Ahdistaakonketään muuta tuo Pallastunturin tapaus?

Haluaisin, mutta ei ole. Ei liiteriä eikä puita, eikä niihin sopivaa isoa vanhaa taloa.

Tuossa tilanteessa tulee kyllä äkkiä huoli ja ahdistus siitä miten perheelle käy. Pystynkö ainoana vanhempana elättämään lapsemme. 



Jos sinä jäisit leskekdi yllättäen, pystyisitkö yksin perheen ainoana tulonhankkijana elättämään ja kouluttamaan lapsesi? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua ahdistaa, kun mietin mitä lapsen ajatuksissa on liikkunut tuolla todella pelottavissa olosuhteissa, kun on vielä joutunut erilleen äidistään. Yksin, kylmässä, sakeaakin sakeammassa lumituiskussa ja sitten voimat ja elämä sammunueet. Ahdistaa itseasiassa aivan vietävästi kun mietin tuota asiaa.

Ei kannata mielikuvitella ja maalailla mielessään niin paljon, jos on ahdistuvaa sorttia. Todennäköistä on, että tapahtuma on ollut heille molemmille hyvin paljon lyhytkestoisempi ja vähemmän ahdistava kuin sinulle. 

Omaksi parhaaksesi, yritä oppia säätelemään tunteitasi. Kenellekään ei ole apua sinun massiivisesta ahdistuksesta, mutta se haittaa sinua liikaa. Auta itseäsi, ja hae paikka jossa voit työstää omaa kuolemanpelkoa. Sen saa hallitummaksi.

Tunnen myötätuntoa oloasi kohtaan, ja toivon että saat olosi helpommaksi.

Ei ahdista, mutta surettaa ja tavallaan pistää vähän vihaksikin, että vanhemman virhearvion ja kunnianhimon takia lapsi kuoli. Kyllä minun mielestäni tässä voi nostaa esiin vanhemman vastuun, eikä se ole mitään vanhemman "lynkkaamista". Jos vanhempi itse haluaa harrastaa extreme-urheilua äärimmäisissä sääolosuhteissa niin siitä vaan, mutta lasta siihen ei tarvitse ottaa mukaan. Ei, vaikka lapsi haluaisikin koska lapsi ei pakosti itse ymmärrä niitä ääriolosuhteita, mihin ollaan mennossa, tai kaikkia riskejä, mitä erämaassa liikkumiseen liittyy. 

Toivottavasti tämä surullinen tapaus nyt toimisi opetuksena niille monille vanhemmille, jotka painostavat omia lapsiaan yhä hullumpiin ja rankempiin urheilusuorituksiin. Ja myös meille kaikille erämaassa liikkuville: ei unohdeta, että luonnon keskellä ihminen on mitättömyys. Riskit pitää tiedostaa ja luontoa pitää kunnioittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Elämä on valintoja. Toiset hyviä, toiset ei niin hyviä. Jokainen vastaa itse teoistaan.

Paitsi että ei vastaa. 12-vuotias vastaa äitinsä päätöksen seurauksista. Ja on siellä aika monta ihmistä ollut tuntikausia todella huonoissa oloissa poikaa etsimässä. Etsinnät jatkuvat. Miltä sitten tuntuu löytää kuollut lapsi?

Todella surullinen virhearvio.

Keskellä ei mitään ei apuakaan ole saatavilla ihan napista painaen. Luontoa pitää kunnioittaa.

Teidän mukaanne 8-vuotias tyttö on vastuussa aikuisen rai*kaamisista, kas kun se sävy vaihtuu kun kyseessä on poika. Ette yhtään naisvihaisempia kykene olemaan?

Nyt sun ahdistus lähtee aika rajulle laukalle kaivaen kaikki kamalat ajatukset esiin, ja syytät niistä kaikkia jotka ei lähde tukemaan sun mässäilyä asioilla. Ei ole tavanomaista. Eikä sun olo parane tosta. Soittaisit sinne kriisikeskukseen tai Mieli ry: hyn. Onko sulla tukihenkilöä tai kontaktia psykan polille? 

