Ahdistaakonketään muuta tuo Pallastunturin tapaus?

Vierailija kirjoitti:

Isä laittaa rahankerjuukampanjan pystyyn perheelleen. Pystyy ajattelemaan noin pitkälle pari päivää katastrofin jälkeen! 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010099741.html

Kannattavaa toimintaa? Yököttävää ahneutta minusta. 

Onhan tässä otettu melkoinen riski, kun on ylipäätään lähdetty hiihtovaellukselle tuolle alueelle tähän aikaan vuodesta. Sitten vielä otettu mukaan lapsi. Elämysten jano näköjään hämärtää harkintakyvyn. 

Surullinen tapaus ja läheisten tuska on varmasti suunnaton. Voimia heille jatkaa tästä eteenpäin. 

Ahdisti kyllä sillon kun poika oli vielä löytymättä. Ajettiin sitä omaisten tuskaa. Sitten helpotti, kun poika löytyi ja tiesi että saavat molemmat haudattua. Pääsee surutyö alkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Isä laittaa rahankerjuukampanjan pystyyn perheelleen. Pystyy ajattelemaan noin pitkälle pari päivää katastrofin jälkeen! 

Eikö aina sanota, että tyhmyydestä sakotetaan?

Nyt ilmeisesti katsotaan, että kuka on se kaikkein tyhmin.

Perheen isä on nyt yksinhuoltaja. Ymmärrystä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Perheen isä on nyt yksinhuoltaja. Ymmärrystä hänelle.

Tuohon rahankeräykseenkö viittaat?

Paljon on myötätuntoa isää ja vanhempia sisaruksia kohtaan, mutta rahankeräys heti kuoleman jälkeen tuntuu aika kolkolta.

Suruaikana heti rahastaminen tuntuu tosi kylmältä kuinka joku voi sellaista ihan heti ajatella. Minä en pystyisi.

Kyllä miehen pitäisi pärjätä elättäen perheensä ilman rahankeräystäkin.

Onnettomuuksissa kuolee perheenjäseniä ja ihan ennenkuulumatonta joku rahankeräys. 😲

Oliko perheessä jo jotain ongelmia kun äiti ja poika kaksistaan siellä.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää ja harmittaa niiden lasten puolesta, jotka kasvavat tällaisissa perheissä, joissa ihannoidaan liian vaarallisia asioita. Nämä lapset kasvavat siihen vanhempiensa tietynlaiseen äärimmäisyyksiä ihailevaan ajatteluun, että "et ole mies, etkä mikään, jos et lomalla hiihdä 1000 km erämaassa". Opitaan, että toisille ihmisille pitää päteä tämmöisillä extremesuorituksilla ja ilmeisesti se oma arvo ihmisenä nähdään tämmöisen suorittamisen kautta. Kauniisti kuitenkin puhutaan itsensä haastamisesta, vaikka some loputtomine kuvineen ja videoineen lopulta kertoo minkä vuoksi tätä tehdään. Herkästi tähän liittyy se, että tavallista lomailua halveksutaan ja kaikki tavanomainen nähdään suurin piirtein  laiskotteluna. Säälittää ja harmittaa, että ihmiset ajavat itsensä ja lapsensa äärimmilleen ja joskus käy sitten näin surullisesti. 

Hyvin sanoitettu. Yhtä vähän näissä perheissä lapsilla on valinnanvaraa, verrattaessa vaikka alkoholistiperheisiin. Huume vain on hyväksytympi.

Kohtuus kaikessa.

Siinä sen näkee ettei mikään kokemuskaan pärjää luonnonvoimille yhtään mitään. Sää voi muuttua ennustuksista huolimatta yhtäkkiä vaaralliseksi missä vain. Olen sen kokenut ihan kotipihassakin myrskyllä kun on iso puu kaatunut. Onneksi ei tullut vahinkoja kun se kaatui oikeeseen paikkaan. Ukkosen ilmallakaan en pelleilisi ulkona ja terassilla keikkumalla vaan menen sisätiloihin turvallisempaan paikkaan sen ajaksi.

Miksi jostain tuntemattoman jutusta pitää ahdistua? Nykyään ahdistutaan kaikesta. Vai olisiko vain että sanana ahdistus on saanut sellaisen määritelmän että se ei oikeastaan enää merkitse alkuperäistä tarkoitustaan.

