Mitä ajattelette, kun katsotte taivaalla tähtiä?

Yleensä katson missä asennossa tähtitaivas on näkyykö planeettoja ja millä suunnalla kuu on.

Viisivuotiaana pikkupoikana 80-luvun loppupuolella olin kovin surullinen iso-isäni poismenon vuoksi. Mummo lohdutti ja osoitti taivaalla tuikkivaa tähteä ja sanoi: siellä se ukko vilkuttaa. Samalla lailla ajattelen edelleen ja vilkaisen taivaalle mitä ukolle kuuluu.

Ajattelen, että mun rakas on samojen tähtien alla.

Vierailija kirjoitti:

että miksi Somalit ei viety heti kun niitä tuli,lappiin aidattuun paikkaan parakkeihin ja sinne isot kulhot ruokaa,ja miksi tänne tulee ugrainalaisia,koska 1940 tammikuussa Raatteentiellä hyökkäsivät Suomeen n.14000 koottu joukko Kiovan läheltä,osan Suomalaiset sai tapettua ja pakenivat takaisin Venäjälle.

Miten tämä liittyy tähtiin?

Kannattaa lukea historiaa, toisessa maailman sodassa ukrainalaiset pakotettiin sotaan ja vielä äärimmäisen huonossa varustuksessa. Osa kuoli kylmyyteen ennen kuin ehti tehdä mitään, suomalaisethan löivät tämän joukon.

Naapuri tekee ihan samaa nyt Ukrainan sodassa, rintamalle haalitaan erityisesti etnisistä venäläisistä joukkoja ja niitä vankilakundeja. Mm. Moskovan ja Pietarin 'eliitti' poikiahan ei uhrata.

Tähtiä katsoessani etsin taivaalta Betelguisen ja toivon, että se räjähtäisi minun elinaikanani.

Ajattelen, että noita samoja tähtiä ovat katselleet ihmiset jo aikojen alusta saakka. Ja sitä, miten pieniä ja mitättömiä me oikeasti olemmekaan täällä maailmankaikkeudessa. Ja yritän ymmärtää äärettömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiivia, tiedän, mutta ajattelen erästä ihmistä ja että myös hän näkee tällä hetkellä tuon saman tähden. Joskus ajattelen näin myös Kuusta.

Onhan tuo lapsellista, mutta rakkaudesta se hevonenkin potkii (ja muita typeriä vertauksia...) Rakkaudessa taasen ei ole mitään hävettävää.

Potkaisee ja työntää seinälle, lattialle ja on pelottava, kauhistuttava.

Kun yhtenä pimeänä elokuisena yönä katselin kolmisen tuntia tähtitaivasta, totesin maapallon pyörivän aika kovaa, koska tähtikuvion sijainti talon kattoon nähden oli selvästi siinä ajassa muuttunut. Näin myös useita satelliitteja ja mietin että niitä ei tosiaan muinaisella tähtitaivaalla ollut. 

Sitä kuinka pientä loppujen lopuksi kaikki on. Mitä tuolla "toisella puolella" on? Onko tämä kaikki jotain kosmista sattumaa vai voisko taustalla olla joku "ilmiö" tai jotain universumin "sääntöjä" tai "lakeja" joita emme vielä ymmärrä tai ehkä tule koskaan ymmärtämään?

https://en.wikipedia.org/wiki/Pale_Blue_Dot <- tämä valokuva on omalla tavallaan aika pelottava.

Ajattelen lapsenlapsiani, jotka ovat n. 3000km:n päässä.

Toivottavasti katselen yhdessä niitä minulle rakkaan ihmisen kanssa.

Tuntikakskytminuuttia 

Ajattelen että universumi on ihmeellinen, syksyn tähtitaivas lämpimänä pimeänä iltana aivan huippu. Olen katsonut mm. Andromedan galaksia, Saturnusta, Jupiteria, Marsia, Joutsenen kaksoistähteä (sininen  ja keltainen) kaukoputkella. Kaikkein hienointa olisi katsoa galaksijoukkoja, mutta nämä vain värikuvina netissä. Ajattelen myös että miten paljon elämää kaikissa noissa galakseissa, syntyviä uusia maailmoja tai kulttuureja/maailmoja jotka jo hävinneet tai häviämässä.

Ajattelen rakastamaani miestä, jota en koskaan itselleni saa. Hän on minusta yhtä kaukana kuin tähdet taivaalla. 

Äitiä..

Kuinka upea maailma onkaan.

Etta on se kummallista etta jotain on olemassa.

Mitä tommottil ollenka tekee?

Tähtiä katsoessani ajattelen omaa pienuuttani. Ihmiselämän lyhyttä mittaa. Mutta eniten mietin pikkusiskoani joka menehtyi syöpään 19 vuotiaana. Onkohan hänen energiansa osa tätä maailmankaikkeutta. Ikävä on valtava.

Avaruuden tähtiä katsellessani tunnen aina hiukan jumalan pelkoa, kuinka siellä pelaillaankaan maanpäällistä sivillisaatio sekä tuhoamispeliä. Ihmisiä usutetaan mitä kekseliäisimmillä tavoilla tuottamaan kärsimystä ympäristöönsä, jopa teknologiaa on valjastettu, näin ollut ihmiskunnan historian alkuajoista lähtien. Enemmän kiinnostaa nuo järkyttävät kohtalot.

Vierailija kirjoitti:

Tulee huikea tunne. Mietin miten kauan ihmisiä on ollut, tähdet on ja pysyy ja tuhansia vuosia eri ihmiset on niitä samoja tähtiä katsoneet. Muistuu ihmiselon lyhyys. Mietin Jumalaa ja kuolemaa. Melko usein toivon tai rukoilen jotain tähtitaivasta katsoessa, se tulee ihan itsestään. 

Lähinnä jumalan olemattomuutta tulee miettineeksi.