Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taloustieteen tohtori opiskeli suomea vuosia oppimatta kieltä kunnolla vaihtoi ruotsiin ja sai kansalaisuuden heti
09.01.2024 |
Tuleeko ruotsin kieli lopulta syrjäyttämään suomen?
Kommentit (64)
Puolisoni sukulainen päätyi Ruotsiin ja hän Suomeen.
Tavatessani puolisoni molemmat olivat olleet maassaan noin 3 vuotta, ja jo silloin ero monissa asioissa oli valtava, eikä vähiten kielitaidossa.
En sano, että naapurimme järjestelmä on ongelmaton ja toimiva, mutta kyllä siellä tehdään asioita huomattavasti paremmin monella osa-alueella.
Kielikursseista olisi paljonkin sanottavaa, mutta jätetään se toiseen kertaan, koska ala-arvoinen ei edes tavoita sitä verorahojen tuhlausta, jota nuo usein ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsi ja venäjä ovat indoeurooppalaisia kieliä, joiden kieliopissa paljon yhteistä suomeen verrattuna. Tietenkin venäjänkielisen on helpompi oppia ruotsia.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni sukulainen päätyi Ruotsiin ja hän Suomeen.
Tavatessani puolisoni molemmat olivat olleet maassaan noin 3 vuotta, ja jo silloin ero monissa asioissa oli valtava, eikä vähiten kielitaidossa.
En sano, että naapurimme järjestelmä on ongelmaton ja toimiva, mutta kyllä siellä tehdään asioita huomattavasti paremmin monella osa-alueella.
Kielikursseista olisi paljonkin sanottavaa, mutta jätetään se toiseen kertaan, koska ala-arvoinen ei edes tavoita sitä verorahojen tuhlausta, jota nuo usein ovat.
Oma mies oli tuollaisella työkkärin tilaamalla kielikurssilla. Hän on tohtori. Kurssilla oli kolme muutakin tohtoria eri maista. Kurssi eteni samaa tahtia kuin viereisessä huoneessa ole luku- ja kirjoitustaidottomien kurssi. Tärkeää oli saada istuttua tietty tuntimäärä päivässä, jotta pysyi työttömyyskorvauksilla. Aivan ala-arvoista toimintaa. Kukaan ei oppinut mitään.
Suomalaisilla äidinkielenopettajilla on joskus ihmeellinen asenne suomen kieltä kohtaan. Selitellään jotain nyanssieroja eri suffiksien välillä (-pa, -kin, jne.), vaikka opiskelija ei selviä edes sähkösopimuksen tekemisestä.
Ruotsia opetellaankin laulamalla ja ilon kautta, suomea otsa rypyssä.
https://www.tv4.se/artikel/4mTuI8la4q8zADY3zr1MNm/laer-sig-svenska-geno…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen kielen ongelma on tietty keinotekoisuus, kyökkimurteesta tekemällä tehty virallinen kieli.
Aiemmissa viesteissä jo mainittiin, että edes suomalaiset eivät puhu suomea hyvin ja tottahan se on.
Suomeksi voi arkea ja konkreettisia asioita hoitaa, mutta siinä se. Kyökkimurteella on arkea eletty torpissa ja maata käännetty kiroilun voimalla.
Kaikki muu, inhimillinen kanssakäyminen, tiede ja taide, olikin sitten varattu ruotsin kielisille. Ja nyt ehkä englannin puhujille.
Ei ole ihme tätä taustaa vasten, että suomalaiset ovat epäempaattisia, eihän edes kielessä ole luontevia ilmaisuja osoittaa empatiaa ja kun kieli on puutteellinen, on ajattelukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni sukulainen päätyi Ruotsiin ja hän Suomeen.
Tavatessani puolisoni molemmat olivat olleet maassaan noin 3 vuotta, ja jo silloin ero monissa asioissa oli valtava, eikä vähiten kielitaidossa.
