Annetaanko muista 2-vuotiaista tällaista palautetta päiväkodissa? Nolottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanikäisiin lapsiin vertaisryhmässä ja vuosien kokemuksella eri ryhmissä olleisiin lapsiin verraten henkilökunta todennäköisesti voi nähdä lapsen mahdollisesti tarvitsevan  enemmän tukea päiväkodissa kuin muut samanikäiset. Koska lapsi on ilmeisesti n. 2,5-vuotias, voi ikä vielä korjata käytöstä mutta usein tässä iässä näkee jo lapsen tuentarpeen. Eli henkilökunta voi kertoa päiväkodissa lapsen käytöksessä ilmenneistä asioista, jotta te vanhemmatkin alatte miettiä asiaa kuten nyt on käynytkin, kun täällä pohdit asiaa. Oletteko käyneet ryhmän opettajan kanssa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelun? Tämä olisi ajankohtaista, jos sitä ei ole vielä pidetty. Voisitte yhdessä sopia miten teille viestitään lapsen kuulumisista. Voisiko vaikka sopia, että sanotaan päivän menneen ok, jos lapsella on ollut normipäivä päivittäisine haasteineen ja kerrotaan vanhemmall viestillä/s

Kuulostaa tutulta! Minunkin lapsi joutui kokemaan kaikkea pahaa, ma mut olivat tökkineet kepillä, siirtäneet paidan täyteen sotkua, mustelmia löytyi joka päivä. Nukutettiin väkisin ja tehtiin henkistä kiusaamista hoitajien puolelta. Olin niin väsynyt kun lapsi pelkäsi ja voi huonosti, tänä päivänä muistaa hoitajat ja ne teot. Nimet on ylhäällä ja minä voimissani kun tulevat vastaan!

 

Voi pientä. Hän ei osaa vielä kertoa ikävästään. Henkilökunta vaikuttaa kylmältä ja kovalta. Pienillä tärkeintä on hoiva, syli ja rutiinit. Olisin todella järkyttynyt, jos pieni lapseni olisi laitettu eri pöytään syömään tai muuta, jota kerroit. Kannattaa ottaa puheeksi henkilökunnan kanssa. Lapsi ei voi hyvin nyt. Jos ei puhe tepsi, niin yhteys johtajaan.

Lapsen etu edelle nyt ja tarvittaessa siirto toiseen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon.

Mun tytär oli kans muka vaikea ei halunnut nukkua päiväunia laitettiin erilliseen huoneeseen yksin huusi siellä ja itki muut sisarukset kuulu ja stressaantu yksi hoitaja sntoiluunapin ja yksi piteli kiinni nukuttaessa niin , että 15 cm pitkä kynsistä jäävä syvä jälki jäi. Lapseni ei ollut oikeasti vaikea vaan avoin iloinen ja oikeudenmukainen . Ja syömis jutussa jos lapselle mättää lautasen täyteen niin ei maistu   Kun laittaa rnsin ruokalusikallisen  niin voi jopa syödä ja turhaan tästä otetaan stressiä jos ei syö niin ei syö annetaan olla 

Kuulostaa minun korvaan ihan normaalilta 2 v käyttäytymiseltä. Pienellä ikävä ja iso muutos.  Kyllä joka päivää mahtuu hyviäkin hetkiä..Aika ammattitaidotonta ja ajattelematon porukka jos joku päivä nuo palautteet tulevat. Kuulostatte ihanilta vanhemmilta. Toivotaan,  että arki alkaa helpottua pienellä. - Hoitaja  pienten puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia että noista asioista kerrotaan. Lapsen päivästä tulee kertoa REHELLISESTI eikä kaunistellen. Kysymys ei ole siitä että lapseen ollaan ärtyneitä. Jonkin verran tollaisia lapsia on mutta ei kovin paljon. Koulutettu henkilökunta myös tunnistaa hyvin esim alkavat persoonallisuushäiriöt ja osaa suositella teille hoitokontakteja jos niitä tarvitsette. Älä ota niin henkilökohtaisesti asioita.

