Täytän tänä vuonna 60

Onpas synkkää kuvaa. Itse täytän nyt 50. Vielä tässä on elämänhalua ja teen nuorten kanssa töitä. Nuoret ovat myös nykyään todella fiksuja ja suvaitsevaisia verrattuna vuosikymmenten taakse. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas synkkää kuvaa. Itse täytän nyt 50. Vielä tässä on elämänhalua ja teen nuorten kanssa töitä. Nuoret ovat myös nykyään todella fiksuja ja suvaitsevaisia verrattuna vuosikymmenten taakse. 

Eihän täällä synkkiä olla. Ihan iloisia siitä, että täältä pääsee pois ehkä ennemmin kuin olisi odottanutkaan.

Koko maailma keskiössä. Maa on tuhottu lähes kokonaan. Hidas näivettyminen on 100% varma. Trumpin jatko on nopeuttava tuho ja  surma ja Putin jää siinä kaikessa varjoon kuin pieninpölypallo. Mutta onneksi on ihme, elämä, joka sinnittelee päivänsä loppuun. Ei kannata etsiä köyttä ja myrkkyjä.

Kansa haluaa kuolla. Ehkä kd rukoilee sielujemme puolesta.

Sama vuosikerta. Minulla on valitettavan hyvät geenit, joten saatan joutua vielä näkemään kaikenlaista sellaista, mitä nyt vetreät kasikymppiset vanhempani ovat nähneet sotien aikaan lapsuudessaan.

Minä olen onnekseni (tahallisesti) lapseton, mutta vähän kyllä särkee sydäntä parikymppisten sukulaisnuorten vuoksi. He ovat tähän saakka kasvaneet kivassa ympäristössä, ja kummallakin on tutkinto valmiina ja jatko-opinnotkin mielessä. Maailma on kuitenkin mullistumassa, kun vielä muutama vuosi sitten itärajan aitaaminen olisi ollut ihan mahdoton ajatus.

Me rymysimme pienenä pitkin metsiä ja takapihoja pimeäntuloon saakka kesät talvet ja isompina interraililla nukuimme järvenrannoilla ja puistonpenkeillä. Nuorena aikuisena ei tarvinnut pahemmin pelätä keskellä yötä Helsingissä matkalla pubista kotiin (ainakaan minun, rotevan urheilijatytön). Töitäkin löytyi vaivatta viisikymppiseksi asti.

Meillä 60-luvun lapsilla kävi tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Sama vuosikerta. Minulla on valitettavan hyvät geenit, joten saatan joutua vielä näkemään kaikenlaista sellaista, mitä nyt vetreät kasikymppiset vanhempani ovat nähneet sotien aikaan lapsuudessaan.

Minä olen onnekseni (tahallisesti) lapseton, mutta vähän kyllä särkee sydäntä parikymppisten sukulaisnuorten vuoksi. He ovat tähän saakka kasvaneet kivassa ympäristössä, ja kummallakin on tutkinto valmiina ja jatko-opinnotkin mielessä. Maailma on kuitenkin mullistumassa, kun vielä muutama vuosi sitten itärajan aitaaminen olisi ollut ihan mahdoton ajatus.

Me rymysimme pienenä pitkin metsiä ja takapihoja pimeäntuloon saakka kesät talvet ja isompina interraililla nukuimme järvenrannoilla ja puistonpenkeillä. Nuorena aikuisena ei tarvinnut pahemmin pelätä keskellä yötä Helsingissä matkalla pubista kotiin (ainakaan minun, rotevan urheilijatytön). Töitäkin löytyi vaivatta viisikymppiseksi asti.

Meillä 60-luvun lapsilla kävi

Todellakin kävi. Hävettää ja säälittää nuorempien edessä.

Olen 65, tuore eläkeläinen. Tämä on helppo elämän vaiheessa. Olen terve, puoliso on terve, lapset elävät omaa elämäänsä. Ihmissuhteet ja talous kunnossa. Voin nauttia aamuista ja miettiä mitä haluaisin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Olen nyt 52, ja olen iloinen siitä, että olen saanut elää nuoruuteni turvallisessa ja vakaassa maailmassa. Vaikka oli tietysti 90-luvun lamavuodet, mutta tuolloin opiskelin, enkä ollut vielä työelämässä.

Aika pahalta näyttää nyt tulevaisuus joka kantilta, maalaisjärki puuttuu tästä maailman menosta. En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että maailma saataisiin taas raiteilleen. Olen myös iloinen, etten ole tehnyt lapsia, jotka saavat tämän kaiken tulevaisuudessa kannettavakseen. 

