Lue keskustelun säännöt.
Joudunko jäämään jo 44-vuotiaana loppuelämäksi yksin...
05.01.2024 |
En nyt siis vielä varsinaisesti etsi parisuhdetta koska avioero vasta astumassa voimaan. Mietin nyt kuitenkin, että ehkä tämän vuoden lopussa tai ensi vuonna voisi ajatella parisuhdetta. En mä kuitenkaan halua vielä tämän ikäisenä jäädä yksin vaan kyllä se parisuhde ja toisen aikuisen läheisyys on se mitä haluan kokea vielä jossakin kohtaa uudestaan. En halua olla sinkkuna loppuelämää.
Mutta onko mulla enää mitään mahdollisuuksia ketään löytää? Tällä hetkellä olen vielä ylipainoinen, mutta painoa olen jo pudottanut ja pudotan lisää. Tavoite on normaalipaino ja sitä kohti olen hitaasti, mutta varmasti matkalla. Kasvoiltani olen ihan tavallinen. Olen vakituisessa työssä josta nyt opintovapaalla koska opiskelen AMK:ssa, valmistun loppuvuodesta hyvin työllistävälle alalle. Ainoa lapsi on täysi-ikäinen, asuu mun kanssa ja töissä on hänkin kunnes keksii mitä haluaa opiskella lukion jatkeeksi.
Tinderiä, Badoota yms. olen selannut lähinnä seksiseuraa etsien, mutta olen huomannut olevani nirso. En halua edes pelkkään seksiin ketä tahansa. Todella moni mies on sellainen joka ei vain sytytä mua. En siis etsi mitään miesmallia tms. vaan ihan tavallisia miehiä katselen, mutta osa miehistä kuvissa suorastaan luotaan työntäviä. Jotkut suorastaan kiukkuisen näköisiä kuvissa. Osalla taas ei ole kuvia ollenkaan. Joillakin taas kuvissa näkyy lapsen/lasten kasvot ja sellaiset profiilit menee heti hylkyyn. Jotkut asuu liian kaukana koska ei mulla ole aikaa ja jaksamista ajella kovin kauas. Siksi olisikin helppoa jos olisi joku sinkkumies vakipanoksi tältä omalta paikkakunnalta, mutta eipä ole kukaan lähestynyt.
Vakipano mulla on ollut jo muutaman kuukauden, mutta tämä mies on varattu. Kyllä mä tähän mieheen olen todella ihastunut, mutta en mä voi häntä koskaan saada. Ei mies avovaimostaan eroa, kunhan vain taitaa egoaan nostaa nuoremman naisen huomiolla. Olen välillä itkenyt sitä kun mies ei halua muuta kuin seksiä ja sitä, että miksi olen niin tyhmä että suhdetta jatkan. Seksi on toki parasta mitä olen koskaan saanut, mutta kun olisinkin vain osannut pitää tunteet tästä poissa. Keskiviikkona kävin viimeksi miehen luona. Seisoimme lähekkäin ja mies katseli kun riisuin vaatteitani pois. Yhtäkkiä hän hiveli mun toista olkavartta kämmenselällään. Siinä mietin, että kun mä saisinkin enemmän tuollaisia kosketuksia mieheltä joka haluaa olla vain mun kanssa. Että suodaanko mulle enää tuollaista.
Parisuhde siis tulevaisuuden toive ja haave. Tällä hetkellä taidan olla henkisesti liian rikki ollakseni valmis parisuhteeseen. Rikki avioerosta ja rikki suhteesta varattuun mieheen jota en voi saada. Ei sillä, että voisinko edes koskaan luottaa tuohon mieheen vaikka hän eroaisikin ja aloittaisimme parisuhteen. No eipä tuota vaihtoehtoa tarvitse tosissaan miettiä koska olen vain pano hänelle.
Rikkinäinen44
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petäthän nytkin.
Ketä mä petän? En mä ole parisuhteessa kenenkään kanssa, joten en mä voi silloin ketään pettää
Taisit kirjoittaa ettei ero ole vielä voimassa, niin petät sitä virallista miestäsi.