Onhan se ahdistava ajatus, jos ja kun itsetuhoon (?) haluava äiti vie lapsen mukanaan. Sairaalloinen liikuntainto säästä piittaamatta viittaa johonkin ahdistukseen tai maniaan. Valitettavasti näitä sattuu säännöllisin välein Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa tulee kyllä äkkiä huoli ja ahdistus siitä miten perheelle käy. Pystynkö ainoana vanhempana elättämään lapsemme. 



Jos sinä jäisit leskekdi yllättäen, pystyisitkö yksin perheen ainoana tulonhankkijana elättämään ja kouluttamaan lapsesi? 

Pystyisin. Minulla on myös kattava henkivakuutus ja tapaturmavakuutus. 

Ei ahdista. Surullinen tapaus mutta maailmassa on paljon kauheampia asioita. Esim. Jokaisen liha-annoksen mitä lautasiltanne löytyy takana on paljon järkyttävämpiä kohtaloita. Ne ahdistaa.

Koko tämä tapahtumasarja, olkoonkin sarja erehdyksiä, on täysin järjetön:

- miksi äiti lähtee lapsen kanssa hiihtämään yli -20 C asteen pakkaseen?

- miksei äiti ollut selvittänyt säätiedotusta tunturissa?

- eikö aitiotuvassa/ taukotuvassa ollut muita ihmisiä varottamassa kelistä?

- eikö muut omaiset olleet huolissaan tuntuvasta pakkasesta?

- miten pitkä matka oli heillä tavoitteena aitiotuvasta hotellille? edellyttäen, etteivät olisi eksyneet.

- miksi lapsen isä salli 12-vuotiaan lähtevän äitinsä mukaan, kun kyse ei ollut tavallisesta maastohiihdosta, vaan vaativissa olosuhteissa tapahtuvasta vaelluksesta?



Mikäli viranomaiset eivät ollenkaan reagoi jälkikäteen, jatkossa voi vanhemmat viedä alaikäisiä lapsiaan vaarallisiin olosuhteisiin. Tunturissa tapahtuville hiihtovaelluksilla pitää olla jonkilainen seuranta ja ilmoitusvelvollisuus. Tässä traagisessa tapahtumasarjassa vanhempi toimi erittäin vastuuttomasti.



Autokolareissakin kuski tuomitaan kuolemantuottamuksesta jälkeenpäin, vaikka olisi menehtynyt itse. Jos nyt hyssytellään, ettei aiheuteta omaisille lisää tuskaa, silloin tällainen voi toistua. Kuolemantuottamus tulee olla rangaistava teko ja tässä kyllä kriteerit täyttyvät lapsen suhteen. Myös autokolari on onnettomuus. Onko kyseessä vahinko, jos äiti vie alaikäisen lapsen hiihtämään yli -20 C asteen pakkasessa? Myös isän olisi pitänyt puuttua tilanteeseen.



Tällainen traaginen onnettomuus on haitallista pohjoisen matkailulle. Onko todellakin niin, että kuka tahansa urpo voi lähteä hiihtovaellukselle tunturiin ja mihinkään ei kuulu asiasta ilmoittaa? Tällaisesta pelastusoperaatiosta koitui niin iso lasku yhteiskunnalle, että jatkossa viranomaisten tulee valvoa paremmin tunturiin lähteviä.

Mua ottaa todella paljon sydämestä sen lapsen puolesta. Sen äiti teki kyllä hölmösti, mutta ei ne nyt molemmat ansainneet kuolla jäätymiseen sen takia. Jotenkin erittäin ahdistava tapaus. Siis jos miettin järjellä niin joku auto-onnettomuus lehdessä ei ottaisi sydämestä yhtään, vaikka olisi sama lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä tapahtumasarja, olkoonkin sarja erehdyksiä, on täysin järjetön:

- miksi äiti lähtee lapsen kanssa hiihtämään yli -20 C asteen pakkaseen?

- miksei äiti ollut selvittänyt säätiedotusta tunturissa?