Jos marraskuuhun saakka elän, täytän 59 ja olen kerrassaan tyytyväinen siihen. Olisi aivan kauheaa olla nyt kaksikymppinen ja elämä vasta edessä! Samoin minä olin järkevä enkä lapsia tehnyt, myös mieheni on asiasta tyytyväinen. 

Ja suunnitelmat olen jo tehnyt elämäni loppumista varten. En aio jäädä minkään Attendon hoitsujen kiusattavaksi elämäni viime metreillä. En siis todellakaan. 

Samoin. Onneksi en ole tehnyt lapsia tämmöiseen maailmaan.  

Olen elänyt itselleni, naimisissakin kahdesti, mutta kyllä se yksin on parempi kun huonon kanssa. Eläkkeellä olen.

Saa tehdä, olla ja elää mitenpäin haluaa, ei tarvi muiden mukaan mennä..  

Vierailija kirjoitti:

Onpas synkkää kuvaa. Itse täytän nyt 50. Vielä tässä on elämänhalua ja teen nuorten kanssa töitä. Nuoret ovat myös nykyään todella fiksuja ja suvaitsevaisia verrattuna vuosikymmenten taakse. 

Samaa ikäluokkaa. Elämä hymyilee, mutta on elämässä kivikkojakin riittänyt. Hallituksen toilailuista en jaksa ahdistua.

Jos olet pantava edelleen niin kaikki on ok.

Lämpimät osanottoni ap:lle. Itse täytin 60v viime vuonna. Töitä jäljellä muutama vuosi ja säästöjä sen verran, että eläketuloillakin pärjää aikanaan ilman ongelmia. Ja ihan perusterveenä menty. Silti kaikki unelmat työelämän jälkeisestä vapaudesta ovat karisseet: maailma menee joka asiassa kiihtyvällä vauhdilla entistä umpihullumpaan suuntaan, itse on näennäisten valinnanmahdollisuuksien lisääntymisestä huolimatta tässä kaikessa vain kuluttajana ja sivustakatsojana. Onneksi elämää on paljon lyhyempi aika edessä kuin takana.

Täällä myös tänä vuonna kuusikymppinen. Vanhemmat tekevät kuolemaa, ja käy harvinaisen selväksi esimerkistä, että seuraavan 15 vuoden aikana kyyti alaspäin on kovaa. Jos kehtaisi, niin jättäisi ajoissa kesken. Aina voi meuhkata ja vannoa että on tässä vielä pytyssä puhtia ja mahtavaa elämää jäljellä, mutta totuus on useimmille toinen; peräseinä kärsimyksineen lähestyy. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös tänä vuonna kuusikymppinen. Vanhemmat tekevät kuolemaa, ja käy harvinaisen selväksi esimerkistä, että seuraavan 15 vuoden aikana kyyti alaspäin on kovaa. Jos kehtaisi, niin jättäisi ajoissa kesken. Aina voi meuhkata ja vannoa että on tässä vielä pytyssä puhtia ja mahtavaa elämää jäljellä, mutta totuus on useimmille toinen; peräseinä kärsimyksineen lähestyy. 

Näinhän se on. Omat kahdeksankymppiset vanhemmat pärjäävät vielä keskenään kotona, mutta kyllähän heissä jo ikä näkyy. Olen itse 61v ja katsoin yöllä Areenasta Anthony Hopkinsin tähdittämän Isä- elokuvan, joka kertoo altzheimeria sairastavasta vanhasta isästä ja sen tyttärestä. Olisi kamalaa sairastua siihen itse ja olla taakkana omalle tyttärelleni. Pelkään sitä enemmän kuin syöpää, vaikka meillä ei suvussa ole ollut yhtään muistisairasta henkilöä.

Aika moni kuusikymppisten ikäluokasta on ansainnut paskan karmansa ja tulevan kärsimyksensä. Sitä kannattaa miettiä. Mitä tuli tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös tänä vuonna kuusikymppinen. Vanhemmat tekevät kuolemaa, ja käy harvinaisen selväksi esimerkistä, että seuraavan 15 vuoden aikana kyyti alaspäin on kovaa. Jos kehtaisi, niin jättäisi ajoissa kesken. Aina voi meuhkata ja vannoa että on tässä vielä pytyssä puhtia ja mahtavaa elämää jäljellä, mutta totuus on useimmille toinen; peräseinä kärsimyksineen lähestyy. 

