Lue keskustelun säännöt.
Millainen suhde sopii sinulle, 50+?
06.01.2024 |
Erosta selvinneenä en pidä kiirettä, jos kiinnostava ihminen/ihmisiä tulee vastaan. Pienet henkiset kauneusvirheet eivät niin häiritse, pitää antaa aikaa. Välillä tietysti lipsun tästä periaatteesta, mutta ahdistusta ehkäisee parhaiten pitkät piuhat ja tilan antaminen.
Oma tupa ja lupa ovat tärkeitä. En halua välttämättä sitoutua kovin herkästi ja pysyvästi juuri nyt. Toisaalta kaipaankin seuraa. Omalla kohdalla menopaussi vaikuttaa tähän tarpeeseen hyvinkin paljon.
N51.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko mies? Tekstisi on kuin miesoletetun
Hyvin havaittu M51
Kuivista puhuminen paljasti. Ei kukaan nainen puhu sitä, että on ollut kuiva kausi.
Ja hoh hoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida olla trendikäs, mutta haluaisin jakaa elämäni jonkun kanssa. yhteinen tupa, arki ja lomatkin. Sellainen kokonaisuudessaan hyvä ja välittävä parisuhde. Tunne, että olen oikeassa paikassa ja kuulun johonkin.
Itselläni ei lapsia ole ja ja harvat sukulaiset on oikeasti moniongelmaisia. Eli hieman tuuliajolla olen ollut sen suhteen.
Tämmöisestä haaveilen, lieneekö utopiaa.
Minulla on 2 lasta ja heillä iso ikäero. Ensimmäistä kertaa aikuisena olen ja elän näin vapaasti. Tulin äidiksi hyvin nuorena.
Luon nyt itselleni sitä elämää, mitä minulla ei ole vielä ollut.
Ap
Olet vasta aikuistunut? 18v? No oletin tullut äidiksi tosi nuorena, huh! Nythän ehdit hankkia vielä monia pesueita eri miesten kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko mies? Tekstisi on kuin miesoletetun
Onko miehillä menopaussi? En ole.
Ap
Onpas, testot häviää ja samalla siitoskyky
Se on andropaussi, ei menopaussi.
Mikä kumman huomionkerjääjä täällä oikein pyörii?
Eikö aikuinen nainen saa tietää, mitä tahtoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida olla trendikäs, mutta haluaisin jakaa elämäni jonkun kanssa. yhteinen tupa, arki ja lomatkin. Sellainen kokonaisuudessaan hyvä ja välittävä parisuhde. Tunne, että olen oikeassa paikassa ja kuulun johonkin.
Itselläni ei lapsia ole ja ja harvat sukulaiset on oikeasti moniongelmaisia. Eli hieman tuuliajolla olen ollut sen suhteen.
Tämmöisestä haaveilen, lieneekö utopiaa.
Minulla on 2 lasta ja heillä iso ikäero. Ensimmäistä kertaa aikuisena olen ja elän näin vapaasti. Tulin äidiksi hyvin nuorena.
Luon nyt itselleni sitä elämää, mitä minulla ei ole vielä ollut.
Ap
Olet vasta aikuistunut? 18v? No oletin tullut äidiksi tosi nuorena, huh! Nythän ehdit hankkia vielä monia pesueita eri miesten kanssa
Mitä jos vaihtaisit ketjua. Sinulla ei ole oikeaa asiaa. Kiitos.
Ap
Minä tapasin nykyisen aviomieheni 45-vuotiaana. Minulla on nyt 55-vuotiaana juuri sellainen suhde kuin halusin: mies, joka on antelias joka suhteessa. Hän antaa minulle vapauden olla sellainen kuin olen, hän antaa minulle tilaa, kun haluan, hän pyrkii toteuttamaan toiveeni, antaa seksiä juuri sen verran kuin haluan.
Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta vertauskohtana on eksäni, joka oli ottaja. Kaiken piti mennä niin kuin hän halusi, minun piti harrastaakin niitä asioita kuin hän halusi, ja lomamatkoihin hän sanoi viimeisen sanan. Siksi tämä vapaus hämmästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakentelin juuri mieleistäni suhdetta muutama vuosi sitten: olimme tunteneet toisemme pitkään, vietimme säännöllisesti laatuaikaa kahden, harrastukset ja ajatukset olivat samansuuntaiset ja - mikä parasta - olimme omissa kodeissamme viihtyvät lähinaapurit. Sitten hän sairastui ja kuoli hyvin nopeasti. Minä jatkan ikisinkkuna.
Seksiä minulle kiitos. Parisuhdetta en enää halua enkä kenenkään kanssa asua.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasapainoisen kumppanin jonka kanssa voi vaikka harrastaa ja tarvittaessa ihan vaan olla ja elää ilman turhia draamoja. Ehdottomasti keskustelutaitoinen. Arvopohja pitää olla sama.
