Täytän tänä vuonna 60

Kyllä on sykkää porukkaa. Kaikkien pitäisi löytää jotain hyvää elämästään - kaikilla on jotain. Ei elämää

voi alkaa pelätä etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sykkää porukkaa. Kaikkien pitäisi löytää jotain hyvää elämästään - kaikilla on jotain. Ei elämää

voi alkaa pelätä etukäteen. 

Ei sitä tarvitse pelätä, mutta tunnustaa tosiasiat. Kuoleman lähestyminen ja vanhuus on yleensä kärsimystä. Se on hyvä tiedostaa. Ja paskasta ei voi kaivaa paratiisia; sitä kutsutaan itsepetokseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sykkää porukkaa. Kaikkien pitäisi löytää jotain hyvää elämästään - kaikilla on jotain. Ei elämää

voi alkaa pelätä etukäteen. 

Ei sitä tarvitse pelätä, mutta tunnustaa tosiasiat. Kuoleman lähestyminen ja vanhuus on yleensä kärsimystä. Se on hyvä tiedostaa. Ja paskasta ei voi kaivaa paratiisia; sitä kutsutaan itsepetokseksi.

Mun mummi oli tuollainen, puhui tulevista kärsimyksen vuosista, kohta ne varmaan tulevat, muistisairaus ja yksinäisyys. Odotti ja vuosia kului. 

Kun oli 72v, lähti sitten mukaan golfkentälle. Oli kokeillut lajia nuorena ja tarttui taas mailaan. Ja se oli menoa. Mijas golf on mummin (86v)kotikenttä talvisin. On kuin eri ihminen, hyväkuntoinen ja valoisa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sykkää porukkaa. Kaikkien pitäisi löytää jotain hyvää elämästään - kaikilla on jotain. Ei elämää

voi alkaa pelätä etukäteen. 

Ei sitä tarvitse pelätä, mutta tunnustaa tosiasiat. Kuoleman lähestyminen ja vanhuus on yleensä kärsimystä. Se on hyvä tiedostaa. Ja paskasta ei voi kaivaa paratiisia; sitä kutsutaan itsepetokseksi.

Mun mummi oli tuollainen, puhui tulevista kärsimyksen vuosista, kohta ne varmaan tulevat, muistisairaus ja yksinäisyys. Odotti ja vuosia kului. 

Kun oli 72v, lähti sitten mukaan golfkentälle. Oli kokeillut lajia nuorena ja tarttui taas mailaan. Ja se oli menoa. Mijas golf on mummin (86v)kotikenttä talvisin. On kuin eri ihminen, hyväkuntoinen ja valoisa.

Noin sitä pitää! Elämästä voi tehdä kurjaa tai mukavaa, asenne ratkaisee. Voi olla kivaa ilman matkustelua tai suuria rahoja. Vapaaehtoistyö oli mun läheisen elämän ilo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sykkää porukkaa. Kaikkien pitäisi löytää jotain hyvää elämästään - kaikilla on jotain. Ei elämää

voi alkaa pelätä etukäteen. 

Ei sitä tarvitse pelätä, mutta tunnustaa tosiasiat. Kuoleman lähestyminen ja vanhuus on yleensä kärsimystä. Se on hyvä tiedostaa. Ja paskasta ei voi kaivaa paratiisia; sitä kutsutaan itsepetokseksi.

Mun mummi oli tuollainen, puhui tulevista kärsimyksen vuosista, kohta ne varmaan tulevat, muistisairaus ja yksinäisyys. Odotti ja vuosia kului. 

Kun oli 72v, lähti sitten mukaan golfkentälle. Oli kokeillut lajia nuorena ja tarttui taas mailaan. Ja se oli menoa. Mijas golf on mummin (86v)kotikenttä talvisin. On kuin eri ihminen, hyväkuntoinen ja valoisa.

Noin sitä p

Haluan minä nähdä sinun asenteesi, kun paskat vaipoissa kiljut kärsimystäsi ja kipuasi hoitokodin nurkassa. Niin sitä pitää! Asenne!

Ihan tuuripeliä loppuvuodet ovat, ja kuudestakympistä se peli starttaa paskaksi, joillakin jo aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sykkää porukkaa. Kaikkien pitäisi löytää jotain hyvää elämästään - kaikilla on jotain. Ei elämää

voi alkaa pelätä etukäteen. 

Ei sitä tarvitse pelätä, mutta tunnustaa tosiasiat. Kuoleman lähestyminen ja vanhuus on yleensä kärsimystä. Se on hyvä tiedostaa. Ja paskasta ei voi kaivaa paratiisia; sitä kutsutaan itsepetokseksi.

