Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annetaanko muista 2-vuotiaista tällaista palautetta päiväkodissa? Nolottaa.
01.01.2024 |
Lapsemme on ollut päiväkodissa loppukesästä asti, hoidimme häntä kotona 2 v asti. Päiväkodissa on samat pysyvät aikuiset ja ryhmäkoko on nykymittapuulla kohtuullinen eli ei ole yli-iso ryhmä ja aikuiset ovat lapselle tuttuja. Lapsella on aina ollut säännöllinen päivärytmi, syö kotona hyvin, nukkuu sikeästi yöt, ulkoilemme/liikumme ja ruutuaikaa on korkeintaan Pikku Kakkosen verran päivässä (ruuduttomia päiviä on myös joka viikko). Lapsi saa kotona huomiota, juttelemme paljon, luemme kirjoja ja eletään sellaista "maalaisjärkisen tavallista elämää". Alusta asti on opetettu käytöstapoja lapselle ja painotettu, että päiväkodissa pitää kuunnella aikuisia ja toisia kohdellaan kauniisti.
Lapsella on alkanut uhmaikä ja päiväkodissakin näkyy haastavaa käytöstä. Saadaan lapsesta useamman kerran viikossa negatiivista palautetta. Lapsi testaa rajoja myös päiväkodissa ja työntekijät ovat selvästi ärtyneitä asiasta. Lapsi syö päiväkodissa huonosti ja saattaa esimerkiksi häiriköidä ruokailua ja hänet pitää siirtää syömään eri pöytään kuin muut lapset. Lapsi saattaa heittää jonkun lelun lattialle, vaikka on kielletty heittämästä. Lapsi saattaa sanoa aikuiselle tai lapselle "mene pois!", vaikka tuollaista kieltä meillä ei käytetä kotona. Kotona lapsi yrittää välillä tuuppia meitä vanhempia ja aina painotetaan, että ketään ei saa koskaan töniä/lyödä tms. Lapsi saattaa kielloista huolimatta höpöttää itsekseen nukkarissa, eikä nukahda päiväunille (tämä häiritsee aikuisia ja lapsia). Nolottaa ja hävettää, kun lähes joka päivä päiväkodista tulee tällaista palautetta. On käyty tuo palaute lapsen kanssa läpi ja sanoitettu, että ei saa tehdä asiaa X. Puhe tuntuu kaikuvan lapsen kanssa kuuroille korville. Lapsi oli ennen uhmaiän alkua rauhallinen, touhukas ja kiltti ja nyt meno on ihan toisenlaista.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Päiväkodissa ollaan selvästi ärtyneitä, kun lapsemme "ei osaa käyttäytyä". Ollaan parhaamme mukaan yritetty puuttua tilanteeseen, mutta emme töistä käsin voi vaikuttaa siihen, miten päiväkotipäivä sujuu. Samalla mietin, onko lapsemme jotenkin poikkeuksellisen vaikea vai saavatko muut 2-vuotiaat tällaista palautetta?
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa normaalilta uhmaikäisen käytökseltä. Lisäksi kuulostaa siltä, että lapsesi on sopeutunut tarhaan aika hyvin, koska uskaltaa näyttää kielteisiä tunteita myös siellä. Monet "kiltisti" käyttäytyvistä vain ovat vieraskoreita, koska jännittävät vieraita aikuisia. Luulisi "ammattilaisten" ymmärtävän tämän. (Ainakiin oman lapsen kohdalla tarhassa jopa kovasti odotettiin, milloin rentoutuu ja alkaa näyttää kielteisiä tunteita.)
Olen samaa mieltä tässä esitettyjen kommenttien kanssa, että ei kannata käydä päivän "huonoa" käytöstä lapsen kanssa enää illalla läpi. Huonoon käytökseen toki puututaan silloin, kun sitä esiintyy. Mutta kerratkaa mieluummin hyviä juttuja ja tarhan kivoja puolia.
