Lue keskustelun säännöt.
Sain vihdoin ja viimein työpaikan pitkän tyttömyysajan jälkeen mutta nyt en tiedä pystynkö tähän.
05.01.2024 |
taustaa. Minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelko ja olen vähän ahdistunut persoona. Lääkkeet ja terapia ei ole koskaan tehonneet minuun,. Olin työttömänä noin 3 vuotta näiden pelkojen takia, päätin "ryhdistäytyä" ja hommasin työpaikan KAUPAN KASSALTA. Se on ruokakauppa, mutta ei niin vilkas, että olisi jatkuva jono, mutta silti.
Nyt olen ollut 3 viikkoa töissä ja on tullut tilanteita jossa on pitänyt antaa rahaa esim 15,50 takaisin, ja mun aivot on menneet täysin kieroon ja en ole jotenkin muistanut siis jännityksen takia miten antaa takaisin tuo summa. Siinä sitten hetken olen jumittanut paniikissa, mutta loppujen lopuksi sain sen summan annettua, ASIAKKAAN AVULLA (ystävällinen vanha mummeli)
Eipä siinä mitään, kotona osaan laskea ihan sujuvasti ja antaa rahaa takaisin jos pitää.
On myös tullut tilanteita, että mulle on tullut äkillinen oikosulku ja asiakas on varmaan pitänyt mua tyhmänä tai jotain. Nyt en tiedä enää voinko toimia kassalla vai otanko vain lopputilin. Toisaalta en haluaisi taas jäädä työttämäksi ja tarvitsen rahaa.
Kommentit (45)
Mikset vaihda kassalta hyllyttäjäksi? Tai varastoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole saanut töitä kaupan kassalta, jos olisit niin tietäisit että hyvin harva maksaa rahalla ja kone kertoo paljonko annat takaisin, ei siis pidä itse laskea
Jos luetun ymmärtäminen on tätä tasoa niin ei ihme että Pisa-tulokset on mitä on.
lohdutuksesi ap sinulle: minulle asiakkaana on tullut pari kertaa tilanne, jossa myyjä on mennyt ihan oikosulkuun enkä ole ajatellut hänestä mitenkään negatiivisesti. Sellaista voi sattua. Se on inhimillistä. Ja kun aloittaa uudessa työssä, niin siellä tulee alussa hirveästi mieleen painettavaa, niin ei ole ihmekään jos sitten aivot pari kertaa tilttaa, etenkin, jos on ollut vielä pitkä työttömyyskausi takana.
Nosta häntä pystyyn ja ole ylpeä itsestäsi
Hei, luin otsikon ja halusin heti tulla vastaamaan kannustavasti. Koin samanlaisia tunteita itse kun pitkän työttömyyden jälkeen sain töitä. Olin samaan aikaan niin onnellinen, mutta myös jännittynyt. Itkinkin vähän..
Ajan myötä kaikki kuitenkin helpotti! Usko pois. Sosiaalista ahdistusta ei kokonaan saa pois, mutta se kyllä helpottaa kun tottuu ja saa rutiinit töissä pyörimään. Tsemppiä sinulle!
Pelko on pahempi kuin itse tapahma. Fiilikset vaihtelee, on huonompi olo kun on väsynyt. Mielialat muuttuu, välillä huono, välillä parempi. Uskon, että saat kaiken tarvitsemasi voiman tehdä uutta työtäsi. Toivottavasti saat nukuttua, syöt terveellisesti ja ulkoilet vähän. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole saanut töitä kaupan kassalta, jos olisit niin tietäisit että hyvin harva maksaa rahalla ja kone kertoo paljonko annat takaisin, ei siis pidä itse laskea
Ei se kone niitä rahoja sieltä lippaasta ota ja anna asiakkaalle. Ihan siinä itse pitää valita oikeat setelit ja kolikot. Turha tulla nyt önnöttämään, että onpa vaikeaa. No eihän se olekaan, mutta jos iskee blackout niin sitten iskee. Ihan kokeneellekin ilman mitään pelkoja voi sellainen tulla.
Ap, tsemppiä! Yritä miettiä kaikki positiivisia tilanteita, mitä työpäivän aikana tulee, niitä onnistuneita palvelutilanteita. Mukavia asiakkaita, kivoja pieniä juttuhetkiä asiakkaiden kanssa, jotain kivaa hymyä tai kiitosta, jonka sait. Sitä kertaa, kun ylitit itsesi ja olit rohkea smalltalkissa. Ja mun mielestä tuokin oli tosi kiva tilanne, että se vanha rouva auttoi sinua. Seuraavan kerran vain sanot, että äh, nyt meni laskut sekaisin. Tai huh, taitas olla jo tauon paikka, kun ajatukset katkee tms. Ehkä vaakakuppi kuitenkin kääntyy positiiviselle?
Hyvä ap, sinähän pärjäät jo.
