Miten te muutte annatte anteeksi itsellenne menneisyydessä tekemänne virheet?

En anna anteeksi. Teoilla pitää olla seuraukset. Sen verran itsekuria pitää olla että on ankara itselleen. 

Mä en osaa antaa anteeksi itselleni. On paljon ihmisiä joita en yksinkertaisesti kehtaa tavata. Ja paljon mokia joita ei pysty unohtamaan vaikka kuinka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

En anna anteeksi. Teoilla pitää olla seuraukset. Sen verran itsekuria pitää olla että on ankara itselleen. 

En tiedä, oliko kommenttisi provo mutta olettaen että ei. Niin mitä hyötyä asenteestasi on? Pahiten olen itseäni satuttanut (läheisiä olen satuttanut sitä kautta, että he ovat olleet surullisia puolestani, mitään pahaa suoraan heille en ole tehnyt) joten seuraukset on tullut kärsittyä ihan väistämättä. En siis ole tehnyt mitään rikollista tms. vaan yksinkertaisesti hölmöjä päätöksiä joista olen kärsinyt oman hyvinvointini, terveyteni ja työ/raha-elämäni saroilla. Helpommallakin olisi päässyt jos olisi tehnyt järkevämpiä päätöksiä.

Mutta tätä hetkeä jatkuva sureminen ja katuminen ei auta mitenkään, ja eniten ilahdutan myös läheisiäni sillä, että olen iloinen, hyvinvoiva ja hoidan asiani hyvin.

Joten kyllä asioista pitää mennä eteenpäin ja unohtaa, olisinkin kiinnostunut kuulemaan muilta kokemuksia miten ovat tehneet tämän.

Pakkohan se on! Ei voi jäädä märehtimään vanhoja!

Ota opiksesi ja käytä nykyelämä hyvään ja hyödylliseen. "Kaikki mokaa, toiset vaan peittää sen paremmin".

Jos et olisi töpännyt, niin et voisi vertailla. Mieti, jos elämäsi olisi ollut tasaista aina. Olisit kuitenkin kapinoinut ja miettinyt ruohon vihreyttä aidan takana. Nyt tiedät paremmin. 

Jos vain suinkin pystyy. Itselleen kannattaa joskus nauraa.

Omat mokat/virheet on helpompi ohittaa/unohtaa kuin ne mitä on joutunut pakosta kokemaan 

Katseeni on tulevaisuuteen, en piehtaroi menneessä

Tein ne valinnat sillä järjellä joka oli. Tottakai nyt tiedän ettei olisi kannattanut. Silloin en tiennyt. Jossittelu on aivan turhaa.

Onko siihen aihetta, mitä vahinkoa olet tuottanut? kyllä joskus ois aihetta tuntea katumusta, esim oot vuosien ajan koulukiusannut jotain ihmistä joka siitä on täydellisesti menettänyt elämänhallinnan.. Katumus on askel kohti omaa muutosta, en halua toimia samalla tavalla, miten minun pitäisi alkaa elää..  

Mutta jos katumus on vaan turhaan opittu tapa "en ole koskaan riittävän hyvä", niin silloin pitäisi alkaa olemaan vaan itsekkäämpi, "yritin parhaani, se riittää" .

Ajattelen että pahan karman voi tavallaan "pysäyttää" kaikilla on sitä. Mutta hyvien asioiden eteen voi ajatuksissa ja muuten työskennellä. Ne eivät tapahdu itsestään välttämättä maapallolla. Ainakin on keskustelu apuna.

En anna anteeksi itselleni. Se on ihan hyvä, että vanhat virheet tulee mieleen, niin muistaa ettei niitä kannata toistaa.

Vastoinkäymisissä on voimaa kun niistä osaa ottaa opiksi. Jos törmää samaan virheeseen uudestaan, ei oppi mennyt kerrasta perille. Nykyhetki ei sisällä eikä luo niitä menneitä mokia vaan omat ajatuksesi. Älä anna aivojesi elää liikaa menneisyydessä koska nyt on nyt eikä elämä tapahdu ajatuksissa vaan nykyhetkessä.

