näkyykö siinä miehessä kiinnostuksen merkkejä. Niinhän suurin osa miehistäkin tekee. En minä baarissa mene kylmiltään sillä hetkellä baarin kauneimman naisen kanssa juttelemaan, jos sieltä ei jonkinlaista signaalia tule minun suuntaan.
Sinulla on väärä paradigma. Olen biseksuaali nainen, en pelkää lähestyä potentiaalista kumppania. Lähestyn naisia, koska tiedän, että se toimii naisiin. En lähesty miehiä, koska tekemällä aloitteen miestä kohtaan en koskaan saisi sellaista aloitekykyistä dynaamista miestä, jota etsin.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti kirjoitettu mutta ihan ok aihe.
Olen nainen. Minulla on ollut monta pitkää rakkaussuhdetta miesten kanssa. Olen itse ollut se aloitteellinen osapuoli joka ikisessä suhteessani.
Ei minua ole paheksuttu, päin vastoin, minä kun en lähesty asiattomasti enkä huorittele ja solvaa jos saan pakit. En kouri ketään munista enkä tuijottele persettä. En huuda perään, ettei tuollaista läskiä kukaan huoliskaan XD
Kun itse toimii, saa sen jonka itse haluaa tai sitten ei, mutta eipä tarvitse ns tyytyä siihen mikä löntystelee luo. Miehet ovat nykyään pääsääntöisesti pelkureita naisten suhteen, eikä #MeToo ole siihen millään lailla vaikuttanut eikä kenenkään harhainen luulo omasta kilteydestään. Sanomattakin selvää, etten koskaan valitse törkeäkäytöksistä, huorittelevaa ja rasvaista öykkäriä. Enkä välttämättä ota sitäkään, jonka seuraan tarjoudun, jos tyyppi osoittautuu juntiksi, rasistiksi tai
Kysyn naisena miten teet arvion miehen sopivuudesta? Siis teet sopivan tai ei sopivan ominaisuusarvion. Eihän se nimittäin kenestäkään suoraan näy onko mukava vai jotain aivan muuta. Tämä ainakin minulla on se vaikein asia mikä estää olemasta itse aloitteellinen. Lisäksi monilla miehillä menee liian pitkälle ne ajatukset jo siinä kohtaa kun itse on vielä kyllä tai ei jahkailussa miehen suhteen. Ja caikka kuinka ystävällisesti ilmoitat ettei tässä nyt taida olla aineksia ebempään niin useat vielä ottaa nokkiinsa.
Vierailija kirjoitti:
En lähesty naisia, jos tavoitteena on vakavampi suhde. En halua iskettävänä olevaa pelimiesten patjaa kumppanikseni. Pahimmassa tapauksessa tällainen nainen voi lähteä jo seuraavan iskijän matkaan. Pelkästään seksiä saadakseni voin kyllä lähestyä.
Haluan kumppanikseni naisen joka tietää mitä haluaa ja itse lähestyy haluamaansa miestä. Tällaista naista arvostan ja hänestä saa todennäköisesti hyvän ja luotettavan kumppanin.
M46
Tuolla tavalla saat kahdenlaisia naisia: niitä, jotka eivät välitä sinusta juuri lainkaan ja niitä, jotka ovat psykoottisen pakkomielteisin kiinnostuneita juuri sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvoa kannattavana ihmisenä ajattelin pitkään, etteivät aloitteet liity sukupuoliin. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että miesten mielenkiinto lässähtää, jos minä naisena olen aloitteellinen. En usko, että olen lähestynyt ns. vääriä tyyppejä, sillä he ovat saattaneet tehdä aloitteita minun suuntaani joskus myöhemmin. Jotenkin nämä viritykset vain kuivuu kasaan. Jos kohtaan kiinnostavan miehen, tyydyn tekemään minun lähestymisestäni helppoa, mutta en tee aloitteita. Jos minua lähestyy ei-kiinnostava henkilö, pyrin torjumaan ystävällisesti. Enimmäkseen olen otettu lähestymisistä, sillä tiedostan niiden vaativan rohkeutta toiselta osapuolelta. Vaikka olen hillinnyt aloitteellisuuttani, olen vuosien varrella päätynyt parisuhteisiin ja treffailemaan mukavia tyyppejä vapaana ollessani.
Sanoisin siis, ettei naisena lähestymisessä ole mitään väärää, mutta kokemukseni perusteella se ei vetoa minua kiinnostaviin miehiin.
Ei pidä paikkaansa. Sinä vain olet lähestynyt todella omituisia miehiä ja ilmeisesti heillä ollut pahoja itsetunto ongelmia. Että toivon ettet täällä jaa tällaista roskaa, muka tietona.
Olen lähestynyt tai tehnyt aloitteen, mitä sanaa nyt haluakaan käyttää, useammalle miehelle ja joka kerta lopputulos on ollut toivottu.
Olen lähestynyt montaakin. Yhdellekään en kelvannut. Ja minua lähestyy vain hyväksikäyttäjät ja ihan friikit ja ulkkikset.