- eikö aitiotuvassa/ taukotuvassa ollut muita ihmisiä varottamassa kelistä?

- eikö muut omaiset olleet huolissaan tuntuvasta pakkasesta?

- miten pitkä matka oli heillä tavoitteena aitiotuvasta hotellille? edellyttäen, etteivät olisi eksyneet.

- miksi lapsen isä salli 12-vuotiaan lähtevän äitinsä mukaan, kun kyse ei ollut tavallisesta maastohiihdosta, vaan vaativissa olosuhteissa tapahtuvasta vaelluksesta?



Mikäli viranomaiset eivät ollenkaan reagoi jälkikäteen, jatkossa voi vanhemmat viedä alaikäisiä lapsiaan vaarallisiin olosuhteisiin. Tunturissa tapahtuville hiihtovaelluksilla pitää olla jonkilainen seuranta ja ilmoitusvelvollisuus. Tässä traagisessa tapahtumasarjassa vanhempi toimi eri

Olet täsmälleen oikeassa!! 

Ahdistaa vähän se, että vaaralliselle retkelle lähteneitä glorifioidaan mediassa. Ymmärrän hienotunteisuuden, mutta viranomaisten pitäisi selvästi todeta, että lapsien paikka ei ole ekstremeurheilussa. 

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin.

Ei se voi kun työnteko ahdistaa

Ei ahdista. Kokeneita eräilijöitä. Sää paheni yhtäkkiä ja onnettomuuksia sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä tapahtumasarja, olkoonkin sarja erehdyksiä, on täysin järjetön:

- miksi äiti lähtee lapsen kanssa hiihtämään yli -20 C asteen pakkaseen?

- miksei äiti ollut selvittänyt säätiedotusta tunturissa?

- eikö aitiotuvassa/ taukotuvassa ollut muita ihmisiä varottamassa kelistä?

- eikö muut omaiset olleet huolissaan tuntuvasta pakkasesta?

- miten pitkä matka oli heillä tavoitteena aitiotuvasta hotellille? edellyttäen, etteivät olisi eksyneet.

- miksi lapsen isä salli 12-vuotiaan lähtevän äitinsä mukaan, kun kyse ei ollut tavallisesta maastohiihdosta, vaan vaativissa olosuhteissa tapahtuvasta vaelluksesta?



Mikäli viranomaiset eivät ollenkaan reagoi jälkikäteen, jatkossa voi vanhemmat viedä alaikäisiä lapsiaan vaarallisiin olosuhteisiin. Tunturissa tapahtuville hiihtovaelluksilla pitää olla jonkilainen seuranta ja ilmoitusvelvollisuus. Tässä traagisessa tapahtumasarjassa vanhempi toimi eri

Missä maailman kaikkeudessa kuolleita tuomitaan autokolareista? Ei Suomessa.

Ei ahdista. Päinvastoin, ihmettelen näitä, jotka väen vängällä menee vaarallisille tuntureille hiihteleen ja kuljeskeleen. Tiedossa on et se on vaarallista ja kelit yllättää ym. Onko pakko tarkoituksella altistua vaaralle?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa tulee kyllä äkkiä huoli ja ahdistus siitä miten perheelle käy. Pystynkö ainoana vanhempana elättämään lapsemme. 



Jos sinä jäisit leskekdi yllättäen, pystyisitkö yksin perheen ainoana tulonhankkijana elättämään ja kouluttamaan lapsesi? 

Pystyisin, taloudellisesti. Mutta koska tietäisin sen olevan henkisesti rankkaa itselleni ja lapsille, en missään nimessä kannustaisi puolisoani tyhmään riskinottoon.

Itsekin lopetin turhien riskien ottamisen lasten ilmoitettua tulostaan. Mm. alkoholi jäi pois.

Vierailija kirjoitti:

Mua ottaa todella paljon sydämestä sen lapsen puolesta. Sen äiti teki kyllä hölmösti, mutta ei ne nyt molemmat ansainneet kuolla jäätymiseen sen takia. Jotenkin erittäin ahdistava tapaus. Siis jos miettin järjellä niin joku auto-onnettomuus lehdessä ei ottaisi sydämestä yhtään, vaikka olisi sama lopputulos.