M55
Tuo on hyvä tavoite. Ehkä tämän vapaan etsikkokauden jälkeen haen samaa, jos haluan vakituisen kumppanin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä tapasin nykyisen aviomieheni 45-vuotiaana. Minulla on nyt 55-vuotiaana juuri sellainen suhde kuin halusin: mies, joka on antelias joka suhteessa. Hän antaa minulle vapauden olla sellainen kuin olen, hän antaa minulle tilaa, kun haluan, hän pyrkii toteuttamaan toiveeni, antaa seksiä juuri sen verran kuin haluan.
Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta vertauskohtana on eksäni, joka oli ottaja. Kaiken piti mennä niin kuin hän halusi, minun piti harrastaakin niitä asioita kuin hän halusi, ja lomamatkoihin hän sanoi viimeisen sanan. Siksi tämä vapaus hämmästyttää.
On meillä monenlaisia mieltymyksiä. Kuulostaa toki paperilla hienolta, mutta itse en tuollaista palvelija/yes miestä jaksaisi. Kyllä miehellä pitää olla oma tahto ja tavoitteet parisuhteessakin. Hyvässä suhteessa sitten löydetään kompromisseja ja ihan uuttakin, kun mukana on rakkautta ja hyvää tahtoa. N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kuulostaa aivan ihanalta. Mun exä oli myös ottaja ja lisäksi litistäjä.
Kyllä miehilläkin on todistetusti vaihdevuodet. Ne vain tietty ilmenevät eri muodoin kuin naisilla.
Vähän sama tilanne kuin aloittajalla. En haikaile parisuhdetta tai muuttoa kenenkään kanssa yhteen ny enkä tod.näk. tulevaisuudessakaan, kun vihdoin on päässyt nauttimaan yksinolosta lasten aikuistuttua ja muutettua pois.
Viihdyn yksin mutta touhuseuraa saan niin halutessani. Suuret tunteet ei kiinnosta vaan hauskanpito ja laatuun panostaminen. Harvoin ja hyvää parempi kuin ainainen säätäminen vakisuhteessa.
Kypsä, vajaa 60 v, naisoletettu , harkitsen vain vakituista nimimerkkiä =D Joskus voisin vastailla innokkaamminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakentelin juuri mieleistäni suhdetta muutama vuosi sitten: olimme tunteneet toisemme pitkään, vietimme säännöllisesti laatuaikaa kahden, harrastukset ja ajatukset olivat samansuuntaiset ja - mikä parasta - olimme omissa kodeissamme viihtyvät lähinaapurit. Sitten hän sairastui ja kuoli hyvin nopeasti. Minä jatkan ikisinkkuna.
Surullista...Miten selvisit tuosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapasin nykyisen aviomieheni 45-vuotiaana. Minulla on nyt 55-vuotiaana juuri sellainen suhde kuin halusin: mies, joka on antelias joka suhteessa. Hän antaa minulle vapauden olla sellainen kuin olen, hän antaa minulle tilaa, kun haluan, hän pyrkii toteuttamaan toiveeni, antaa seksiä juuri sen verran kuin haluan.
Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta vertauskohtana on eksäni, joka oli ottaja. Kaiken piti mennä niin kuin hän halusi, minun piti harrastaakin niitä asioita kuin hän halusi, ja lomamatkoihin hän sanoi viimeisen sanan. Siksi tämä vapaus hämmästyttää.
On meillä monenlaisia mieltymyksiä. Kuulostaa toki paperilla hienolta, mutta itse en tuollaista palvelija/yes miestä jaksaisi. Kyllä miehellä pitää olla oma tahto ja tavoitteet parisuhteessakin. Hyvässä suhteessa sitten löydetään kompromisseja ja ihan uuttakin, kun mukana on rakkautta ja hyv
Ei hän todellakaan ole jees-mies eikä mikään marionett. On yrittäjä ja omaa 30 alaista. Ei jees-mies sellaisessa pärjää. Hänellä on oma tahto, ja me itse asiassa haluamme samanlaisia asioita. Mutta luonteeltaan hän on antaja. Kuka ikinä pyytää häneltä mitään, hän yrittää toteuttaa toisen toiveen, mikäli mahdollista. Minun toiveeni ovat helppoja hänelle, koska haluamme samoja asioita.
toinen pointti on siinä, että koska hän antaa minulle niin paljon, niin minä annan hänelle myös paljon. Pyrin aina toteuttamaan hänen toiveensa. Eksän kanssa jouduin olemaan defensiivinen ja huolehtimaan itse itsestäni.
sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentelin juuri mieleistäni suhdetta muutama vuosi sitten: olimme tunteneet toisemme pitkään, vietimme säännöllisesti laatuaikaa kahden, harrastukset ja ajatukset olivat samansuuntaiset ja - mikä parasta - olimme omissa kodeissamme viihtyvät lähinaapurit. Sitten hän sairastui ja kuoli hyvin nopeasti. Minä jatkan ikisinkkuna.
Surullista...Miten selvisit tuosta?