Mun mummi oli tuollainen, puhui tulevista kärsimyksen vuosista, kohta ne varmaan tulevat, muistisairaus ja yksinäisyys. Odotti ja vuosia kului. 

Kun oli 72v, lähti sitten mukaan golfkentälle. Oli kokeillut lajia nuorena ja tarttui taas mailaan. Ja se oli menoa. Mijas golf on mummin (86v)kotikenttä talvisin. On kuin eri ihminen, hyväkuntoin

Tässä puhutaan 60-vuotiaista, jotka ovat jo nyt asenteella, että kurjaa tulee olemaan ennen kuin kuolo korjaa. 

Entäpä jos toisella asenteella edessä olisi monia hyviä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on sykkää porukkaa. Kaikkien pitäisi löytää jotain hyvää elämästään - kaikilla on jotain. Ei elämää

voi alkaa pelätä etukäteen. 

Ei sitä tarvitse pelätä, mutta tunnustaa tosiasiat. Kuoleman lähestyminen ja vanhuus on yleensä kärsimystä. Se on hyvä tiedostaa. Ja paskasta ei voi kaivaa paratiisia; sitä kutsutaan itsepetokseksi.

Mun mummi oli tuollainen, puhui tulevista kärsimyksen vuosista, kohta ne varmaan tulevat, muistisairaus ja yksinäisyys. Odotti ja vuosia kului. 

Kun oli 72v, lähti sitten mukaan golfkentälle. Oli kokeillut lajia nuorena ja tarttui taas mailaan. Ja se oli menoa. Mijas golf on mummin (86v)kot

 

Ei se _asenne_poista tulevia muistiongelmia/sairauksia. Vaikka kuinka hoet sitä kiimoissasi ja kuolemanpelossasi. Pettymyksen se kyllä tuo, kun golf-ura ei urkenekaan, ja vaipat asennetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tuuripeliä loppuvuodet ovat, ja kuudestakympistä se peli starttaa paskaksi, joillakin jo aiemmin.

Eikä ala. Moni sanoo, että parhaat vuodet ovat tuossa 70 molemmin puolin. Mun sukulaiset ainakin nauttivat yli 80 - vuotiainakin elämästään kuten mökkeilystä ja matkustelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tuuripeliä loppuvuodet ovat, ja kuudestakympistä se peli starttaa paskaksi, joillakin jo aiemmin.

Eikä ala. Moni sanoo, että parhaat vuodet ovat tuossa 70 molemmin puolin. Mun sukulaiset ainakin nauttivat yli 80 - vuotiainakin elämästään kuten mökkeilystä ja matkustelusta. 

Ihan varmasti niin 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Olen nyt 52, ja olen iloinen siitä, että olen saanut elää nuoruuteni turvallisessa ja vakaassa maailmassa. Vaikka oli tietysti 90-luvun lamavuodet, mutta tuolloin opiskelin, enkä ollut vielä työelämässä.

Aika pahalta näyttää nyt tulevaisuus joka kantilta, maalaisjärki puuttuu tästä maailman menosta. En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että maailma saataisiin taas raiteilleen. Olen myös iloinen, etten ole tehnyt lapsia, jotka saavat tämän kaiken tulevaisuudessa kannettavakseen.

Hävettää sanoa, mutta myös minä olen nyt todella kiitollinen lapsettomuudestani, jota en edes valinnut.

T. Kuusikymppinen

Täällä 55 vee kiitollinen että lapsettomuuden valitsin. Elämän yksi parhaista valinnoista.

Minä ainakin olen tyytyväinen elämään ja teen mukavia asioita. Mitä sitä turhaan etukäteen voivottelee märistä vaipoista. Jospa niitä terveitä vuosia on kuten tuolla kirjoittajan mummolla. Varmaan itsensä ja läheistensäkin kannalta on mukavampaa olla positiivinen kuin odottaa kärsimyksiä valittaen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Olen nyt 52, ja olen iloinen siitä, että olen saanut elää nuoruuteni turvallisessa ja vakaassa maailmassa. Vaikka oli tietysti 90-luvun lamavuodet, mutta tuolloin opiskelin, enkä ollut vielä työelämässä.

Aika pahalta näyttää nyt tulevaisuus joka kantilta, maalaisjärki puuttuu tästä maailman menosta. En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että maailma saataisiin taas raiteilleen. Olen myös iloinen, etten ole tehnyt lapsia, jotka saavat tämän kaiken tulevaisuudessa kannettavakseen.

Hävettää sanoa, mutta myös minä olen nyt todella kiitollinen lapsettomuudestani, jota en edes valinnut.