Tähän on kommentoitava vakaopena, että ei taatusti ole opinnot sisältäneet kenelläkään persoonallisuushäiriöistä lapsuudessa yhtään mitään. Ei meillä opeilla, sosionomeilla tai varsinkaan hoitajilla ole sisältynyt parin vuoden kouluun näin pitkälle meneviä asioita. Edes adhd:tä, joka on huomattavasti helpommin tunnistettavissa, ei diagnosoida tai tutkita 2-vuotiaalla.

Ei diagnosoida mutta jos on oi

Kannattaisi viedä lapsi neurologille. Josko olisi mahdollisesti ADHD/tms. Tuossa iässä oireet alkavat nousta esiin. Myöskin kehitysvamma pitää pois sulkea. Sitäkin on monia tyyppejä,kuten myös persoonallisuushäiriöitä jotka varhain alkavat nostaa päätään. Liika herkkyys on myös yksi häiriötekijä. Eikä kaikki lapset vaan sopeudu kaikkeen se on selvä asia. 😟

Jos vaikka ainut lapsi tuo 2 vuotias. Niin varmaan voitu antaa asioissa periksi ja ehkä saanut kotihoidossa elää vapaampaa elämää. Mutta kun pitää sopeutua sitten päiväkodin rytmiin tuo ongelmia sitten.ja onhan lapsen luonteessakin eroja.onko tyttö vai poika 😊yksi perheen äiti!

Voimia arkeen! Kuulostaa kyllä ihan normaalilta uhmaikäisen käytökseltä. Itse olen päiväkodin hoitaja ja kahden lapsen äiti. Sehän on vain normaslia että turvallisessa ympäristössä uhma näytetään, ja tervettä kehitystä. Uhma on kausi ja menee ohi. Kannattaa sanoa ääneen omia tuntoja palautteen negatiivisuudesta neutraalisti ja perustellen, eli keskustele asiasta hoidossa. Kyllä jokainen vanhempi lapsensa tuntee ja uhmaikä koskettaa kaikkia kasvattajia. Työntekijälle nämä asiat ovat myös kuormittavia pienten ryhmässä kun lapsia monta ja taistellaan asioiden kanssa 7 tuntia päivässä, tämä kuuluu varmasti palautteesta, ehkä ryhmäkin hyötyisi positiivisemmasta palautteen annosta. Nyt kuulostaa että on jumiuduttu näihin haasteisiin. Voimia, kannattaa keskittyä siihen kaikkeen hyvään ja asiat kyllä järjestyvät. 

Täällä meillä oli syksyllä Huomaa hyvä! - koulutus. Saman koulutuksen kävi päiväkodin henkilökunta ja sen jälkeen se pidettiin myös vanhemmille.

Oli neljän lapsen äidillekin avartava koulutus. Siinä painotettiin, että lasta kehuttaisiin joka päivä asioista, joissa on onnistunut ja keskitytään vähemmän niihin negatiivisiin asioihin. Positiivisen asian ei tarvitse olla iso, vaikka hanskan saaminen käteen itse riittää. 

Älä toru lasta päiväkodin asioista enää kotona, kehu kotona onnistumisista. Pienistäkin asioista. Kehu ja rakasta. Pidä rajat kuten ennenkin.

Sun tapauksessa kysyisin päiväkodin henkilökunnalta kun haet lasta, että mitä lapsi on tänään oppinut ja missä on ollut hyvä ja onnistunut. 

Teillä on kyllä todella vaikea lapsi.

Pelkkä puhuminen ja selittäminen "ei saa tehdä" -tyyliin ei riitä. Ikävillä teoilla pitää olla ikävät seuraukset (esim. mukavuudet pois!). 

