Yhdelle työntekijälle erilaiset työvuorot sairauden, lastenhoidon tai muun syyn takia, onnistuuko?

Ei onnistu.Parempi siirtyä valtion hommiin.

Välttelen kaikkia erikoisjärjestelyjä, koska aiheuttavat riitaa työntekijöiden kesken.

Esihenkilö

No mä hain joskus yhteen sosiaalialan yksikköön töihin. Sanoin heti, etten voi tehdä yövuoroja terveyssyistä, mutta päivä- tai iltavuoroja voin tehdä aivan tarpeen mukaan, ei ole lapsia tms rajoituksia, tai että voin tehdä jopa pitkää päivää 8-20. Totesivat vaan, että heillä täytyy tehdä myös yövuoroja joten ei onnistu.

Muutaman kuukauden kuluttua sulkivat koko yksikön ja kovaan ääneen paasasivat kun ei mistään saada työntekijöitä, niin ei voida pitää yksikköä auki. Kaiken kukkuraksi tunsin yhden toisenkin joka haki sinne töihin, ilman rajoituksia, eikä päässyt.

Sopimus osa-aikatyöstä?

Ei onnistu. Vähääkään ei jousteta. Mistään syystä.

Vierailija kirjoitti:

Sopimus osa-aikatyöstä?

Ei.

Onnistuu, mutta kääntöpuolena saat muiden työntekijöiden vihat niskaasi. Järjestelyt ei koskaan ole tasapuolisia ja lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi kyetä hoitamaan vapaa-ajan asiansa niin, etteivät ne haittaa työntekoa. Aina voi vaihtaa työpaikkaa itselleen paremmin sopivaan. Lyhytaikainen järjestely vielä menettelee.

Taannoin kaikki ne kollegat, joilla oli lapsia, saivat aina hyvät lukujärjestykset.

Riippuu ihan siitä onko työpaikalla terve kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu, mutta kääntöpuolena saat muiden työntekijöiden vihat niskaasi. Järjestelyt ei koskaan ole tasapuolisia ja lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi kyetä hoitamaan vapaa-ajan asiansa niin, etteivät ne haittaa työntekoa. Aina voi vaihtaa työpaikkaa itselleen paremmin sopivaan. Lyhytaikainen järjestely vielä menettelee.

Onko sairaus "vapaa-ajan asia"?

Tiedän ja on onnistunut. Työkaverit suhtautuivat ihan ymmärtäväisesti, kun autokolarissa alaraajoistaan halvaantunut nuorehko mies sai tehdä pelkästään etätöitä. Sama tietenkin koskee muitakin työntekijöitä, jos halvaantuvat.

Vierailija kirjoitti:

Sopimus osa-aikatyöstä?

Meillä ei ole töissä erityisemmin tekemistä ja itse haluaisin enemmän vapaa-aikaa, koska perhe ja harrastukset. Kysyin esimieheltä osa-aikatyöstä ja naurahti vaan alentuvasti et "en mä sua kyllä osa-aikaiseks päästä". Ei sit stn, menen sit muualle töihin 😂 sit alkokin jo osa-aikaiseksikin päästämään armollisesti, mut eipä napostele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu, mutta kääntöpuolena saat muiden työntekijöiden vihat niskaasi. Järjestelyt ei koskaan ole tasapuolisia ja lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi kyetä hoitamaan vapaa-ajan asiansa niin, etteivät ne haittaa työntekoa. Aina voi vaihtaa työpaikkaa itselleen paremmin sopivaan. Lyhytaikainen järjestely vielä menettelee.

Onko sairaus "vapaa-ajan asia"?

Ei se työhön ainakaan liity eikä ole muiden työntekijöiden vika, eikä ole reilua laittaa muita kärsimään sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ja on onnistunut. Työkaverit suhtautuivat ihan ymmärtäväisesti, kun autokolarissa alaraajoistaan halvaantunut nuorehko mies sai tehdä pelkästään etätöitä. Sama tietenkin koskee muitakin työntekijöitä, jos halvaantuvat.

Tämä on ihan ymmärrettävää. 

Riippuu eniten työnantajan epätoivon tasosta.

Jos vaihtoehtona on työntekijän menetys kokonaan eikä tilalle ole tulijoita jonoksi asti, monenlaiset järjestelyt alkavat sopia ainakin vastahakoisesti. 

Meillä annettiin yhdelle työntekijälle mahdollisuus siirtyä tekemään pelkästään etätöitä terveydellisistä syistä johtuen. Kovasti painotettiin, ettei tämän etätöihin siirtyneen työt siirry toisille vaan hän tekee ne itse etänä. Seuraavana päivänä tämä etäilijä laittoi viestin: Oletko työpisteellä, kun pitäisi tehdä xx, voitko sinä. Ja siitä alkoi viikottaiset pyynnöt.

Itse teen lyhennettyä työaikaa vammaisen lapsen äitinä, ja muutama työyksikössäni tekee tavallista enemmän etätyötä lasten takia. Itse en tee etänä oikeastaan lainkaan, koska en voi tehdä kotona rauhassa. Aiemmissa vuorotyötyöpaikoissa on esim. diabeteksen, epilepsian, verenpainetaudin ja migreenin vuoksi päässyt eroon yövuoroista, yksi äiti teki miehensä äkillisen kuoleman jälkeen pelkkää päivävuoroa lasten takia kunnes pääsi siirtymään kokonaan päivätyöhön, ja yhdelle sommiteltiin työvuorot palomies-puolison (hyvissä ajoin tiedossa olevan!) työvuorolistan mukaan niin että lapsi ei tarvinnut hoitopaikkaa. Myös terapiat ja harrastukset on voitu järjestää niin että esim. "kaikki muu käy mutta tiistaisin ei iltavuoroa".

Eli mun kokemuksella on onnistunut. Toki alalla on työntekijän markkinat, minä lähdin edellisestä työpaikasta kun esihenkilö vaihtui ja alkoi tulla kitinää lapsen terveydenhuollon käynneistä (vaikka ihan sama se on olenko töissä 8-14 vai 10-16 kun ihan itse ne asiakkaat siihen varaan ja yksin hoidan). 

Työvuorolistat tehdään niin, että jokainen saa haluamaansa vuoroa. Joka vuoro on jonkun suosikki. 

Eli yks tekee miten huvittaa ja muut niin kuin on sovittu? Lapset ei ole este työnteolle. 

Mun työpaikalla ainakin saa itsensä ulos ilta- ja yövuoroista ihan ihmeellisillä selityksillä. Tämän seurauksena kaikkia ärsyttää, kun muille jää entistäkin vähemmän aamuvuoroja (joita kaikki mielellään tekisivät).