Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja kadotetut itseni löytämiseen
07.01.2024 |
Kadotin itseni työn, perheen ja arjen pyörteissä. Tunnistin myös läheisriippuvuudesta piirteitä. Toki töissä täytyy käydä ja arkitoimet hoitaa.
Aloitin uuden vuoden tutustumalla itseeni uudelleen ja tekemällä hyviä asioita itselleni. Ihania ajatuksia, mutta en saa kiinni mitä nämä asiat voisivat olla realismin puitteissa tottakai.
Tähän tarvitsisin teidän neuvoja! Luin henkilön esim juovan aamukahvin ulkona joka päivä ja tästä tykkäsin itsekin. Pieni hetki oma aikaa kauniissa pihapiirissä. Yksinkertainen ajatus, mutta ei tullut mieleen. Mitä asioita sinä teet, mitkä tuottavat pieniä arjen positiivisia hetkiä? Jaa tähän ja auta samalla muita :)
Kommentit (9)
Noin 15 vuotta sitten koin saman tunteen. Elämä oli kiirettä ja pitkiä työpäiviä. Kerran oloni oli aivan hirveän eksynyt, väsynyt, istuin ratikassa menossa työpisteestä A työpisteeseen B ja koin sen turhaksi. Ratikka ajoi pienen.,kodikkaan kahvilan ohi ja päätin hypätä seuraavalla pysäkillä pois. Join kahvilassa hyvää, haudutettua teetä kauniista kupista ja vain katselin ikkunasta ulos. Se oli niin tärkeä ja ikioma hetki, että siitä lähti isompien muutosten ketsu kuin lumipalloefektinä seuraavat vuodet. Palaan yhä siihen marraskuisen harmaaseen päivään ja teehetkeeni. SE oli kuin kyltti, että käänny tuohon suuntaan.
Nyt elän itselleni ja koen hyvää mielenrauhaa. Elämän ei tarvitse muuttua radikaalisti, samat ulkoiset ongelmat tulevat vastaan, mutta jaksamiseni on ihan toista luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettele olemaan läsnä rauhallisesti hätiköimättä
Itsensä löytäminen vuosien jälkeen on pitkä, niin ikään vuosien projekti. Älä kiirehdi, anna oivalluksille tilaa. Mikään yksittäinen kikka ei yhtäkkiä tuo valaistumista. Asiat loksahtelevat paikoilleen vähän varkain.
Intuitiivinen käsin kirjoittaminen (ilman kielioppisääntöjä tai muita pidäkkeitä) on myös hyvä keino antaa alitajunnan tuottaa tietoa. Enkä nyt tarkoita mitään "aamusivuja" tai päiväkirjaa, sillä sellaisista tulee helposti suorittamista.
Kirjoittamista voi teemoittaa ikäkausien mukaan, n. 7 vuoden välein, aloittaen ajasta ennen syntymää. Millaiseen perheeseen sinua odotettiin? Mitä eväitä vanhemmillasi oli? Mitä muuta tiedät ajasta ennen kuin synnyit? Sitten syvenny muistelemaan ja oivaltamaan elämäsi keskeisiä tapahtumia n. rytmillä 0-7, 7-14, 14-21, 21-28, nykyhetki ja tulevaisuus. Voit toki käyttää jotain muutakin ajallista jakoa, mutta keskeistä on kelata elämää lapsuudesta nykyhetkeen ja sen yli kohti tulevaisuuden tavoitteita tai haaveita.
Voit käyttää pohdinnan tukena valokuvia tai voit vaikka jutella menneistä läheisten kanssa. Kirjoittaminenkaan ei ole pakollista, mutta jokin siinä käden ja tyhjän paperin liitossa on sellaista, joka herättää ajatukset. Voit liittää mukaan myös intuitiivista kuvataidetta, jos se on sinun juttusi.
Vähitellen, oivallus ja ikään kuin vähittäinen valonkare kerrallaan saat taas kiinni siitä, kuka olet kaiken sen arjen alla. Varoituksen sana kuitenkin: matka yleensä johtaa muutoksiin, jotka voivat olla myös kipeitä.
itse en ole koskaan edes tiennyt itseäni , en ole siis koskaan kadottanut itseäni.
Kun lapsesta asti yrittänyt esittää jotain roolia milloin missäkin niin ei edes tiedä kuka oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen ydin ei löydy sisä - eikä ulkopuolelta , vaan hänen olemisestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin tuo, että järjestää itselleen hetken. Ajatusten ja tunteiden purkua, oli se sitten liikuntaa, kirjoittamista, maalausta tai mitä lie. Etsii juttuja, mitä tykkää tehdä.
Liikunta luonnossa rauhallisesti ilman tavoitteita