Voit olla itsestäsi ylpeä. "Kummakos on olla rohkea, jos ei pelkää" oli itselleni aikanaan voimalause ahdistuksessa.
Kolme viikkoa on vielä lyhyt aika uutta elämää. Ei mikään ihme, et vielä jännittää. Se kyllä helpottaa ajan kanssa.
Muutenkaan ei ole mikään vika tai virhe ihmisessä olla arka tai jännittynyt. Normaalit kanssakävijät ei ajattele toisesta julmasti, jos huomaavat, että toinen "mokailee".
Kaikkea hyvää sinulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumareaktio on mielestäni jotain tuollaista, jäätyy tilanteessa. Ensin pitää vaan tutkia itseään rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole saanut töitä kaupan kassalta, jos olisit niin tietäisit että hyvin harva maksaa rahalla ja kone kertoo paljonko annat takaisin, ei siis pidä itse laskea
Jos luetun ymmärtäminen on tätä tasoa niin ei ihme että Pisa-tulokset on mitä on.
Ja jos työnteko on tätä tasoa, en ihmettele, miksi Suomi on vtun velkainen maa! Yks itkee kun pitää tehdä töitä, kun vähän jännittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin onnittelut siitä, että olet ottanut rohkeasti paikan vastaan. Siinä olet varmasti ottanut isoimman askeleen, hyvä sinä!
Itse olen ollut vuosikausia aspana ja myös vuosikausia kärsinyt samantyyppisestä paniikkioireilusta. Kädet ja ääni saattavat väristä, sanat mennä sekaisin ja päässälasku on ihan toivotonta kun päässä vain sumenee. Näin siis vielä vuosien jälkeenkin ajoittain!
Laskut laskenkin koneen avulla, ne helpoimmatkin, ns. turhaa kuormitusta välttääkseni. Tätä suosittelen sinullekin ainakin alkuun, niin pystyt paremmin keskittymään sosiaaliseen puoleen. Lisäksi minulla on vuosien aikana kertyneitä, ikään kuin ulkoa opeteltuja fraaseja, joiden avulla myös kommunikoinnista on tullut helpompaa, kun ei tarvitse hermoilla sanovansa jotain "tyhmää". Voi kuulostaa kaavamaiselta ja vähän hupsultakin, mutta voisin kuvitella myös siitä olevan apua, jos jo etukäteen tekisit vähän mielikuvaharjoituksia erilaisista tilanteista.
Ja tärkein oppi kaikista on ollut se, että ajan myötä oppii sietämään sitä epämukavaa tunnetta ja käsittää, ettei sillä oikeastaan edes ole merkitystä tässä maailmankaikkeudessa, jos välillä tai vähän useamminkin töhöilee. Ihmisiähän tässä vain ollaan -niin minä kuin sinäkin. Jatka ihmeessä, pystyt siihen kyllä!
Mulle kävisis välillä ihan samalla tavalla, että oikosulun tullessa ei osaisikaan tehdä jotain asiaa, minkä taatusti osaa silloin kun tuntee olonsa turvalliseksi. Itseasiassa nyt opiskellessa ammattikoulussa tulee välillä sellaisia hetkiä, että alkaa jännittää, muut ihmiset ja kiire. Mutta yritän olla armollinen itselleni, yritä sinäkin. Mahtavaa että olet saanut töitä, onnea. Anna itsellesi aikaa ja muista että teet parhaasi ja ihmisiä me kaikki vaan ollaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot vaan muina miehinä että hetkinen, nyt tuli oikosulku jos menee vähän lukkoon. Hyvin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä kuulostaa! Siedätys auttaa varmasti pian.
Miksi aina sanotaan, että siedätys auttaa?? Itselläni ei ainakaan lähtenyt mihinkään vaikka töissä olen ollut.
Koska yleensä se auttaa. Joskus sitten se meneekin päin vastoin, ja kierre pahenee jos pelko ruokkii pelkoa eikä siihen osaa itse vaikuttaa. Silloin on hyvä hankkia toisentyyppistä työtä ajoissa, jos näin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sosiaalisten tilanteiden pelkoon auttaa juurikin siedättäminen. Olet siis todella hyvällä tiellä! Saat tehdä virheitä, saat jännittää. Tosi monella on samanlaisia tunteita. Itsellänikin on diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko ja olen ammatiltani opettaja. Siinäpä vasta siedätystä kerrakseen. Kävin kyllä kolme vuotta psykoterapiassa ja se auttoi. Omat oireeni johtuivat pitkälti kokemastani koulukiusaamisesta. Olen siis ollut täysin kaheli, kun olen hakeutunut töihin kouluun! Olen ilmeisesti jääräpää enkä halunnut antaa periksi. Omat oireeni helpottivat terapian ja vakituisen työpaikan saamisen myötä. Ei tarvitse enää yrittää olla täydellinen, jotta saa seuraavan pätkätyön. Pitkään työelämässä olleena olen seurannut sivusta monien uusien työntekijöiden työuran alkutaivalta ja aina ihailen ihmisiä, jotka eivät yritä esittää täydellistä, vaan uskaltavat kysyä ja olla aloittelijoita. Me kokeneet symppaamme aloittelijoita ja autamme mielellämme eteenpäin. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, ei konkarinkaan. Minä uskon ap, että sinä pärjäät tosi hyvin. Olet vaan oma itsesi ja teet parhaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä kuulostaa! Siedätys auttaa varmasti pian.