En sano, että naapurimme järjestelmä on ongelmaton ja toimiva, mutta kyllä siellä tehdään asioita huomattavasti paremmin monella osa-alueella.
Kielikursseista olisi paljonkin sanottavaa, mutta jätetään se toiseen kertaan, koska ala-arvoinen ei edes tavoita sitä verorahojen tuhlausta, jota nuo usein ovat.
Oma mies oli tuollaisella työkkärin tilaamalla kielikurssilla. Hän on tohtori. Kurssilla oli kolme muutakin tohtoria eri maista. Kurssi eteni samaa tahtia kuin viereisessä huoneessa ole luku- ja kirjoitustaidottomien kurssi. Tärkeää oli saada istuttua tietty tuntimäärä päivässä, jotta pysyi työttömyyskorvauksilla. Aivan ala-arvoista toimintaa. Kuk
Jep. Mitään tuloksia ei tunnuta edes tavoiteltavan, vaan tärkeintä on, että näyttää siltä kuin tehtäisiin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kun olen jutellut jonkun ulkomailta muuttaneen kanssa niiden kieliopinnoista ne on alkaneet puhumaan mulle kieliopista: juurikin partitiivista ym ja eri poikkeuksista ja asioista jotka olen unohtanut tai en koskana kuullutkaan. Ja otsa hiessä muistelleet niitä ja miettineet että on vielä niin paljon opittavaa ja muistettavaa.
Kukaan ei ole sanonut mulle että hyvin menee, osaan jo asioida kaupassa tai että ymmärrän jo melkein tv-uutiset.
Tää on ollut suomalaisen kielenopetuksen ongelma jo koulussakin. Eli ihan liikaa teknistä kielioppinörtteilyä jolla ei ole arkisen kielenkäytön kannalta paljoakaan väliä. Moniko lukion käyneistä edes muistaa nuo ulkoa opetellut inessiivi, elatiivi, illatiivi, abessiini, konfirmatiivi, imperatiivi tjsp litaniat tai on käyttänyt niitä kertaakaan arkikielessä ulkoaopettelun jälkeen?
Jos matikkaakin opetettaisi samalla tyylillä niin laskutaidon sijaan lyhyen matikan opiskelijat saisi ihmetellä jotain lukuteoriaa tai ryhmäteoriaa tai muita kohtalaisen abstrakteja matematiikan erikoisalueita joille ei ole käyttöä arjessa.
Ainiin, joskushan noilla oli se idea että opetetaan pikkulapsille joukko-oppia. Toivottavasti tuo idea katosi sinne mistä tulikin.
Mulla on työkaveri, sellanen vähän alle 30-vuotias mies, joka muutti Suomeen, kun vaimo on Suomesta. Hän tullessaan puhui arabiaa (äidinkieli), ranskaa ja englantia. Suomea hän oppi puhumaan noin kahdessa vuodessa niin, että työpaikalla onnistuu small talk ja vaimon kielitaidottomien sukulaisten kanssa jutteleminen. Hän ei tosiaankaan oppinut kieltä missään kursseilla, vaan vaimo ja vaimon sukulaiset opettivat puhumaan suomea. Siksi hänellä onkin veikeä savolainen sanavarasto: "mie piätin, että pittää oppii suommee puhummaan". Varmasti hänen oppimistaan auttoi se, että hän jo osasi äidinkielensä lisäksi erinomaisesti kahta muuta kieltä ja että hän on älykäs. Myös asenne ja se, että kaikkien sukulaisten kanssa ei tullut toimeen englannilla vaikuttivat varmasti asiaan. Minulla on nimittäin