Typerää käytöstä henkilökunnalta, kertoo kylläkin heidän osaamisen tasostaan. 2-vuotias on vain 2-vuotias ja uhmaikä menee ohi. Yritä olla stressaamatta itseäsi vaikka se vaikeaa onkin. Pystyttekö mitenkään lyhentää lapsen "työpäivää" ? Itselläni oli aikoinaan ylivilkas lapsi ja sain kokea tuon saman valituksen: "Jussi sitä, Jussi tätä".  Onneksi päiväkotiin  tuli yksi uusi opettaja, joka totesi minulle positiivisia asioita lapsestani eikä vain negatiivisia, kyllä lohdutti, hän ymmärsi, että lapset ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos nolostelun sijaan vaikka kasvaisit aikuiseksi ja opettelisit ymmärtämään, että uhmaikä on osa lapset kehitystä, mutta se ei tarkoita että lapsi saa tehdä mitä lystää. 

Uhmaikä kuuluu asiaan, mutta lapsi ei saa tehdä mitä lystää. Ei kotonakaan saa. Mutta kerro minulle, miten saan etänä töistä käsin päiväkodissa olevan lapsen syömään kiltisti, nukkumaan päikkärit ja leikkimään nätisti ilman mitään ongelmia? Ilolla otan neuvot vastaan!

Ap

Juu, mutta kysyttiinkin, että miksi sinä sitä päiväkodissa tapahtuvaa lapsesi käytöstä häpeät.

Vierailija kirjoitti:

Voi pientä. Hän ei osaa vielä kertoa ikävästään. Henkilökunta vaikuttaa kylmältä ja kovalta. Pienillä tärkeintä on hoiva, syli ja rutiinit. Olisin todella järkyttynyt, jos pieni lapseni olisi laitettu eri pöytään syömään tai muuta, jota kerroit. Kannattaa ottaa puheeksi henkilökunnan kanssa. Lapsi ei voi hyvin nyt. Jos ei puhe tepsi, niin yhteys johtajaan.

Lapsen etu edelle nyt ja tarvittaessa siirto toiseen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon.

Minusta taas kuulostaa siltä, että äiti ylireagoi ja ottaa itseensä, kun hänelle kerrotaan faktoja lapsen toimista. 

 

joku antoi vinkin, että yhteisiä apuja lapselle hakemaan.

Miten itse näen asian päiväkotiarkea nähneenä sekä pienen kapsen vanhempana, niin kuulostaisi suht normaalilta uhmaikäiseltä, ja jos olisikin jotain erityistä huolenaihetta (adhd ym.) niin niitähän ei tuossa iässä tutkita, mutta jos sellainen arveluttaisi niin toki voi pistää ns. merkille eri ikävaiheiden käytöksen. Meillä mentiin päiväkotiin vasta 3v mutta koen että tuo oli aika tuttua omasta arjesta, ei siis päivittäin tullut palautetta, mutta tiedostettiin yhdess päiväkodin kanssa että joka päivä oli jonkinlaisia haasteita päiväkodissa, ja lapsen käytöksen pohjalta alettiin sitten puhua ns. lapsen mukaisesta peruspäivästä, esim. että "tänään oli sellainen tyypillinen lapsen päivä" tai "tänään oli ihan peruspäivä" niin ei tuntunut niin inhottavalta saada negatiivista palautetta mutta toisaalta tiesi miten siellä menee. Sitten erikseen aina kehuttiin jos menikin paremmin joku päivä. Kyllähän minunkin lapsestani huolta esitettiin käytökseen liittyen ja paljon otettiin neuvoja ja ohjeita vastaan joiden avulla mukauttaa arkea.