Ja hoitajille voisi ihan sanoa, että heidän palautteensa tuntuu moitteelta. Ehkä kyseessä on kommunikaatiokatkos. Kysy suoraan, ovatko sitä mieltä, että uhmaikäisen uhmakas käytös on epänormaalia? Ja jos ovat, mitä heidä
Päiväkodeissa lähtökohtaisesti konsultoidaan erityislastentarhanopettajaa (veo).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna keskittyisin hellimään lasta, kehumaan aina, kun mahdollista ja olemaan läsnä. Illalla on ihan turha torua päivän asioista vrt koiran koulutus, ei se lapsi sitä tajua. Kannattaa kasvattaa lämmöllä.
Verrataan koiraan?!
Kyllä koirien ja lasten kasvatuksessa on paljon samaa. Varsinkin noin pienten lasten.
No, en siltikään ikinä vertaa lapsen kasvatusta koiraan. Kun perheessä on kotieläin, ei lapsi saa kohdella eläintä huonosti sen enempää kuin eläin lasta. Mutta, että verrataan?! Ri muuta ku lapsi talutushihnaan ja sivulle, palkkioksi namuja.
Sanoisin päiväkodin henkilökunnalle, juurikin tuon: koet että nolottaa tulla hakemaan ja negatiivinen palaute kuormittaa teitä.
Kaksivuotias on pieni. Hän vasta opettelee asioita
Ammattitaitoinen henkilökunta osaa käyttää myös harkintaa, mitä kaikkea päivän kulusta on tarpeen kertoa vanhemmille. Myönteisiä asioita unohtamatta.
Kiusaavat lastasi ja myös sinua, koska teillä on asiat hyvin. Haluavat rikkoa teidän ilon ja onnen. Hoitajat vihaavat lasten iloa ja naurua. Haluavat tehdä lapsista katkeria. Katkeruus synnyttää vihaa, ja niin ovat sitten hoitajat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos nolostelun sijaan vaikka kasvaisit aikuiseksi ja opettelisit ymmärtämään, että uhmaikä on osa lapset kehitystä, mutta se ei tarkoita että lapsi saa tehdä mitä lystää.
Uhmaikä kuuluu asiaan, mutta lapsi ei saa tehdä mitä lystää. Ei kotonakaan saa. Mutta kerro minulle, miten saan etänä töistä käsin päiväkodissa olevan lapsen syömään kiltisti, nukkumaan päikkärit ja leikkimään nätisti ilman mitään ongelmia? Ilolla otan neuvot vastaan!
Ap
Lapsesi ei ole ainoa, joka noin toimii. Palautteen tulisi olla rakentavaa. Ota johtajaan yhteyttä.
Ei varmasti ole ainoa mutta jos esim joka päivä joudutaan siirtämään pois yhteisestä ruokapöydästä niin ei se normaaliakaan ole jos se on jatkuvaa.
Tuossa tapauksessa aikuisella on valtavan suuri rooli ohjata lasta ruokailussa. Ei privaattipöytä ole ratkaisu. Olen pitkään toiminut alle 3 vuotiaiden ryhmässä ja kylmänä ruokani syönyt. Pitkää pinnaa vaatii. Johdonmukaisuus on tärkeää. En ole koskaan siirtänyt lasta toiseen pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus alkaa jo taaperosta, olipa sitten uhmaikä tai ei.
Rajat ovat rajat ja ne on tehty siksi että niistä pidetään kiinni. Ei koskaan lipsuta siksi "kun lapsi saa raivarin". Se on vihoviimeinen virhe ! Jo 1,5 vuotias hoksaa mikä temppu tepsii ! Lapset oppivat keinot alistaa vanhempiaan.
Toki poikkeuksia voi tehdä, esimerkiksi: Jos on vieraita, ollaan kylässä tai on juhla-synttäripäivä jne....
2 vuotias ei ole helppo "tapaus". Jo Neuvoloissa tiedetään, että ei ole kiva ottaa 2 vuotias tutkimuksiin, jopa Terveydenhoitajat vuorottelevat näistä pikku villikoiden tutkimuksista .
