Ahdistaa ihan suunnattomasti lapsen hoitoon vienti!!!

Luota itseesi ja omiin päätöksiisi.

Entä jos aloitat koulun ja JOS tuntuu sitten ylivoimaiselta, anot lykkäystä jo aloitetulle opiskelulle?! Lykkäyslupa saattaisi irrota helpommin ja näin voisit ensin kokeilla, miten lähtee sujumaan. Tietäisit, ettet ole ainakaan tehnyt hätiköityä päätöstä suuntaan tai toiseen.

Tota samaa asiaa oon tässä nyt pyöritelly mielessäni, että jos mä menisin koittamaan vaikka täksi viikoksi, että miltä tuntuu ja miten lapsi asian ottaa! Ja tekisin päätökseni sitten vasta.

Miten sä olet kohtalotoveri? Ootko menossa vai mennyt kouluun?

Minkä päätöksen teit ja miten kävi?

ap

Anna tädillesi videokamera ja pyydä kuvaamaan jotain juttuja mitä tekevät päivän aikana. Sulle jää ihan varmasti hyvin aikaa olla myös lapsesi kanssa ja nähdä kaikkia juttuja - saat opiskelusta voimaa ajatella pidemmälle!! Mieti kun lapsesi isompi, voit mennä oikeisiin, kivoihin töihin etkä ryytyä vanhoissa hommissa.

ja palata töihin. Surkealta tuntuu, mutta lainat on maksettava. Toisaalta, aion sitten rakastaa häntä kahta kovemmin iltaisin ja viiknloppuisin. Tiedät varmaan, mitä tarkoitan.

Kokeile koulua ainakin viikko. Samalla tarkkaile, kenen ymmärtävän kanssa siellä olisi hyvä puhua tilanteestasi. jos voisit vaikka suorittaa osan opiskeluasi etänä kotoa käsin. Silloin saisit olla enemmän lapsesi arjessa mukana.

ap

Elämä kirkastuu! :) Näin näistä elämän haasteista selvitään. Idearikkaudella, rohkeudella ja tietämällä, että suurin osa päätöksistä ei ole peruuttamattomia. Voimia, rohkeutta, oppimisen iloa (sinulle ja lapsellesi) ja auringon valoa! Kyllä me pärjätään! Kohtalotoverisi

Voimia sinne myös!

Teidän rohkasusta nyt aattelin, että jos mä meen kokeilemaan täksi viikoksi ja teen lopullisen päätöksen sitten. Annan kameran tädille ja haistelen koulussa tunnelmaa, jatkon suhteen.

Saattaahan tää mun mieli vielä illan aikana muuttua, mutta nyt taas tällä hetkellä on jotenkin luottavaisempi olo.

Saas nähdä kuin käy, kun lapsi tuolta herää..

ap

Kiitos kovasti teille rohkasusta, jotenki paljo parempi mieli nyt. :)

ap

Jäit mieleen.

T: Mummo kiikkustuolista

nimim. kenties samantapaista ratkaisua itsellä edessä

Tämä aika EI ole korvattavissa MILLÄÄN! Mutta hävettää kyllä perua töihinmenoakin, kun kaikki on jo sovittu, työsopimusta en tosin ole vielä allekirjoittanut..Mutta ahdistus on ollut sitä luokkaa, että tunnen tekeväni väärin lastani kohtaan jos olen rahalle ahne ja jätän pikkuisen vieraiden ihmisten luo pitkiksi päiviksi...No, tämä ei kyllä sinua varmasti helpota, mutta minä ratkaisen asian niin, että otan riskin jäädä kotiin vaikka työttömäksi, rahattomaksi ruikuttajaksi.

Meni yllättävän hyvin! lapsi ei oo yhtään itkenyt hoitoon menoa ja muutenkin ollut ihan normaali. Ainut ongelma ollut se, ettei lapsi suostunut nukkumaan päiväunia tädin luona ollenkaan.

Torstaina oli ottanut kyllä pikku tirsat ja eilen haettiin jo niin ajoissa, että pääsi kotiin nukkumaan.

Mulle ne pari ensimmäistä päivää oli vaikeimmat. Olin ihan hermostunut koulussa ja iltaisin itketti.. Mutta on alkanut jo mullekkin helpottamaan kun lapsi tän kuitenkin näin hyvin otti.

Kivointa tässä on se, että mulla ei ole ainakaan seuraavaan 5 viikkoon maanantaisin koulua lainkaan ja tiistaikin on lyhyt päivä! Lisäksi koulussa on mahdollisuus tehdä aika paljon myös etätöitä, saan sitten olla enemmän lapsen kanssa. :)

Eli näillä näkymin jatkan koulussa.



ap

Onpa hyvä kuulla, että viikko meni noin hyvin ja saat ajattelemaasi enemmän olla lapsen kanssa opiskelun ohessa. Ja onhan se lapselle tosi hyvä kun saa olla sukulaisen hoivissa. Heille syntyy elinikäinen hieno suhde.



Onnea tiellesi!



T: mummo