Näinhän se on. Omat kahdeksankymppiset vanhemmat pärjäävät vielä keskenään kotona, mutta kyllähän heissä jo ikä näkyy. Olen itse 61v ja katsoin yöllä Areenasta Anthony Hopkinsin tähdittämän Isä- elokuvan, joka kertoo altzheimeria sairastavasta vanhasta isästä ja sen tyttärestä. Olisi kamalaa sairastua siihen itse ja olla taakkana omalle tyttärelleni. Pelkään sitä enemmän kuin syöpää, vaikka meillä ei suvussa ole ollut yhtään muistisairasta henkilöä.

Ei sun tyttäresi sinusta lain edessä vastuussa olisi, eikä hänen edes tulisi sinua muistisairaana riesakseen ottaa. Outo ajatuskin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös tänä vuonna kuusikymppinen. Vanhemmat tekevät kuolemaa, ja käy harvinaisen selväksi esimerkistä, että seuraavan 15 vuoden aikana kyyti alaspäin on kovaa. Jos kehtaisi, niin jättäisi ajoissa kesken. Aina voi meuhkata ja vannoa että on tässä vielä pytyssä puhtia ja mahtavaa elämää jäljellä, mutta totuus on useimmille toinen; peräseinä kärsimyksineen lähestyy. 

Näinhän se on. Omat kahdeksankymppiset vanhemmat pärjäävät vielä keskenään kotona, mutta kyllähän heissä jo ikä näkyy. Olen itse 61v ja katsoin yöllä Areenasta Anthony Hopkinsin tähdittämän Isä- elokuvan, joka kertoo altzheimeria sairastavasta vanhasta isästä ja sen tyttärestä. Olisi kamalaa sairastua siihen itse ja olla taakkana omalle tyttärelleni. Pelkään sitä enemmän kuin syöpää, vaikka meillä ei suvussa ole ollut yhtää

EI tietenkään, enkä mitään sellaista edes ajatellut. Ajattelin ihan sen kannalta, kuinka raskasta on joutua vierestä näkemään oman vanhempansa aivojen tuhoutumista ja siitä seuraavaa ikävää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Onnittelut! Olen viitisentoista vuotta nuorempi ja tyytyväinen minäkin että täällä ei tätä alamäkeä tarvitse olla loputtomiin todistamassa. Luulisin olevani vainaa 40 vuoden sisällä. Täytyy sanoa, että meillä on upeat poliitikot kun ne saa keski-ikäiset + odottamaan tyytyväisenä kuolemaansa. 

 

Totta. Orpon hallitus on vienyt kaiken tulevaisuudenuskon kovalla ja tunteettomalla politiikallaan. Lasku tulee olemaan hirvittävä. Voidaanko Suomessa enää koskaan päästä yhteisöllisyyteen tämän voimakkaasti eriarvoistavan politiikan seurauksena?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kuusikymppisten ikäluokasta on ansainnut paskan karmansa ja tulevan kärsimyksensä. Sitä kannattaa miettiä. Mitä tuli tehtyä.

Eihän 6-kymppisille mitään paskaa karmaa ole edes tulossa. Kaksikymppisillehän se on tulossa. Heillä koko elämä kusee. 60-luvun lapset saavat eutanasia, kun sen aika on. Pahoinvointialueet sen meille kyllä järjestävät, jos itse emme pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnittelut! Olen viitisentoista vuotta nuorempi ja tyytyväinen minäkin että täällä ei tätä alamäkeä tarvitse olla loputtomiin todistamassa. Luulisin olevani vainaa 40 vuoden sisällä. Täytyy sanoa, että meillä on upeat poliitikot kun ne saa keski-ikäiset + odottamaan tyytyväisenä kuolemaansa. 

 

Totta. Orpon hallitus on vienyt kaiken tulevaisuudenuskon kovalla ja tunteettomalla politiikallaan. Lasku tulee olemaan hirvittävä. Voidaanko Suomessa enää koskaan päästä yhteisöllisyyteen tämän voimakkaasti eriarvoistavan politiikan seurauksena?

 

Ei, enkä usko että tämän alasajon jälkeen oikeastaan kenenkään tulevaisuuden usko tai elämänhalu palaa. Nuoret sekoilevat päämäärättöminä, ja vanhemmat haluavat kuolla jo pois. Hienoa.