työkavereita, jotka eivät puhu suomea kuin vähän ja haparoivasti, vaikka YKI on mennyt läpi ja heillä on suomen kansalaisuus. Jos kotona ja töissä puhutaan englantia, niin kielitaito ei pääse kehittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, sellanen vähän alle 30-vuotias mies, joka muutti Suomeen, kun vaimo on Suomesta. Hän tullessaan puhui arabiaa (äidinkieli), ranskaa ja englantia. Suomea hän oppi puhumaan noin kahdessa vuodessa niin, että työpaikalla onnistuu small talk ja vaimon kielitaidottomien sukulaisten kanssa jutteleminen. Hän ei tosiaankaan oppinut kieltä missään kursseilla, vaan vaimo ja vaimon sukulaiset opettivat puhumaan suomea. Siksi hänellä onkin veikeä savolainen sanavarasto: "mie piätin, että pittää oppii suommee puhummaan". Varmasti hänen oppimistaan auttoi se, että hän jo osasi äidinkielensä lisäksi erinomaisesti kahta muuta kieltä ja että hän on älykäs. Myös asenne ja se, että kaikkien sukulaisten kanssa ei tullut toimeen englannilla vaikuttivat varmasti asiaan. Minulla on nimittäin työkavereita, jotka eivät puhu suomea kuin vähän ja haparoivasti, vaikka YKI on mennyt läpi ja heillä on suomen kansalaisuus. Jos kotona ja töissä puhutaan e
Pistäähän se araksi ja haparoivaksi kun miettii aivot kuumana, että menikö se ablatiivi nyt ihan viimesen päälle oikein vai jäikö partitiivi huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielen ongelma on tietty keinotekoisuus, kyökkimurteesta tekemällä tehty virallinen kieli.
Aiemmissa viesteissä jo mainittiin, että edes suomalaiset eivät puhu suomea hyvin ja tottahan se on.
Suomeksi voi arkea ja konkreettisia asioita hoitaa, mutta siinä se. Kyökkimurteella on arkea eletty torpissa ja maata käännetty kiroilun voimalla.
Kaikki muu, inhimillinen kanssakäyminen, tiede ja taide, olikin sitten varattu ruotsin kielisille. Ja nyt ehkä englannin puhujille.
Ei ole ihme tätä taustaa vasten, että suomalaiset ovat epäempaattisia, eihän edes kielessä ole luontevia ilmaisuja osoittaa empatiaa ja kun kieli on puutteellinen, on ajattelukin.
En nyt ihan noin pitkälle menisi, vaikka suomeksi tosiaan käytetään vähemmän kohteliaisuussanoja kuin muilla kielillä. On niitä silti olemassa, ja moni niitä käyttää.
"Tää on ollut suomalaisen kielenopetuksen ongelma jo koulussakin. Eli ihan liikaa teknistä kielioppinörtteilyä jolla ei ole arkisen kielenkäytön kannalta paljoakaan väliä. Moniko lukion käyneistä edes muistaa nuo ulkoa opetellut inessiivi, elatiivi, illatiivi, abessiini, konfirmatiivi, imperatiivi tjsp litaniat tai on käyttänyt niitä kertaakaan arkikielessä ulkoaopettelun jälkeen?
Jos matikkaakin opetettaisi samalla tyylillä niin laskutaidon sijaan lyhyen matikan opiskelijat saisi ihmetellä jotain lukuteoriaa tai ryhmäteoriaa tai muita kohtalaisen abstrakteja matematiikan erikoisalueita joille ei ole käyttöä arjessa."