2vuotias oppii ja ymmärtää täysin mikä on väärin ja mistä seuraa rangaistus.
Miksi vanhemmat eivät tätä ymmärrä/jaksa?
Kotona: pöydässä syödään tai pöydästä pois.
Ei välipalan välipaloja jos ei syönyt ruokapöydässä.
Lelujen/tavaroiden viskely ehd
Johdonmukainen ja ohjaava kasvattaja ei rankaise. Rangaistus ei ole keino ratkaista tilanteita.
Kirjoituksesi perusteella minulle syntyi sinusta hyvin pelottava ja hyökkäävä kuva kasvattajana.
Vanhemmista tuntuu aina kurjalta saada omasta lapsesta ikävää viestiä, se on ymmärrettävää. Jokainenhan toivoisi, että oma lapsi olisi sopeutuva ja "kiltti". Uhmaikä kuuluu asiaan, mutta huonoon käytökseen pitää suhtautua lempeästi, mutta lujasti. Uhmaiälläkin on tärkeä kehitystehtävänsä. Noin pienen lapsen huomion voi taitava kasvattaja ovelasti kääntää muualle, jolloin kiukku usein unohtuu. Jos huono käytös jatkuu silti, on yhteisessä palaverissa syytä miettiä, miten lasta voisi auttaa ja tukea. Onko eronikävää, kuormitusta toiminnasta, vilskeestä ja metelistä tms., jota voisi helpottaa? Onko suvussa nepsy -ihmisiä? Monelle lapselle päiväkoti on kuormittava paikka, mukavatkin asiat kuormittavat, jos sitä on liikaa! Joka tapauksessa lasta ei voi syyttää, on mietittävä, mikä lapsen käytöksen takana on, käytös on oire jostakin. Ei pieni lapsi osaa sitä sanoittaa , aikuisen pitää tarkastella häntä eri tilanteissa ja antaa aina myönteistä huomiota kun on mahdollisuus. Lapsi lukee aikuisen katseesta, onko hän hyväksytty, aikuisen vastuu ja valta on siis valtavan suuri! Hankalakin lapsi tarvitsee hyväksyntää. Voimia teille vanhemmille, rakastakaa lastanne lujasti ja lempeästi, kotona ei enää pidä torua päivällä tapahtuneesta. Keskustella voi, mutta ei torua. Sillä vahvistetaan vain epäonnistumisia. Keskittykää lapsen vahvuuksiin, nähkää lapsessa hyvä ja keskustelkaa niistä myös päiväkodin hlökunnan kanssa. Hyvää vahvistamalla huono käytöskin voi vähentyä.
Opettaja KM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-vuotias päiväkodissa? Autoahan sen pitäisi jo opetella ajamaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi mammaressukkaa, kun pienet moitteet ovat menneet niin kovasti iholle. Ei kaksivuotias ole vielä valmis ihminen, joka hallitsee erilaiset tilanteet ja osaa käyttäytyä moitteettomasti. Varmasti muittenkin lasten vanhemmat saavat yhteydenottoja. Ei se teidän kullanmurunne ole mikään silmätikku, vaan yksi moniste tenavista. Enemmän ihmettelisin, jos lapsesta ei koskaan kerrottaisi mitään. Kuten itse kerroit, lapsi koettelee rajojaan ja kehittää omaa tahtoaan. Älkää kotonakaan tehkö lapsestanne sätkyukkoa tai passiivista oliota, vaan antakaa lapsen olla lapsi.
Nythän pkodissa ei ole annettu lapsen olla lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaajan lapsi vaikuttaa 2- vuotiaalta, jolta puheen tuottaminen on viivästynyt. Sitä ei kyllä mainittu avauksessa. Miksiköhän?
