Naimisissa oleville: Oma sukunimi vai yhdysnimi käyttöön?

Olen ollut tyytyväinen, kun valitsin säilyttää oman sukunimeni. Mies kyllä sanoi, että hänen sukunimensä sopisi minulle hyvin ja olisi kaunis yhdessä etunimieni kanssa. Onhan se, mutta mieluummin pidän silti oman tavallisen sukunimeni koko elämäni ajan.

Pidin oman nimeni, tietenkin. Hetkeäkään en ole katunut. En keksi mitään syytä ottaa miehen nimi puhumattakaan yhdysnimestä, jotka ovat typeriä ja kömpelöitä. 

T. Naimisissa 28 vuotta 

Oma tietysti. Mitä mä millään toisen ihmisen sukunimellä. Lisäksi miehellä on ruma sukunimi. Ja hän ei edes ole sukua kenellekään Jappiselle, sukunimi on vaihtunut sitä mukaa kun äiteensä on löytänyt uuden juoppomiehen. 

Otin puolisoni nimen, koska se niin sopii etunimeni kanssa yhteen. Kaunis nimi, joka jää mieleen, mikä on työni kannalta erittäin hyvä. 

Itse ottaisin sen nimen joka on parempi. Toisaalta jos etukäteen laskelmoi eroa niin helpompi säilyttää se oma alkuperäinen sukunimi. Ettei sitten joskus tarvitse papereihin kirjoittaa Nieminen, ent. Lahtinen, ent Kohonen, os. Järvinen

Miten valitsette lapsen sukunimen oman sukunimen pitäjät?

Miehen sukunimen tietysti. 

Vierailija kirjoitti:

Miten valitsette lapsen sukunimen oman sukunimen pitäjät?

Meillä tuli isän sukunimi. Minä olen nyt tavallaan eri sukua ja vähän tekisi mieli käydä vaihtamassa miehen sukunimi itsellekkin. Ei sitä tullut naimisiin mennessä mietittyä.

 Molemmat käyttävät omaa sukunimeään. Kaikkein helpointa ja selkeintä.

Valittiin uusi yhteinen sukunimi. Maksimi omasta suvusta oli 5.sukupolven takaa ja selvitettiin vaihtoehtomme. Toki myös ihan uusi keksitty olisi ollut vaihtoehto. Löytyi molemmille sopiva sukunimivaihtoehto suvusta, vaimon puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Miten valitsette lapsen sukunimen oman sukunimen pitäjät?

Lasten äidin sukunimi tuli. Olisin halunnut omani. Nykyään olen lähivanhempi.

Oma nimi. En pidä yhdysnimistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten valitsette lapsen sukunimen oman sukunimen pitäjät?

Lapset saivat kivemman nimen kahdesta vaihtoehdosta. 

Nainen sai pitää oman sukunimensä vasta 80-luvulla. Onpas suomi vanhoillinen maa.Luulin että aina on saanut pitää.

Vierailija kirjoitti:

Miten valitsette lapsen sukunimen oman sukunimen pitäjät?

Valinta tehtiin sen perusteella kummalla oli kivempi sukunimi. Synnyttäjänä sain päättää nimiasian, toki isä hyväksyi tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdit vaihtoehdoista miehen sukunimen. Itse valitsin sen, mutta jos mentäisiin naimisiin vasta nyt, pitäisin oman nimeni. Yhdysnimi on älytön valinta.

En unohtanut vaan kysymys on niille jotka ovat näistä vaihtoehdoista valinneet 

Miksi yhdysnimi on mielestäsi älytön?

Sisareni otti aikoinaan yhdistelmä nimen ja on sitä myöhemmin harmitellut, että ei olisi pitänyt ottaa. itse pidin oman sukuminen, ei käynyt mielessäkään vaihtaa nimeä ja tyytyväinen olen ollut. En ymmärrä miksi se nimi pitäisi vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten valitsette lapsen sukunimen oman sukunimen pitäjät?

Meillä ainakin lapset on minun (naisen) nimellä.  Itse en ole eronnut, enkä eroa, mutta varsinkin perheissä, joissa lapsilla on useampi isä on parasta laittaa lapset äidin nimelle, niin on kaikki sisarukset saman nimisiä.  Isät vaihtuu, nimi ei.

Minä sen lapsen kannan 9kk ja kivulla synnytän ja suurimmaksi osaksi niistä huolehdinkin , niin kyllä ne saa minun nimeäkin kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sukunimen tietysti. 

Miten niin tietysti???

naiset voisi vähän alkaa käyttämään aivojaankin, eikä vain tehdä niin kuin on "ennenkin  tietysti" tehty.

En voi ymmärtää miten monesti naisen harvinainen ja kaunis sukunimi on avioliitossa hävinnyt ja tilalle saatu joku tuikitavallinen Korhonen (joka sentaan on ihan ok nimi) tai vielä pahempaa, naisesta on tullut  Sikala, Junttila tai  Hourula tai teis mikä ja jos vaikka itse haluaakin olla Sikala, niin voisiko edes ajatella syntyviä lapsia sen verran, että antaisi heille sen oman ja kauniin ja kenties harvinaisenkin nimensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten valitsette lapsen sukunimen oman sukunimen pitäjät?

Lasten äidin sukunimi tuli. Olisin halunnut omani. Nykyään olen lähivanhempi.

Näin se käy yleensä naisillekin. Miehen nimi pitää saada lapselle ja sitten tulee ero ja nainen jää lapsen lähivanhemmaksi. Ja kun nainen joskus löytää uuden miehen ja sillekin lapsi tehdään on perheessä monen sukunimen omaavai lapsia. Selkeintä olis jos nainen pitää oman nimensä ja lapselle äidin nimi. Harvoin siitä miehestä tulee vielä nykyäänkään sitä lähivanhempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen sai pitää oman sukunimensä vasta 80-luvulla. Onpas suomi vanhoillinen maa.Luulin että aina on saanut pitää.

Niin ajatella, että aikuinen nainen pakotettiin naimisiin mennessä ottamaan miehensä nimi aina vuoteen  1986. Tuntuu aikamoiselta holhoukselta tuokin asia  nykyään.  Ja kun tämä sukunimilaki sitten tuli voimaan, että nainen sai pitää oman nimensä, oli eduskunnan vanhat ukot sitä mieltä, että nyt menee perheet rappoille kaikkea kamalaa tapahtuu:D

Ja pitkään kyllä piti eduskunnan miettiä sitäkin, että saako aviovaimon rai****Kata. Tuntuu ihan käsittämttömältä, että miehellä oli oikeus rai**K**ta puolisonsa.