Olet ymmärtänyt kieliopin ihan väärin. Kielioppi on se jokaisen kielen perusta ja vaatimus sille että kielen asioista voidaan puhua eksaktisti. Se ei ole mitään erikoisaluetta vaan samaa kun matikassa että tietää mitä on pluslasku ja mikä on logaritmi. Matikkaakin on vaikea opettaa jos ei ole peruskäsitteitä kertomaan mistä puhutaan. Ihan samoin kielioppi on ne peruskäsitteet joilla kieltä kuvataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettanut suomea aika kauan, ja voin vain sanoa, että aika monet kirjoitatte ihan höpö-juttuja. Ensinnäkin en ole koskaan käyttänyt tunneilla illatiivi, inessiivi yms. termejä, vaan puhutaan paikallissijoista termein missä-muorin mihin-muoto. Partitiivia on sen sijaan pakko käyttää, koska se on erilainen kuin muissa kielissä, eikä voi opettaa vaikkapa monikkona, kun sitä se ei ole. Kursseilla opiskellaan ruokasanoja, ja siinä yhteydessä kertomaan, mitä opiskelija syö ja juo, tai mitä ostaa kaupasta. Niissä lauseissa tulee automaattisesti esimerkeissä partitiivi. Puhekielessä tosin partitiivi on hieman erilainen, sitäkin kyllä käsitellään, ja kuunnellaan esimerkiksi musiikkia tai TV-sarjoj, joissa luonnollisempi kieli. Myöskin harjoitellaan dialogien avulla sitä, mitä voi puhua kaupassa, lääkärissä, taukotilassa. Näitä on paljon myös nykyisissä suomen oppikirjoissa: realistisen kuuloisia keskusteluja kuuntelutehtävinä ja kirjan tehtävät ovat dialogeja edellämainituista tilanteista.
Kurssilla ollaan opiskeltu perussanastoa ja sanaston käyttöä lauseissa. Verbien taivutuksia, paikallissijoja, kommunikointitilanteita. Tänään esimerkiksi olemme opiskelleet verbin taivutusta ja sen jälkeen opiskelijat ovat puhuneet ryhmissä, olen tehnyt verbeistä kysymyksiä, joihin he harjoittelevat vastaamista. Molemmat ovat vieneet noin 1,5 tuntia. Lopuksi kuunnellaan vielä kirjakielinen ja puhekielinen versio tekstistä ja mietitään, mitä eroja siinä on.
Tunneilla katsotaan jotain sarjaa TV:stä ja opiskelija voi jatkaa sarjan katsomista kotonaan ylen areenasta.
Suomen kieli on kieli, joka on alussa vaikeaa, mutta myöhemmin helpompaa. Monet kielet esim. ruotsi ja saksa ovat juuri päinvastoin, samoin enkku. Yki-tasolle useampi opiskelija pääsee noin vuodessa. Meillä on eritahtisia ryhmiä, eli ei todellakaan mennä samaa vauhtia kaikissa ryhmissä.
Ongelmina näen sen, että joillakin on liikaa poissaoloja, monella henkilökohtaisia ongelmia ja myös se, että vaikka olisi naimisissa suomalaisen kanssa, kotona ei puhuta lainkaan suomea. Itselläni on myös ei-suomalainen puoliso, jonka suomen kielen olen opettanut puhumalla. Totta on, että suomea ei voi oppia loppuun asti kursseilla, vaan sitä pitäisi aktiivisesti käyttää vapaa-aikana. Ehkä olette oppineet enkun vain koulussa? Itse opin enkkua katsomalla TV:tä, puhumalla ulkomailla ja lapsena kirjoittamalla kirjekavereille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos suomen kielen vaikeus on este Suomen menestykselle?
Kielen vaikeus aiheuttaa ihmisille vähäpuheisuutta, kommunikaatiovaikeuksia, vaikeuksia kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa, väärinymmärryksiä, konflikteja, kiusaamista, alisuoriutumista opinnoissa...
Varmasti näin on. Toisaalta suomen kieli verbien taivutuksineen ja sijamuotoineen vaatii puhujaltaan enemmän kuin esim. ruotsi. Siksi varmaankin suomen puhujat ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin esim. ruotsia äidinkielenään puhuvat. Jos puhuu suomea hyvin, ihminen joutuu vaivaamaan päätään huomattavasti enemmän kuin esim. ruotsia tai englantia puhuessaan. Englannin kohdalla tosin sanamuisti joutuu koetukselle, koska edistyneemmällä tasolla sanaston koko on moninkertainen esim. suomeen tai ruotsiin verrattuna.