Raisa Cacciatorella on hyviä artikkeleita uhmaikävaiheen käsittelemiseen. Lapsi oppii rajoja, mutta on ahdistunut, kun haluaisi itse päättää asioita. Tavoite voi olla sama, mutta keinoihin voi antaa lapsen vaikuttaa. "Hanskat laitetaan, mutta saat valita näistä kahdesta kumpi laitetaan ensin". Henkilökunnalta vaaditaan paljon, jos uhmaikäisiä on paljon. Itselläni on ollut kaksi vahva tahtoista lasta ja alan koulutus,siltikin hikeä on pyyhitty otsalta. Ei lasten kasvatus ole helppoa aina. Ehkä murrosikä on sitten helpompi 😊 hengittele pussiin ja voit vaikka tsemppipeukkua näyttää henkilökunnalle. Toki jos saat 2v päivän lyhennettyä 6h voi tehdä lapselle myös ihmeitä. Olen sen nähnyt monesti tekevän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän kannata ottaa palautetta negatiivisesti, vaan henkilökunta kertoo mitä haasteita lapsen kanssa päivittäin on, sehän on rehellisesti kerrottu ja ajatellaan että vanhempien hyvä tietää miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa. Eihän ole oikein jättää kertomattakaan. Toki kannattaa kysyä onko päivässä ollut hyviä hetkiä ja ilon asioita.
Hyvällä yhteistyöllä lapsia kasvatetaan yhteiskuntaan hyvin käyttäytyväksi.
Kuinka moni muu on tuota negatiivista palautetta kuulemassa? Seinilläkin on korvat! Kuinka paljon kyseistä lasta torutaan, vaikka muiden kohdalla ohjataan? Tästä se yhteiskunnan syrjäytynyt kehittyy.
Lapsen tai muiden kuullen ei negatiivisyyttä ruokita. Tällaiset jatkuvat asiat keskustellaan aina aikuisten kesken.
Ja en, en tarkoita, että ap:n lapsi olisi ongelma, vaan on vaara, että lapsesta tehdään ongelma.
Ap:n lapsi on normaali 2 vuotias, joka hakee rajojaan. On kohtuutonta siirtä lapsi eri pöytään ruokailemaan.
t. sijaisvanhempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos nolostelun sijaan vaikka kasvaisit aikuiseksi ja opettelisit ymmärtämään, että uhmaikä on osa lapset kehitystä, mutta se ei tarkoita että lapsi saa tehdä mitä lystää.
Mietin mitä tuo : kotona aina painotetaan ettei ketään saa tuuppia tai lyödä- tarkoittaa. Siis tuo sana PAINOTETAAN, mitä se tarkoittaa? Ettekö voi kieltää lasta tuuppimasta teitä tai muita? Jos lapsi tuuppisi minua, kieltäisin sen ja lopettaisin homman siihen paikkaan. Tuon ikäiset ymmärtää sanktiotkin, jotka voidaan etukäteen kertoa, että jos tuupit niin .....
. . . tuo on uhkausta, jota ei lapsen kasvatuksessa sallita. Tuolla tavoin lapsesta kasvaa pelokas, hyökkäävä ja uhkaava. Pienen lapsen mieli ei ymmärrä tuollaista toimintaa. Pkodissa kyllä metodisi näkyy lapsessa.
Johdonmukainen kasvattaja sanoo, että nyt ei voida jatkaa kivaa leikkiä, koska sinä tönit minua. Ja leikki kerätään pois. Lapsen kanssa myös keskustellaan ikätasoisesti se töniminen. Siis tämä vain esimerkki siitä, mitä johdonmukaisuus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan normaali lapsi. Meidänkin 2v lapsi höpöttelee nukahtaessaan, joskus on keksinyt alkaa kiljumaankin, mutta päiväkodin aikuiset hoitavat kaikki nämä tilanteet hienosti. Meille raportoidaan erityisesti jos lapsi on lyönyt tai töninyt ja olen iloinen siitä, koska sitten tiedämme keskustella näistä lapsen kanssa myös kotona. Samaan hengenvetoon hoitajat kuitenkin mainitsevat usein että tätä tämä näin pienten kanssa on, ja kaikkien kanssa opetellaan samoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit saa rahaa vaikeista lapsista. Tän takia keksii kaikenlaisia tukitoimia. Mut alkuun alkavat valittaa näistä kohteista ensin.