Vaikka olisi kuinka kokenut harrastaja niin en olisi lasta päästänyt tuonne. Aikuinenhan voi sitten ottaa mitä riskejä lystää omalla vastuullaan eikä aikuista voi estää.

Tämä meni itsellä ihon alle. Olen vastikään innostunut retkeilystä ja vaeltamisesta. Kokeneellakin tuli nyt todennäköisesti isoja virhearvioita toisensa perään (paniikki ja muuttuneet niin sääolosuhteet). Et voi voittaa luontoa koskaan.

Täytynee alkaa paremmin varautumaan myös niihin katastrofaalisiin skenaarioihin. Ja opetella hätäkeinoja, jotka muistaisi sitten sen paniikin läpi..Joka tapauksessa todella surullinen juttu koko perheelle ja jos joku on eksynyt lukemaan ketjua - syvä osanotto.

Jos ei saa kiksejä enää ihan tavallisista harrastuksista niin ei ainakaan pitäisi alaikäisiä lapsia niihin viedä mukanaan. Varsinkaan kun on pakkasta 20 astetta ja sääolot voivat muuttua ihan hetkessä. Siinä ei auta mitkään kokemukset säätä vastaan.

Tulevaisuudessa ilmastomuutoksen myötä varsinkin säät alkavat olla täysin arvaamattomia niin ettei säätietoihin ole välttämättä mitään luottamista ja pitäisi pysytellä vain ihan turvallisissa maastoissa missä turva heti lähistöllä ettei lähde siitä kauemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko te nyt ihan urpoja. Siellä tunturissa ei ole ollut lähdön hetkellä mitään -40, eikä edes -30 pakkasta, eikä tuulta. Kelit tuntureilla voivat muuttua ihan hetkessä, ei sitä voi mistään ennustaa. Ja tunturin toisella puolella/juurella tms. keli voi olla ihan eri. Saa olla aikamoinen velho, että noita osaa ennustella.

Lumivyöryriski tuntureilla on ihan oleellinen, ilman että niistä edes varoitetaan. 

Kun kaikki muut tiesivät että tuonnekin on kovia pakkasia luvattu, niin miksei tämä äiti? Ja kun itse olen merellä kulkenut alle vuoden ikäisestä niin olen oppinut tarkistamaan sää ennusteet tiuhaan, ihan siksi kun tiedän että esim myrsky voi nousta hyvin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Mikä jakso se on? 

 

En muista, vuodelta 2016, mutta löytyy heti kun laitat Googleen Eva Ramstedt Strömsö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua ahdistaa, kun mietin mitä lapsen ajatuksissa on liikkunut tuolla todella pelottavissa olosuhteissa, kun on vielä joutunut erilleen äidistään. Yksin, kylmässä, sakeaakin sakeammassa lumituiskussa ja sitten voimat ja elämä sammunueet. Ahdistaa itseasiassa aivan vietävästi kun mietin tuota asiaa.

Älä mieti. Tee jotain muuta, pese vaikka se likainen vessanpöntön ympärys, putsaa pölyt pois pattereitten väleistä. Ei onnettomuus lievene yhtään, vaikka kuinka ahdistaisi. Päinvastoin. 

Ei ole joutunut erilleen äidistään vaan ihan yhdessä olivat lopun tullessa. Ahdistaa tämä keissi kyllä paljon ja vielä enemmän kun sitä koko ajan vatvotaan iltapäivälehdissä. Ajatuttaa ne viimeiset hetket kun ilma loppuu hangessa. Tulee samalla myös elävästi mieleen 8-vuotias Arttu, joka kuoli lumiluolaan 11 vuotta sitten. Silloin tuntui myös todella hirvittävältä.

Vierailija kirjoitti:

Isä laittaa rahankerjuukampanjan pystyyn perheelleen. Pystyy ajattelemaan noin pitkälle pari päivää katastrofin jälkeen! 

Mä luulen, että isä on yhä shokissa, mutta hyvä niin, että kykenee ajattelemaan järkevästi. Realiteetit kun iskevät päin voi olla ettei kykene vähään aikaan tekemään mitään :-(. voimia tälle perheelle - ihan kamala kohtalo!