Mitä jos elämänhaluttomuus on mennyt niin pahaksi, ettei enää poistu kotoa ja haluaa vain nukkua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun tilanteessasi hakeutuisin johonkin meditointiretriittiin, joka auttaa saamaan mielen vähän kirkkaammaksi. 

 

 

 

Minä taas suosittelen rukoilemaan Raamatun Jumalaa. Että Hän antaisi uskon, että saisi vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä. Tämä on ainoa Tie ja Totuus.

Joo, olen samaa mieltä kanssasi, mutta ei se masennusta paranna. Olen itse uskovainen ihminen ja rukoilen, mutta silti kärsin vaikeasta masennuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun tilanteessasi hakeutuisin johonkin meditointiretriittiin, joka auttaa saamaan mielen vähän kirkkaammaksi. 

 

 

 

Minä taas suosittelen rukoilemaan Raamatun Jumalaa. Että Hän antaisi uskon, että saisi vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä. Tämä on ainoa Tie ja Totuus.

 

Samaa mieltä. Samat tunteet kokeneena voin sanoa että Raamatusta ja rukoilusta on apua. Ja tietenkin sosiaalisen median vähemmästä käytöstä, koska siellä on vain sitä "täydellistä elämää". 

Jos olet jo luovuttanut, niin ei kai sieltä enää nousta. Sitten voit tehdä kuten kymmenettuhannetkin muutkin ihmiset, syödä ihmepillereitä ja odottaa muutosta tekemättä itse yhtään mitään vointisi eteen.

Elämä on asennetta. Että teet itse vaikka väkisin joka päivä jonkun asian eri tavalla kuin eilen, niin kauan kunnes voit paremmin. Tekemällä täsmälleen samat asiat samalla tavalla joka päivä, et saa muutosta aikaan. Näet vain mitä ajattelet (eli se vika on vain ja ainoastaan omassa päässäsi). Itse suhtaudun masennukseen kuin loiseen, joka on vallannut ajatukseni. Siten sitä vastaan on helpompi taistella. Mutta taisteluun tarvitse omaa asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus niin vaan käy, se on masennus.

Ei kyllä se johtuu itsellä ainakin siitä että elämä on paskaa. Itse hain apua masennukseen raskaiden aikojen jälkeen. Kun luulin että joo elämä onkin siedettävää, terveys petti ja sain koko elämän kestävän kroonisen vaivan joka piinaa minua joka päivä eikä siihen ole hoitoa joka sen poistaisi.

Minulle olisi ihan sama jos kuolisin huomenna. En jaksa enää oireitani. Olen todella kyllästynyt elämään. Kaikki on nähty. Lapsuus oli rankka, nuoruus oli hienoa, sitten elämä meni pilalle. Päivät menee tuskaisessa olossa, en pysty keskittymään kunnolla tai elämään elämänlaadulta mukavaa elämää. 

On käyty terapialässytykset läpi. Lääkkeisiin en enää koske. Nauttisin ehkä elämästä ilman oireita. En jaksa enää. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Mulla kanssa kauhee voimattomuus. Just ja just jaksan käydä osa-aikatöissä ja kaupassa, kerran viikossa pesen itteni ja vaatteeni, en jaksa siivota tai tiskata, käytän kerttiksiä. Just ja just hengissä.

Sama. Käyn töissä mutta hyvä kun jaksan edes peseytyä. Koti on usein likainen. Just ja just hengissä. 

Turha vedota mihinkään paskaan lapsuuteen tai menneisyyden tapahtumiin, ne on vain oiva tekosyy. Elämä on läsnä vain tässä hetkessä eikä se menneiden vatvominen todellakaan vie venettäsi eteenpäin. Voit tietysti vedota siihen. Koska helpointahan se niin on, että vika on aina jossain muualla kuin peilissä.

Vierailija kirjoitti:

Turha vedota mihinkään paskaan lapsuuteen tai menneisyyden tapahtumiin, ne on vain oiva tekosyy. Elämä on läsnä vain tässä hetkessä eikä se menneiden vatvominen todellakaan vie venettäsi eteenpäin. Voit tietysti vedota siihen. Koska helpointahan se niin on, että vika on aina jossain muualla kuin peilissä.

Kokeilepa elää fyysisten oireideni kanssa viikko (kaiken lisäksi vielä korvat tinnittää lujaa kokoajan) ja palataan sitten. 

Haet sairaslomaa ja sitten ihan oikeasti laitat ne kamasi kokoon ja vuokraa niille vaikka varasto. Sitten muutat jonnekin ja nukut niin paljon kuin sielu sietää, sitten haet uuden sairasloman ja jos se ei riitä niin alkaa kuntotustuki. Anna itsesi tippua ja anna systeemin hoitaa loput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun tilanteessasi hakeutuisin johonkin meditointiretriittiin, joka auttaa saamaan mielen vähän kirkkaammaksi. 

 

 

 

Minä taas suosittelen rukoilemaan Raamatun Jumalaa. Että Hän antaisi uskon, että saisi vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä. Tämä on ainoa Tie ja Totuus.

 

Kenenkään ei pidä korvata yhtä mielenterveysongelmaa toisella. Pitää oppia olemaan itse oman itsensä tuki ja voimavara. 

:)

Vierailija kirjoitti:

Haet sairaslomaa ja sitten ihan oikeasti laitat ne kamasi kokoon ja vuokraa niille vaikka varasto. Sitten muutat jonnekin ja nukut niin paljon kuin sielu sietää, sitten haet uuden sairasloman ja jos se ei riitä niin alkaa kuntotustuki. Anna itsesi tippua ja anna systeemin hoitaa loput.

Voi herranjestas. Aika ruusuinen kuva sinulla "systeemistä" :D Itse jouduin ramppaamaan 2 viikon välein terkkarissa sairaslomalappua hakemassa kun sairastuin (eikä suostuttu 2 vuoteen tutkimaan kunnolla.) Joka kerta uusi kielipuoli tyly lääkäri vastassa. Väitänpä että jos pahoista mielenterveysongelmista kärsii ja on tukiverkoton niin ei sitä rumbaa kestä. Nyt olen muuten seitsemättä vuotta "työtön työkyvytön työnhakija". En olisi tästä ikinä selvinnyt ilman läheisiäni, "systeemi" ei todellakaan ota sitä koppia. Se on valitettava totuus tänä päivänä.

Silloin kun on jostain syystä masentunut tai alavireinen, niin se tuntuu pahimmalta aamulla herätessä ja haluaisi vaan jatkaa nukkumista. Siinä mielentilassa ihminen pyrkii ratkaisemaan ongelmansa nukkumalla. Mutta omalla kohdallani olen huomannut sen, että   pienikin, ihan tavallinen positiivinen asia voi muuttaa mielialan heti päinvastaiseksi ja sitä on heti kuin toinen ihminen.