Moraalin suhteen sä petät myös mahdollista tulevaa miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jäin sinkuksi 18 vuoden suhteen jälkeen 48 vuotiaana. Nyt olen 54 ja mitään pienintäkään viritystä en ole onnistunut saamaan flirttailua pidemmälle. Olen ollut sinkku viimeksi 15 vuotiaana ja nyt sitten jo 7 vuotta aloitan yksikseni. Eli kyllä tämä toivotonta on tällä iällä.
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaa kyllä ketä ap on muka pettänyt?
Itse olen eronnut toukokuun lopussa eli silloin alkoi avioeron harkinta-aika. Heinäkuun lopussa harrastin ekan kerran seksiä toisen miehen kanssa enkä kyllä ketään pettänyt koska parisuhde oli jo päättynyt.
Utelias
Noin selittelevät olette maailman sivu kehittäneet ihan oman käyttäytymiskoodistonne.
En ole juristi (enkä ala nyt tätä varten varmistelemaan asiaa) mutta voisin kuvitella että jos tuollaisesta parista toinen menehtyy ennen eron voimaantuloa niin jäämistöoikeudellisissa tilanteissa heitä käsiteltäisiin aviossa olleina.
Onhan se mahdollista, mutta ei se mikään maailmanloppu ole sitten, kun siihen tottuu. Eron jälkeen tuntuu aina tuolta, mutta sitten kun on vuosia ollut yksin, ei enää osaisikaan olla kenenkään kanssa.
Ja jos sä pystyt harrastelemaan pelkkää seksiä ilman että ihastut (näyttää kyllä ainakin tällä hetkellä huonolta) niin sittenhän voit vain tilailla Tinderistä miehiä.
Mun oma kokemus on, että helpompaa olla yksin kun ei edes paneskele. Se kaikki kosketus ja intohimo vaan unohtuu. Joskus näen unta, missä vehtaan vaikka jonkun työkaverin kanssa. Mutta onneksi unetkin unohtuu nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Sä rikot vaan itseäsi lisää tolla touhulla ja se vaikeuttaa myöhemmin hyvän parisuhteen muodostamista. Koita pysähtyä itsesi äärelle ja sietää niitä tunteita ja epävarmuuksia mitä vastaan tulee. Hae lämpöä ja välittämistä muista ihmissuhteista, ystävistä. Mene terapiaan. Päivitä seksilelut. Löydä itsesi, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Mä olen saman ikäinen ja juuri eronnut. Oon päättänyt sietää, hyväksyä ja elää läpi kaiken sen mitä tässä eron jälkeen joutuu läpi käymään. Oon keskittynyt itseeni ja tukeutunut muihin. Yllättävän nopeasti olen oivaltanut, että voin olla onnellinen ja elämä voi olla hyvää, vaikka välillä ahdistaa ja pelottaa.
Rikkoviin ihmissuhteisiin en tieten tahtoen lähde. Haluan tehdä itselleni hyvää ja oikeita asioita.
Mä en voi elää elämääni miettimällä kelpaanko ikinä tai löydänkö rakkautta. Me ei koskaan tiedetä miten käy j
Todella hyvä kirjoitus. Itsekin olin eron jälkeen sekaisin ja mietin kelpaavuuttani. Mieli teki myös hypätä sänkyyn, koska silloin heti eron jälkeen niitä miehiä pörräsi ympärillä.
Onneksi kuitenkin kuuntelin järkeä, enkä himojani. Paransin itseni ja huolehdin mielenterveyteni, sekä fyysisen terveyden kuntoon. Ja joo, jäin yksin, vähän kuten arvelinkin käyvän, mutta enää se ei ole itseäni määrittävä seikka.
Ja voihan se mies elämääni jostain vieläkin löytyä, mutta ei mitään seksiseikkailuja, sen pitäisi sitten olla joku ystävyyden tai tuttavuuden kautta, hitaasti etenevä suhde, jotta asetan itseni taas alttiiksi "lihan himoille". Jos ei sellaista miestä löydy, selibaatissa menen loppuun saakka. Siitä tulee vuosi vuodelta helpompaa, kun ei enää muista niistä hommista mitään.
No ei ihme jos sitä rikkinäiseksi tulee tuollaisilla elämän käytännöillä.
Kyllä sulla hieman hihna luistaa kun puhut jostain 'vakipanosta' jonkin varatun miehen kanssa ikään kuin tilanteeseesi luonnollisesti kuuluvana asiana yms....