Miksi aina sanotaan, että siedätys auttaa?? Itselläni ei ainakaan lähtenyt mihinkään vaikka töissä olen ollut.
Koska yleensä se auttaa. Joskus sitten se meneekin päin vastoin, ja kierre pahenee jos pelko ruokkii pelkoa eikä siihen osaa itse vaikuttaa. Silloin on hyvä hankkia toisentyyppistä työtä ajoissa, jos näin käy.
Hyväksyntä auttaa. Hyväksyt, että olet jännittäjä etkä yritä päästä siitä eroon. Välttely pahentaa oireita.
kaikille jotka puhuu jotain siedättämisestä ja altistumisesta jne että se auttaa tiedoksi että ei välttämättä auta, tilanne saattaa myös pahentua. Itse yritin 20-24vnä heilua erinäisissä osa-aikatöissä pätkittäin työkyvyttömänä laajan mt oireilun kanssa. Välissä oli pitkiä masennusjaksoja ja sitten taas töihin. Tämä vaan hajotti enemmän ja on pitkittänyt tilannettani hirveästi ja johti siihen että nyt 28vnä olen vieläkin liian huonossa kunnossa aloittamaan terapiaa, mikä olisi pitänyt saada jo alaikäisenä. Olisi pitänyt nuorempana ihan rehellisesti vaan rauhoittaa tilanne koko kolmeksi vuodeksi ja hakeutua terapiaan joka olisi voitu maksaa toimeentulotuella eikä larpata jotain työnsankaria ja yrittää kerätä rahaa omavastuuseen itse. Nyt voisin olla jo työkuntoinen ja kaikesta vapaa ja tuottava yhteiskunnan osanen. Ulkoapäin ei voi kenenkään tilannetta enempää arvioida pelkän dgn perusteella.
tosi tuttua juurikin tuo että ei pysty laskemaan edes yksinkertaisia asioita, esim ostos maksoi 3e, asiakas antoi 5e niin ei pysty siinä tilassa laskemaan 2e. Tai että kone laskee summan 11,30 ja niitä rahoja ei vaanhahmota mitenkään että voisi antaa niitä. Ja paljon, paljon muuta, työkaverien väliset sosiaaliset kuviot myös tosi vaikeita. Ja kaikki mokat jää ahdistamaan vuosikausiksi ihan hirveästi, etenkin ne hetket kun on ärähtänyt jotain tai sanonut jotain epäasiallista ja kaikki luulee että se olet sinä ihmisenä eikä ne diagnoosit minkä oireille ei voi mitään.
Tottakai pärjäät ja hyvin.
Jokainen tarkkailee itseään alussa, liikaakin ja harmittelee, vaikka ei paljon mitään "virheitä" tapahtuisikaan, sehän on luonnollista.
Nyt sitten jätät liiallisen itsensä tarkkailun kokonaan pois ja keskityt täysin siihen tehtävään, jota teet. Nykyisin on kassakoneita, joista näkee suoraan, paljonko annetaan rahasta takaisin, toivottavsti pääset sellaiselle, niin työkin sujuvoituu.
Missään tapauksessa et harmittele tai mieti liikaa kotona työkuvioita, niistä vain alat ahdistua, kun kerran näin hyvin pärjäät. Korkeintaan voit kirjoittaa itsellesi muistivihkoa niistä töistä, jotka koet hankalimmiksi, niin on helppo tarkistaa, miten se pitikään tehdä eikä tarvitse kysyä useampaa kertaa työkaverilta.
Aina voit sanoa, että olet aloittanut vastottain, jokainen tietää, ettei ihan heti voi osata kaikkea, opetteluun menee aikaa. Jonain päivänä saatat olla se kaupan paras ja tunnollisin ja ahkerin, mietipä sitä.
Kysy jos voit myös hyllyttää. Ja saada tasapainoa työhön.
Jos tämä työ ei nappaa niin mites joku vapaaehtoistyö esim. seurakunnan kahviossa yms
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja töihin kassalle? Et ainakaan haasteita pelkää.
uskaltaisitko itse mennä? luulen, että et
Sama. Pakko välttää liian sosiaalisia töitä etten päädy lataamolle. En ikinä voisi työskennellä kassalla.
Ap:lle tsemppiä!