Eipä tuosta oikein selviä. Kaikkein pahinta on se, että häneltä jäi saamatta se loppuelämä, jonka hän oli suunnitellut ja ansainnut. Hänessä oli valtavasti tietoa, huumoria, ystävällisyyttä ja kaikenlaista, mitä maailma olisi tarvinnut. Sairauden olisi pitänyt osua mieluummin vaikka minuun kuin häneen. (Mieluimmin tietysti johonkuhun muuhun.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tapasin nykyisen aviomieheni 45-vuotiaana. Minulla on nyt 55-vuotiaana juuri sellainen suhde kuin halusin: mies, joka on antelias joka suhteessa. Hän antaa minulle vapauden olla sellainen kuin olen, hän antaa minulle tilaa, kun haluan, hän pyrkii toteuttamaan toiveeni, antaa seksiä juuri sen verran kuin haluan.
Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta vertauskohtana on eksäni, joka oli ottaja. Kaiken piti mennä niin kuin hän halusi, minun piti harrastaakin niitä asioita kuin hän halusi, ja lomamatkoihin hän sanoi viimeisen sanan. Siksi tämä vapaus hämmästyttää.
On meillä monenlaisia mieltymyksiä. Kuulostaa toki paperilla hienolta, mutta itse en tuollaista palvelija/yes miestä jaksaisi. Kyllä miehellä pitää olla oma tahto ja tavoitteet parisuhteessakin. Hyvässä suhteessa sitten löydetään kompromiss
Ihanaa, että löysit hänet ja olet onnellinen. Pitkää ikää suhteellenne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentelin juuri mieleistäni suhdetta muutama vuosi sitten: olimme tunteneet toisemme pitkään, vietimme säännöllisesti laatuaikaa kahden, harrastukset ja ajatukset olivat samansuuntaiset ja - mikä parasta - olimme omissa kodeissamme viihtyvät lähinaapurit. Sitten hän sairastui ja kuoli hyvin nopeasti. Minä jatkan ikisinkkuna.
Surullista...Miten selvisit tuosta?
Eipä tuosta oikein selviä. Kaikkein pahinta on se, että häneltä jäi saamatta se loppuelämä, jonka hän oli suunnitellut ja ansainnut. Hänessä oli valtavasti tietoa, huumoria, ystävällisyyttä ja kaikenlaista, mitä maailma olisi tarvinnut. Sairauden olisi pitänyt osua mieluummin vaikka minuun kuin häneen. (Mieluimmin tietysti johonkuhun muuhun.)
Parhaat menevät ensin. Tuskin minäkään haikailisin uutta, jos olisin samassa tilanteessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida olla trendikäs, mutta haluaisin jakaa elämäni jonkun kanssa. yhteinen tupa, arki ja lomatkin. Sellainen kokonaisuudessaan hyvä ja välittävä parisuhde. Tunne, että olen oikeassa paikassa ja kuulun johonkin.
Itselläni ei lapsia ole ja ja harvat sukulaiset on oikeasti moniongelmaisia. Eli hieman tuuliajolla olen ollut sen suhteen.
Tämmöisestä haaveilen, lieneekö utopiaa.
Minulla on 2 lasta ja heillä iso ikäero. Ensimmäistä kertaa aikuisena olen ja elän näin vapaasti. Tulin äidiksi hyvin nuorena.
Luon nyt itselleni sitä elämää, mitä minulla ei ole vielä ollut.
Ap
Miksi et luonut omaa elämääsi nuoresta lähtien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida olla trendikäs, mutta haluaisin jakaa elämäni jonkun kanssa. yhteinen tupa, arki ja lomatkin. Sellainen kokonaisuudessaan hyvä ja välittävä parisuhde. Tunne, että olen oikeassa paikassa ja kuulun johonkin.
Itselläni ei lapsia ole ja ja harvat sukulaiset on oikeasti moniongelmaisia. Eli hieman tuuliajolla olen ollut sen suhteen.
Tämmöisestä haaveilen, lieneekö utopiaa.
Minulla on 2 lasta ja heillä iso ikäero. Ensimmäistä kertaa aikuisena olen ja elän näin vapaasti. Tulin äidiksi hyvin nuorena.
Luon nyt itselleni sitä elämää, mitä minulla ei ole vielä ollut.
Ap
Miksi et luonut omaa elämääsi nuoresta lähtien?
olen eri. En minä ainakaan nuorena edes oikein tiennyt, mitä haluan. Jos ei sitä tiedä, ei edes pysty luomaan omaa elämää.
Minulle oikeanlainen on suhde, jossa ollaan paljon yhdessä. Siis lähes kaikki vapaa-aika. Ulkoillaan, harrastetaan, remontoidaan kotia tai ollaan vaan. Köllötellään sohvalla katsellen leffoja tai sängyssä juttelemassa, tuntikausia. Seksiäkin sopivasti. "Vanlife-reissaillaan" lomat ja välillä viikonloputkin, tavataan ystäviä ja sukulaisia mutta ollaan kuitenkin paljon kaksin. Ja siis tottakai asutaan saman katon alla.
Tällainen suhde mulla onkin ja toivottavasti se on loppuelämän juttu! Jos jostain syystä jään vielä yksin, tuskin enää alan edes seurustella.Asun sitten vaan koiran kanssa kaksin talossani loppuun saakka.
Onpas, testot häviää ja samalla siitoskyky