Uskon, että suomen kieli kuormittaa aivoja enemmän kuin ruotsi ja on siinä mielessä tietyllä tavalla aivoja kehittävämpää. Mutta kun huomio menee kielen miettimiseen, niin se voi olla pois sisällöstä. Henkilö saattaa alkaa vältellä puhumista/kirjoittamista, koska kokee sen hankalana tai sitten pitäytyy yksinkertaisessa, karsitussa ilmaisussa. Se taas ei ole kehittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos suomen kielen vaikeus on este Suomen menestykselle?
Kielen vaikeus aiheuttaa ihmisille vähäpuheisuutta, kommunikaatiovaikeuksia, vaikeuksia kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa, väärinymmärryksiä, konflikteja, kiusaamista, alisuoriutumista opinnoissa...
Varmasti näin on. Toisaalta suomen kieli verbien taivutuksineen ja sijamuotoineen vaatii puhujaltaan enemmän kuin esim. ruotsi. Siksi varmaankin suomen puhujat ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin esim. ruotsia äidinkielenään puhuvat. Jos puhuu suomea hyvin, ihminen joutuu vaivaamaan päätään huomattavasti enemmän kuin esim. ruotsia tai englantia puhuessaan. Englannin kohdalla tosin sanamuisti joutuu koetukselle, koska edistyneemmällä tasolla sanaston koko on moninkertainen esim. suomeen tai ruotsiin verrattuna.
Uskon, et
Niin, tai horisee ihan mitä sattuu.
En ihmettele kun opetus keskuttynyt pelkästään kielioppiin. Ilman sitä pärjää aivan mainiosti. Ei niitä allatiiveja illatiiveja tarvitse kuin äidinkielen opettaja.
Puolisoni yritti ensin suomen kielen koulutusta. Samojen perusasioiden jankkaamista eli ei mitään progressiota, vaikka kursseja tarjottaisiin edistyneille. Sen jälkeen otti kaksi kertaa viikossa yksityistunteja ulkomaiselta suomen kielen professorilta ja sai yki-testistä C1 & C2.
Vierailija kirjoitti:
"Tää on ollut suomalaisen kielenopetuksen ongelma jo koulussakin. Eli ihan liikaa teknistä kielioppinörtteilyä jolla ei ole arkisen kielenkäytön kannalta paljoakaan väliä. Moniko lukion käyneistä edes muistaa nuo ulkoa opetellut inessiivi, elatiivi, illatiivi, abessiini, konfirmatiivi, imperatiivi tjsp litaniat tai on käyttänyt niitä kertaakaan arkikielessä ulkoaopettelun jälkeen?
Jos matikkaakin opetettaisi samalla tyylillä niin laskutaidon sijaan lyhyen matikan opiskelijat saisi ihmetellä jotain lukuteoriaa tai ryhmäteoriaa tai muita kohtalaisen abstrakteja matematiikan erikoisalueita joille ei ole käyttöä arjessa."
Olet ymmärtänyt kieliopin ihan väärin. Kielioppi on se jokaisen kielen perusta ja vaatimus sille että kielen asioista voidaan puhua eksaktisti. Se ei ole mitään erikoisaluetta vaan samaa kun matikassa että tietää mitä on pluslasku ja mikä on logaritmi. Matikkaakin on vaikea opettaa jos ei ole peruskäsitteitä kerto
Eli toisinsanottuna matikkaakin pitäisi sinun tyylilläsi opettaa lukuteorioista yms. lähtien koska nehän on siellä kaiken perustana?
Ehkä katsot kielenoppimista liian syvältä omasta tyylistäsi oppia etkä tajua missä ongelma on aloittelijoiden kohdalla tai niiden kohdalla jotka oppii eri tyylillä paremmin.
Alue: Aihe vapaa
Oppisi helpommin, jos opetettaisiin sellaista kieltä, jota ihmiset puhuvat oikeasti. Ei tarkoituksena ole saada siirtolaisista äidinkielenopettajia suomen kielelle vaan että he selviäisivät arkielämässä, asioiden hoidossa ja töissään.