Tai ei ne rahaa saa vaan lisäresursseja, jos aihetta.
Voi sentään! Parasta vaan niellä häpeät ja odottaa seuraavia, niitä riittää. Ja minkäs teet, kun kakara on jästipää niin on. Voit vaan varautua tulevaan +50 vuotis häpeään, sitä riittää! Tuo pari vuotiaan temput on vielä yhtä tyhjän kanssa, joskin nyt " maita kaatavia". Onnea vaan ja pitkää ikää!
Nim. Ykspentunen
Hoitajien on helppo tarjota vanhemmille uhmaikä ym. selityksiä lapsen käytöksellä, koska vanhemmat ovat nuoria, kokemattomia lasten kanssa. Mahdollisesti heidän ensimmäinen lapsi.
Hoitajilla lisäksi pitkä kokemus lukea vanhempia, kenelle voi mitäkin sanoa. Lisäksi hoitajat toimivat yhdessä tiiminä. Tukevat ja puolustavat toisiaan. Ovat samalla puolella vanhempia vastaan. Vanhemmat sen sijaan lapsen kanssa yksin. Hoitajilla tarkoitan koko hoitohenkilökuntaa, johtaja ja mahd. apulaisjohtaja mukaan lukien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna keskittyisin hellimään lasta, kehumaan aina, kun mahdollista ja olemaan läsnä. Illalla on ihan turha torua päivän asioista vrt koiran koulutus, ei se lapsi sitä tajua. Kannattaa kasvattaa lämmöllä.
Verrataan koiraan?!
Kyllä koirien ja lasten kasvatuksessa on paljon samaa. Varsinkin noin pienten lasten.
No, en siltikään ikinä vertaa lapsen kasvatusta koiraan. Kun perheessä on kotieläin, ei lapsi saa kohdella eläintä huonosti sen enempää kuin eläin lasta. Mutta, että verrataan?! Ri muuta ku lapsi talutushihnaan ja sivulle, palkkioksi namuja.
Olen eri mutta kyllä minustakin voi hiukan karrikoiden verrata lastenkasvatusta koiran koulutukseen. Ei tietenkään yksi yhteen mutta kyllä niissä on sen verran yhteistä että molemmissa pitää olla johdonmukainen ja palkita hyvästä käytöksestä, antaa kiitosta ja muistaa että opeteltava asia tarvitsee paljon toistoja.
Itse varhaiskasvatuksessa työskentelevänä sanoisin että päivän tapahtumista kerrotaan vanhemmille mutta se miten kerrotaan on eri juttu. Kaksi vuotiailla alkaa useimmiten uhmaikä joka näyttäytyy eri tavoilla. Mielestäni jos lapsi ns. uhmaa myös päiväkodissa on osoitus siitä että luottaa siellä aikuisiin. Kyllä ammattilaisen täytyy ymmärtää ja kestää pienen lapsen uhma. Lapsen kanssa pitää myös henkilökunnan jutella asioista ja ohjata lasta niin että saadaan käytös muuttumaan parempaan. Se miten lasta ohjataan vaikuttaa muutokseen eli positiivisen kautta saadaan parempi tulos. Ja onko aiheellista ihan jokaista asiaa vanhemmille vinkua niin mielestäni ei ole. Ainoastaan jos jotain vakavampaa on sattunut esim. lyömistä tms.
Lapset ovat myös yksilöitä joka täytyy ottaa huomioon eikä ns. tasapäistää.
Ja tosiaan kannattaa varata aikaa henkilökunnalta ja keskustella asioista. Kysellä ja myös jos tarve niin kyseenalaistaa asioita. Teillä tuntuu olevan kotona asiat kunnossa eli ei huolta. Henkilökunta nyt vaan jostain syystä reagoi asiaan turhan voimakkaasti. Ei pitäisi tulla henkilökunnalle yllätyksenä lasten uhmaiät yms.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nykyään lähes jokaisella lapsella on persoonallisuushäiriö?