Eivät he jäätyneet vaan tukehtuivat. Poika löytyi hautautuneena 1,5 metrin syvyydestä. Nopea lähtö on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää ja harmittaa niiden lasten puolesta, jotka kasvavat tällaisissa perheissä, joissa ihannoidaan liian vaarallisia asioita. Nämä lapset kasvavat siihen vanhempiensa tietynlaiseen äärimmäisyyksiä ihailevaan ajatteluun, että "et ole mies, etkä mikään, jos et lomalla hiihdä 1000 km erämaassa". Opitaan, että toisille ihmisille pitää päteä tämmöisillä extremesuorituksilla ja ilmeisesti se oma arvo ihmisenä nähdään tämmöisen suorittamisen kautta. Kauniisti kuitenkin puhutaan itsensä haastamisesta, vaikka some loputtomine kuvineen ja videoineen lopulta kertoo minkä vuoksi tätä tehdään. Herkästi tähän liittyy se, että tavallista lomailua halveksutaan ja kaikki tavanomainen nähdään suurin piirtein  laiskotteluna. Säälittää ja harmittaa, että ihmiset ajavat itsensä ja lapsensa äärimmilleen ja joskus käy sitten näin surullisesti. 

Me emme kuitenkaan voi tietää millaisia ihmisiä he olivat. Me emme tiedä mikä motivoi onnettomuudessa menehtynyttä äitiä hänen harrastukseensa, emmekä tiedä millä tavalla siitä oli lapsille perheessä puhuttu. Emme tiedä ovatko he päteneet, emmekä tiedä ovatko suhtautuneet asiaan itsensä haastamisena. Emme tiedä sitäkään, onko äiti ottanut harrastuksessa aiemmin riskejä - joskus ensimmäisestä kerrasta tulee samalla viimeinen. Emme tiedä onko perhe halveksunut tavallista lomailua - voihan olla, että he ovat nauttineet myös vaikka rannalla löhöilystä. 

Säälittää ja harmittaa tällainen puhe, kun on kyse ventovieraiden ihmisten elämästä, josta nämä traagiset uutiset näyttävät vain jäävuoren huipun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää ja harmittaa niiden lasten puolesta, jotka kasvavat tällaisissa perheissä, joissa ihannoidaan liian vaarallisia asioita. Nämä lapset kasvavat siihen vanhempiensa tietynlaiseen äärimmäisyyksiä ihailevaan ajatteluun, että "et ole mies, etkä mikään, jos et lomalla hiihdä 1000 km erämaassa". Opitaan, että toisille ihmisille pitää päteä tämmöisillä extremesuorituksilla ja ilmeisesti se oma arvo ihmisenä nähdään tämmöisen suorittamisen kautta. Kauniisti kuitenkin puhutaan itsensä haastamisesta, vaikka some loputtomine kuvineen ja videoineen lopulta kertoo minkä vuoksi tätä tehdään. Herkästi tähän liittyy se, että tavallista lomailua halveksutaan ja kaikki tavanomainen nähdään suurin piirtein  laiskotteluna. Säälittää ja harmittaa, että ihmiset ajavat itsensä ja lapsensa äärimmilleen ja joskus käy sitten näin surullisesti. 

 

Kyllähän äidin somepäivityksistä ja haastatteluista selviää, että riskejä nimenomaan haluttiin ottaa. Luisteltiin ihan ohuella jäällä, sulan reunassa, melottiin myrskyssä merellä ja äiti jopa Strömsö-ohjelmassa itse sanoi, että haluaa koko ajan enemmän. Ja ettei liikaa kannata suunnitella, alkaa vaan stressata riskeistä liikaa.

Minusta näin puhuu adrenaliinikoukussa oleva ihminen, jonka riskienhallintakyky on pahasti jäänyt addiktion varjoon.