T. Kuusikymppinen

 

Täällä 55 vee kiitollinen että lapsettomuuden valitsin. Elämän yksi parhaista valinnoista.

Mä olen 50, kahden ihan menestyvän aikuisen lapsen vanhempi. Ymmärrän silti täysin teitä, ja olisin todellakin jättänyt lisääntymättä jos olisin nuorena enemmän elämästä ymmärtänyt. Kärsimysnäytelmä. 

Mäkin täytän 60 tänä vuonna enkä pelkää yhtään. Tiedän ettei kaikki tuleva ole kivaa, mutta siitä selviää, olenhan aiemminkin selvinnyt monesta vastoinkäymisestä. Ja ihan loppupeleissä johonkin sitä on pakko kuolla, turhaan sitä on etukäteen surra.

Tekniikka kehittyy, myös hyvään suuntaan, eipä ollut lapsuudestani kännykästä tietoakaan ja niin sitä nyt tässä naputellaan palstalle. 

Kaikki on rahasta kiinni. Pulitin eilen  Mehiläisen lääkärille 260 euroa, koska en päässyt julkiselle puolelle. Ainakaan tässä kaupungissa köyhät tuskin elävät vanhoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen tyytyväinen elämään ja teen mukavia asioita. Mitä sitä turhaan etukäteen voivottelee märistä vaipoista. Jospa niitä terveitä vuosia on kuten tuolla kirjoittajan mummolla. Varmaan itsensä ja läheistensäkin kannalta on mukavampaa olla positiivinen kuin odottaa kärsimyksiä valittaen. 

 No en mä ruikuta ja valita ääneen kenellekään. Avauduin tunnoistani tähän ketjuun. Tosiasia on, että huonommaksi kaikki menee, sekä henkilökohtaisesti, että yleinen maailmanmeno. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on rahasta kiinni. Pulitin eilen  Mehiläisen lääkärille 260 euroa, koska en päässyt julkiselle puolelle. Ainakaan tässä kaupungissa köyhät tuskin elävät vanhoiksi.

Siitäkin. Ei se toki eteneviin muistisairauksiin tai aggressiiviseen, hoitotehottomaan syöpään tms auta. Tosin silloinkin on varaa vähän parempaan lopunaikaan hoitoineen. Osa porukkaa tulee kuolemaan kyllä ihan hoitamattomuuteen, kun julkinen terveydenhuolto ajettiin alas. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tuuripeliä loppuvuodet ovat, ja kuudestakympistä se peli starttaa paskaksi, joillakin jo aiemmin.

Mun mummi on 97-vuotias ja asuu kerrostaloasunnossaan itsekseen. Siivooja on käynyt hänellä jo 30 vuotta, mutta muuten on virkeä ja pärjää yksinään hyvin. Ruokapalveluun ei halunnut, kun useampaa testasi ja kaikki oli "kallista paskaa" eli hän käy lounaalla ravintolassa seisovassa pöydässä samalla rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tuuripeliä loppuvuodet ovat, ja kuudestakympistä se peli starttaa paskaksi, joillakin jo aiemmin.

Mun mummi on 97-vuotias ja asuu kerrostaloasunnossaan itsekseen. Siivooja on käynyt hänellä jo 30 vuotta, mutta muuten on virkeä ja pärjää yksinään hyvin. Ruokapalveluun ei halunnut, kun useampaa testasi ja kaikki oli "kallista paskaa" eli hän käy lounaalla ravintolassa seisovassa pöydässä samalla rahalla.

Kuten sanottua; tuuripeliä. Sun mummosi on harvinaisuus, ei todellakaan voi yleistää. Suurin osa on tuossa iässä lahonnut matojen syömänä jo ainakin 15 vuotta. Ja sitä ennen rääkynyt kärsimyksissä.

No ei nyt 60- vuotiaana kannata ruveta marisijaksi ja kärsimyksiä odottamaan. Silloin alkoi ihana aika. Lapset saatu maailmalle, talous parhaimmillaan, aikaa tehdä mieluisia asioita, työssäkin viihdyttiin 68-vuotiaiksi ja sen jälkeen vielä pyydettäessä, jos oma aikataulu salli sen. Paljon matkustelua, mökkeilyä, liikkumista. Kiitollinen kaikista 58 vuodesta yhdessä puolison kanssa. Nyt yksin 85v, mutta taas lähden Puerto de la Cruziin pariksi kuukaudeksi, tulin välillä jouluksi Suomen pakkasiin. Huomisesta ei tiedä, mutta tänään levitän ruokapöytäni 12 hengelle.