Olen antanut anteeksi itselleni, vaikka tiedän tehneeni virheitä. Virheeni johtuivat pelosta ja epävarmuudesta. Pelko ja epävarmuus taas johtuivat vuosien koulukiusaamisesta, johon ei puututtu vaikka pyysin apua.

Nykyään olen eri ihminen. Osaan arvostaa itseäni, mutta omien kokemusteni vuoksi olen myös empatiakykyinen ja osaan huomioida ja auttaa muita.

Kaikki tekevät virheitä. Ne jotka kuvittelevat tehneensä kaiken oikein, ovat vain niin itsekeskeisiä, että selittävät kaikki tekonsa itselleen edullisiksi, tai eivät edes huomaa vääriä tekojaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut anteeksi itselleni, vaikka tiedän tehneeni virheitä. Virheeni johtuivat pelosta ja epävarmuudesta. Pelko ja epävarmuus taas johtuivat vuosien koulukiusaamisesta, johon ei puututtu vaikka pyysin apua.

Nykyään olen eri ihminen. Osaan arvostaa itseäni, mutta omien kokemusteni vuoksi olen myös empatiakykyinen ja osaan huomioida ja auttaa muita.

Kaikki tekevät virheitä. Ne jotka kuvittelevat tehneensä kaiken oikein, ovat vain niin itsekeskeisiä, että selittävät kaikki tekonsa itselleen edullisiksi, tai eivät edes huomaa vääriä tekojaan.

Lisää vielä, kuten olen lapsillenikin aina painottanut, että virheitä saa tehdä, mutta virheistä täytyy oppia. Mikään oppi ei jää niin vahvasti mieleen kuin erehdyksen kautta opittu. Täytyy tietysti olla halu oppia. 

Me teemme kaikki päätökset niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka meillä juuri silloin on. 

Juljus kirjoitti:

Mä en osaa antaa anteeksi itselleni. On paljon ihmisiä joita en yksinkertaisesti kehtaa tavata. Ja paljon mokia joita ei pysty unohtamaan vaikka kuinka haluaisi.

Sun kannattaisi käydä juttelemassa nuo psyyken solmut auki.

Sinulla on niin korkea moraali ja itsekuri ja syyllisyyden tunto.

Ne tulee paljolti luonteesta ja kokemuksistasi lapsuudessa ja nuoruudessa. Tunnistan saman.

Itse olen käynyt juttelemassa. Tiedostan, että olen itse itselleni ihan liian ankara. 

Eikä sun unohtaa. Sä vaan alat ymmärtää itseäsi paremmin. 

Hae apua.

Ole itse itsellesi armollinen.

Vierailija kirjoitti:

Katseeni on tulevaisuuteen, en piehtaroi menneessä

Hienosti ajateltu.

Sulla on varmaan ollut turvallinen lapsuus ja nuoruus.

Kaikki tekevät virheitä. Todelliset voittajat nousevat niistä, ottavat opiksi eivätkä jää vellomaan ajatustensa vangeiksi.

Niistä mokistahan me juuri olemme oppineet. Emme syntyneet täydellisen viisaina. Joillakin meistä oli myös kasvuympäristö, joka hämmensi pikemmin kuin opetti. Kiitä mokia eli mahdollisuuksia oppia kokemuksesta, ja elä eteenpäin.

Vaikka olisi ollut paska nuoruus ja lapsuus, ei ne kokemukset siltikään ole este elää nykyhetkessä. Mutta helpompi aina syytellä muita kuin ottaa vastuu omasta elämästä. Lapsena et ehkä pystynyt siihen, mutta nyt pystyt. Vai vellotko vieläkin menneisyydessä?