Ahdistaa ihan suunnattomasti lapsen hoitoon vienti!!!

Minä opiskelen ja saan opintotukea sekä kotihoidontukea, vai onko syynä se, että sinulla on työpaikka. Mites monimuoto opiskelu aikuiskoulutuksena?

tunteet vaan sotii keskenään!

Toisaalta olen innoissani mahdollisuudesta opiskella kyseistä alaa ja saada siltä alalta ehkä töitäkin!

Mutta kuitenkin nyt ahdistaa tuo lapsen hoitoon vienti, haluaisin olla sen kanssa kotona..

ap

Tota samaa sanoo mun mies.. Silti mä sodin täällä itteni kanssa ja yritän olla itkemäti..

ap joka oli edellinenki

kuin töissä ja kesän voit taas hoitaa lasta. Siihen on vaan muutama kuukausi.



6

Mulla oli ihan sama juttu esikoisen kanssa, en voinut olla siitä erossa pitkiä aikoja ja siksi peruin töihin menon kun hän oli 1v 4kk ja jäin kotiäidiksi vaikka taloutemme kiristyi. Kaikki oli sen arvoista enkä ole sekuntiakaan katunut. Menin töihin kun kuopus oli 2 v (en siis ollut välissä töissä) ja silloin ei enää " kylmännyt" viedä heitä hoitoon.



Toki jokainen äiti miettii lapsiaan, mutta se hysteerisyys mikä oli silloin kun esikoinen oli pieni on kadonnut.



Tee niinkuin sydän sanoo! Voisitko kysyä koulusta, että pitäisit opiskelupaikkasi, mutta aloittaisit opinnot vasta 6kk- 1 vuoden päästä? Silloin olisi sinulle ehkä jo helpompaa.

Itse olen paininut saman ongelman kimpussa. Mä päätin silloin että lykkään koulua ja olen lapsen kanssa kotona. Tulinkin pian uudelleen raskaaksi ja olen nyt kotona kahden lapsen kanssa. kuopuskin täyttää pian kolme. Olen siis ollut koko ajan kotona ja hetkeäkään en ole katunut. Näitä aikoja ei olisi voinut mikään muu korvata ja olen suunnattoman onnellinen useasta kotonaolo vuodesta. Keväällä menen töihin ja toivottavasti ensi syksynä saan aloittaa opiskeluni. Tosin en vieläkään raaskisi laittaa lapsiani hoitoon.

mutta töihin kuitenkin pitää palata 2 vuoden päästä.

Kerkeisin nyt opiskelemaan hoitovapaan turvin, jää ainoastaan kuukausi päällekkäisyyttä ja sen saan varmasti töissä sovittua.

En kuitenkaan uskalla erota pitkäaikaisesta työsuhteestani ja jäädä täysin kylmilleen, sillä alalla jossa nyt olen ei oo paljoo työpaikkoja täälläpäin Suomea..

Ja sit pelkään, että jos en kuitenkaan saakkaan töitä tältä toiselta alalta jota olen menossa opiskelemaan. :-/

ap

Mun sydän sanoo, että jäisin lapsen kanssa kotiin, mut järki taas et pitäis mennä opiskelemaan kun tilaisuus on.

Tää on oikeesti ihan hirveetä!

Meillä on Siemensin aivan vasta ostettu tiskikone (yks perhanan murheenkryyni). Menee kohta hermot kun se näyttää jättävän astioihin pesuainejäämiä vaikka mitä kikkoja yrittäis. Aina saa huuhdella kipot ennenkuin uskaltaa syödä. On kokeiltu tabletteja ja jauhemaisia pesuaineita, on veivattu kirkasteen määrä isompaan ja pienempään. Paikallinen vesikin on pehmeää niin että pehmennyssuolaa ei tartte käyttää. Potkin kohta pihalle koko koneen, alkaa olla ikävä vanhaa Cylindaa joka pesi aina kunnolla. Onko joku tietty pesuainemerkki hyvä, kannattaako kokeilla nestemäistä?

Mutta myöskään kukaan muu ei voi tehdä päätöstä puolestasi. Luulen että et katuisi hetkeäkään jos jatkat kotona vielä jonkin aikaa ja otat siitä kaiken irti. Tsemppiä mikä päätöksesi ikinä onkaan!

kun ahdisti liikaa... Sinun tilanteessasi kyllä varmaan järkeilisin juuri niin kuin sinä - opiskelet hoitovapaalla, muttet luovu vakipaikasta.

Kumpaa katuisit enemmän:

Ettet ollut lapsesi kanssa, kun hän oli pieni, vai ettet käyttänyt hoitovapaatasi opiskellen?





Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillään.

-Pikku Prinssi-

helpompaa, jos miehesi vie lapsen aamulla hoitoon. Näin meillä ainakin sujui alku paremmin. Jos olisin itse vienyt olisin vain itkeä pillittänyt ja se tuskin olisi ollut lapsellekaan kovin hyvä juttu. Nyt kun homma jo sujuu rutiinilla, ei ole väliä kuka vie ja hakee.

mutta tässä on vielä sekin juttu, että työ jota nyt teen on paitsi epämieluista myös hyvin raskasta. En usko, että sitä pystyy tekemään enään 50 vuotiaana sillä työasennot on vaikeita ym. eli alan vaihto tulee varmaankin jossain vaiheessa kuitenki eteen.

Toisaalta lapsi on nyt pieni ja tää on ainutlaatusta aikaa, eikä tätä korvaa mikään, mä niin nautin näistä pikkuasioita tuon lapsen kanssa!

Hankalaa..

Mä oon nyt monta viikkoa harkinnu peruuttavani kouluun menon, mut mies patistaa ja järki sanoo muuta.

Ja nyt on edessä että huomenna pitäis mennä. :-(

ap

Tuo oli hyvä pointti!

Ja oliko se nyt 21: niin ajattelinki tänään että mä en varmaan pysty jättää lasta itkemäti kun oon jo tänään pitäny sitä jatkuvasti sylissä ja nieleskelly itkua..

Nyt se on päikkäreillä ja mä itkustan..

ap

Eli, jäisin nyt kotiin lapsen kanssa ja kotona ollessani miettisin alan vaihtoa ja eri tapoja toteuttaa se.



Lapsi kehittyy huimaa vauhtia juuri nyt. Olisi sääli jäädä näkemättä ja kokematta sitä.



Alle 2-vuotiaana kehittyy myös lapsen perusturvallisuudentunne, läheiset ihmissuhteet ja luonne merkittävästi.

sillä tiedän hänen olevan erinomaisessa hoidossa tätini luona!

Vaan mua ahdistaa se kun haluaisin itse hoitaa tuon rakkaani, nähdä kaikki pienet jutut joita se joka päivä oppii, leikkiä ja helliä sitä.

Aivan ihanaa on, kun se päiväunilta herää, huhuilee äitiä, hihkuu ja kikattaa!

Sekin jää näkemättä..

Soitin äsken äidillenikin ja se myös patisti mua kouluun.

Tää on mulle äärettömän vaikee ratkasu, mut tänään se on lopullisesti tehtävä..

ap

Ja mielestäni tiedät sen jo. Viesteistäsi voi selvästi ymmärtää, että haluat hoitaa lapsesi itse.

ja perutan menoni tai yritän siirtää kouluun menoa, ni ne ei ota mua enään ikinä sinne.

Ja lähin vastaava koulupaikka on 250km päässä, eli sekin on sit pois suljettu.

ap