Naimisissa oleville: Oma sukunimi vai yhdysnimi käyttöön?

Yhdysnimi ei olisi tullut kuuloonkaan, typerän kuuloinen.

Kamalia ne perheet missä kaikilla on eri sukunimet 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma nimi. En halunnut miehen nimeä.

Isäsi lienee mies.

Mitä se tähän kuuluu? - Tiesitkö muuten, että jos lapsen vanhemmat ovat erimielisiä lapselle annettavasta nimestä, niin lapsi saa sen nimen tai ne nimet (etunimet ja sukunimen) jonka lapsen äiti valitsee ja päättää.

Uskovainen mies

 

Höpö höpö. Lain edessä äidin ja isän on oltava tasa-arvoiset. 

Otin nuorena miehen nimen ja kun ero tuli kävin vaihtamassa takaisin isäni nimen. Kun menin uudelleen naimisiin, niin en enää ottanut miehen nimeä, vaan päätin että tämä nimien kanssa melskaaminen nyt riittää.

Yhdysnimi. Lapsilla on isän sukunimi, mutta koska omalla sukunimelläni on suuri merkitys urallani, niin päätin ottaa sinne lisäksi miehen sukunimen. Ennen naimisiin menoa jotkut ihmettelivät lapsista onko ne vain mieheni jostain entisestä liitosta. Nyt ei tarvitse miettiä, kun minullakin on lopussa sama sukunimi. Asiakkaani kuitenkin tuntevat minut omalla sukunimelläni.

Eli joskus se ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Mennään vaan naimisiin ja otetaan joku nimi. Joskus joutuu oikeesti pohtimaan mikä on järkevää.

En ole puolisoni omaisuutta. Pidin oman sukunimeni.

Minä otin miehen nimen. Tiedettiin että on lapsia tulossa, niin haluttiin että koko perheellä on sama sukunimi. Miehen nimi olisi kuulostanut oudolta minun sukunimen kanssa, oma etunimeni on kansainvälinen ja sopi paremmin miehen sukunimen kanssa yhteen.

Mieheni nimen otin 33 vuotta papin edessä

Aamen 

Pidin oman nimeni kuten miehenikin. Olen kiintynyt nimeeni enkä halunnut sitä vaihtaa. Lapset ovat minun nimelläni. Sukunimeni on harvinainen ja kauniimpi kuin miehen sukunimi. Mies ei halunnut yhdysnimeä joten en joutunut sitä vaihtoehtoa edes harkitsemaan.

Otin miehen nimen koska se on täällä normaalimpi kuin oma erittäin suomalainen tyttönimeni, josta sain aina kärsiä ennen. Tosin tämä on tyyliä Eriksson, joita on viljalti.

En kyllä tunne mitään kummempaa yhteistä miehen suvun kanssa joten jos meille joskus tulee ero tai jos hän kuolee, otan varmaan jonkun ihan toisen nimen.

Oma nimi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma nimi. En halunnut miehen nimeä.

Isäsi lienee mies.

Mitä se tähän kuuluu? - Tiesitkö muuten, että jos lapsen vanhemmat ovat erimielisiä lapselle annettavasta nimestä, niin lapsi saa sen nimen tai ne nimet (etunimet ja sukunimen) jonka lapsen äiti valitsee ja päättää.

Uskovainen mies

 

Höpö höpö. Lain edessä äidin ja isän on oltava tasa-arvoiset. 

Niinhän he ovatkin mutta lapselle on myös päätettävä nimi ja minusta on kuitenkin parempi, että sen lopulta päättää viimekädessä lapsen äiti elleivät asiasta pääse lapsen isän kanssa yhteisymmärrykseen asiasta kuin se, että nimestä päättäminen tapahtuisi tällöin automaattisesti viranomaisen toimesta, - Viranomaisen tehtävä on kuitenkin varmsitaa, että lapselle annettava nimi on sopiva nimeksi, eikä mm. loukkaa ja satuta nimensaajaa ja on muutoinkin nimeksi sopiva. (Joillakin vanhemmilla on tai on ollut  käsittämätön kyky keksiä mitä merkillisempiä nimiehdotuksia). 

Uskovainen mies

Miehen sukunimen, sama nimi koko perheellä ei mikään ongelma. 

Itsellä miehen nimi.

Jos etunimessäsi on väliviiva tai etunimi on pitkä, niin älä ota yhdistelmänimeä. Tyyliin Anna-Riitta Korhonen-Virtanen, karseaa.

Otin saman yhdysnimen käyttöön kuin miehenikin. Haluttiin kaikille sama sukunimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma nimi. En halunnut miehen nimeä.

Isäsi lienee mies.

Mitä se tähän kuuluu? - Tiesitkö muuten, että jos lapsen vanhemmat ovat erimielisiä lapselle annettavasta nimestä, niin lapsi saa sen nimen tai ne nimet (etunimet ja sukunimen) jonka lapsen äiti valitsee ja päättää.

Uskovainen mies

 

Höpö höpö. Lain edessä äidin ja isän on oltava tasa-arvoiset. 

 

Niinhän he ovatkin mutta lapselle on myös päätettävä nimi ja minusta on kuitenkin parempi, että sen lopulta päättää viimekädessä lapsen äiti elleivät asiasta pääse lapsen isän kanssa yhteisymmärrykseen asiasta kuin se, että nimestä päättäminen t

Suksi w*ttuun täältä valehtelemasta.

Keksittiin ihan oma nimi, jonka kumpikin otti.

Ai,niinku yhdysnimi Koskinen-Papunen 🤣 L O L

"Suksi w*ttuun täältä valehtelemasta."

Kerrohan missä valehtelin? - Myönnän, että jokin asia on saattanut muuttua sen jälkeen kun itselle nimiasiat ovat olleet henkilökohtaisesti ajankohtaisempia. Miten siis sinun käsityksesi määräytyy lapsen nimi silloin, jos lapsen vanhemmt ovat lapsen nimestä tai nimistä erimielisiä?

Uskovainen mies

Pidin ensin omani, kun mulle jauhettiin, että yhdysnimet on tyhmiä.

Mun yks tuttu on yhdysnimellä ja tyytyväinen.

No, kun olin esikoista muutaman viikon tai kuukauden kärrännyt, niin marssin maistraattiin ja otin yhdistelmänimen. Halusin sen, koska sillä yhdistetään lapseen.

Nyt kun lapset on jo isoja, niin mulla on edelleen yhdistelmänimi, mutta käytän omaa nimeäni. Vaikka virallisesti on se yhdistelmä, niin käytän yleensä vain omaani.

Ota yhdistelmä- saat sen naimisiin mennessä ilmaiseksi. Sitten itse valitset käytätkö sitä.

Sun oma tuntemus on  se tärkein. Ja ei ole kiveen hakattu.