Olin pidetty ihminen niin kauan kun annoin muiden kävellä ylitseni
Nyt olen heidän mielestään sitten hankala, ilkeä ja yhteistyökyvytön. Mm. Eksäni mielestä pilasin meidän eron jälkeiset hyvät välit vaatimalla elatusmaksuja enemmän kuin 100 euroa per lapsi. Pilasin myös joulun sillä, että halusin viettää sitä omassa kodissa.
Minusta aika kohtuuttomia syytöksiä.
Kommentit (28)
En jaksanut enää olla kiltti. Olen siis laittanut välit poikki kaikkiin sukulaisiin, en halua olla enää koskaan tekemisissä niiden ihmisten kanssa. Elän itselleni, en tarvitse ketään käskyttäjää.
Osa näistä sukulaisista on kuollut, en mennyt hautajaisiin. Ei mua kiinnosta. N45
Samaa kohti varmaan menossa. Olen aina ollut kiltti, ymmärtäväinen ja muut huomioiva. Voin sen takia itse huonosti, koska mukaudun ja joustan, jotta muut saavat tahtonsa läpi. Nyt terapeutin avulla opettelen pistämään rajoja.
Hienoa että olet ap ottanut uuden suunnan! Kertomasi perusteella et todellakaan ole kohtuuton.
Ongelma on siinä että noiden tuttujen ihmisten kanssa teidän keskinäinen dynamiikkanne on nyt rikkoutunut, heidän silmissään persoonallisuutesi on muuttunut. Sille ei oikein mahda mitään, he ovat tottuneet sinuun sellaisena kuin olit aiemmin ja nyt olet ikään kuin muuttunut oudoksi.
Olet silti oikealla tiellä, jatka vaan. Uusien ihmisten ja tuttavuuksien kanssa uusi asenteesi on joka tapauksessa oikea ja he tutustuvat sinuun sellaisena kuin nyt olet ja hyväksyvät ihan normaalien ihmisten tavoin sen että pidät puolesi, kuten kaikki itseään arvostavat ihmiset tekee.
Noiden vanhojen tuttujen kanssa käy miten käy, mutta älä palaa vanhaan vaikka sieltä painetta tulisikin. Rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset ymmärtävät kyllä kehitystarpeesi ja ne muut saavat sitten vaikka jäädä elämästäsi.
Voi sniffelis ja nyyh. Säälikää nyt noita-akkaa. Itketään kaikki yhdessä, byhyy.
Samassa jamassa ap:n kanssa. Ja samaa ihmettelen, miksi muista tykätään ja heillä on oikeus saada omat toiveet läpi, mutta kun minä yritän samaa, niin minusta ei tykätä. Terapeuttini totesi, että olen herkistynyt ennakoimaan ja arvioimaan muiden fiiliksiä, ja nyt opettelenkin kuuntelemaan omia fiiliksiä ja tarpeita ja laittamaan ne etusijalle. Vaikeaa on.
Joo, mä kanssa ihmetten että miksi jotkut saavat olla sellaisia kuin ovat ja puolustellaan että "se nyt vaan on sellainen" mutta joku toinen ei saa "olla vaan sellainen"? Eli mikä logiikka tuossa on.
Itseäni on melkein lyöty kun en ole enää ollutkaan niin kiltti ja mukava. Ihmisillä menee pasmat täysin sekaisin.
Täällä myös ns. sopeutuja, joka laittoi aina muut etusijalle, yritti viimeiseen asti ymmärtää, tukea, kannustaa ja sovitella. On ollut kipeää myöntää olleeni hyväksikäytetty ja kynnysmatto. Kun lopulta alkaa sanoa asioita suoraan, kauniisti ja rakentavasti silloinkin, alkaa todellakin jyrisemään.
Ei saisi puolustautua, jos kohdellaan väärin? Ei saisi sanoa, jos tuntuu pahalta? Ei saisi kertoa, että ei enää aio olla hyväksikäytetty kynnysmatto? Eikä todellakaan katkaista välejä myrkyllisiin ihmisiin. Jos ns. kiltti ja sovitteleva ei enää suostu elämään tässä roolissa, tulee sellaista pastaa niskaan, että siihen hukkuu, jos ei ota ajoissa etäisyyttä.
Luuöen, että juurikin tällaiset sovittelevat ja kiltit ihmiset vetävät puoleensa hyväksikäyttäjiä, koska ihmiset joilla on rohkeus puolustautua ja antaa suoraa palautetta eivät suostu olemaan "ystäviä" tai edes tekemisissä hyväksikäyttöön ja jyräämiseen taipuvaisten kanssa.
Olen kiltti ihminen, pienenä minut opetettiin kiltiksi ja olemaan esimerkillinen, johtuen isäni työstä. En muista että minulta olisi koskaan kysytty mitään. Olin kuitenkin lahjakas monella tapaa ja tein paljon eri asioita ja myös opin paljon. Osa vanhempieni pakosta ja osa siksi, että jotkin asiat kiinnosti itseä. Osaamisen kautta minulla oli hyvä itsetunto, enkä välittänyt siitä miten ihmiset kohtelee minua. Minua oli lapsena kielletty tappalemasta ja kiroilemasta jne. Olin oppinut vain sulkemaan korvani kaikilta ikäviltä asioilta. Siksi minut on yliajettu aikuisena, kun en osaa puolustaa omia rajojani. Kun aloin kehittymään tässä, ihmiset alkoivat räjähtää ympärilläni, koska yrittivät pitää minua edelleen kontrollissa, johon olivat tottuneet. Minua oli helppo käyttää hyväksi ja ihmiset saivat minun kauttani asioita tehtyä ja toteutettua mitä eivät muuten olisi saaneet.
Olen kiroillut suuttuneena vasta 40vuoden jälkeen ja opetellut sanomaan vastaan ja väittelemään.