Mutta teidän tapauksessa koen että kyllä 2v vielä on niin pieni että harjoittelee vaikka joitain simppeleitä hyviä tapoja voikin omata. Uhmaikä tekee työnsä ja joka ikäkaudelle on uusi uhma. Kannattaa keskustella päiväkodin kanssa asiasta miten toivoisitte keskusteltavan lapsen päivästä, ja tarvittaessa pohtia onko syytä miettiä muunlaista apua arkeen vai riittääkö että yhteistuumin pohditte erilaisia ratkaisuja :)

Kuulostaa siltä, että päiväkoti kuormittaa lasta liikaa. Lapsi oireilee sitä kuormitusta.

Jossain toisessa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa saattaa onnnistua paremmin, mutta ei välttämättä. 

Itse harkitsin tuommoisessa tilanteessa kotihoitoa jos se vaan on mitenkään mahdollista.

jaa. Kai lapset käyttäytyy monella lailla.

Mikä sua siis nolottaa?

Henkilökunnan käytös?

Lapsen käytös?

Lapsesi käytöksestä saamaasi palaute?

Palautteen antotapa tai sisältö?

Ehkä tuo tarha ei ole lapsellesi se sopivin paikka, jos metodit ei tue lasta. Hankalia juttuja. Ehkä puuttuu ihmisyys ja inhimillinen ote. On sellainen teoriassa oikein tehtyä toimintaa- kasvatusta siellä tarhassa?

Päiväkodit saa rahaa vaikeista lapsista. Tän takia keksii kaikenlaisia tukitoimia. Mut alkuun alkavat valittaa näistä kohteista ensin.

Kuulostaa kyllä ihan normaalilta 2-vuotiaalta, joka opettelee päiväkodin toimintatapoja ja yrittää sopeutua arkeen päiväkodissa.

Koska lapsenne käyttäytyy varsin eri tavalla kotona kuin päiväkodissa, voi lisäksi olla kyse ihan sosiaalisten ärsykkeiden ja aistiärsykkeiden tuivasta, jota hän ei vielä pysty hallitsemaan, tai jolle hän on herkkä. Em. syistä on mahdollista, että lapsenne on neuroatyyppinen, se selviää muutamassa vuodessa. 

Älkää vaatiko itseltänne myöskään liikaa, ettei arki mene ihan suorittamiseksi. Näyttää, että pyritte tekemään kaiken täsmälleen oikein. Tuon ikäisen lapsen kanssa ei voi vielä keskustella saadusta palautteesta tai muutenkaan puuttua iltaisin päivän tapahtumiin. Päiväkodin tehtävä on niitä asioita ratkoa lapsen kanssa päivän aikana. Myöskään lapselta ei kannata vaatia liikaa, riittää kun kasvattaa ja tukee oikeaan suuntaan. Varmasti jatkossakin tulee tilanteita, joissa lapsenne toimii väärin huolimatta siitä, että olette tarjonneet hänelle hyvän kasvatuksen. 

Voitte myös kertoa päiväkodille, että jatkuva negatiivinen palaute tuntuu ahdistavalta ja lapsenne käytös on hoitopäivän aikana on alkanut teitä jopa hävettää. Ymmärtävät kyllä, heidän tehtävänsä on tukea myös vanhemmuutta. 

Olen töissä päiväkodeissa. Oma lapsi on myös päiväkodissa. Kannattaa ehdottomasti tuoda esille omat tunteet työntekijöiden palautteesta. Olen työntekijänä ollut tilanteessa, jossa vanhempi sai jatkuvasti negatiivista palautetta lapsestaan. Sovimme vanhemman kanssa, että ainoastaan jos lapsi satuttaa jota kuta, siitä kerrotaan. Tämä myös sai työntekijät keskittymään enemmän lapsen positiivisiin hetkiin ja kehumaan positiivista käytöstä. Lapsi oppi, että negatiivinen käytös ei tuonut hänen haluamaansa reaktiota aikuiselta.

Tilanne vaatii paljon kommunikointia ja yhteistyötä vanhempien ja työntekijöiden välillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka ainut lapsi tuo 2 vuotias. Niin varmaan voitu antaa asioissa periksi ja ehkä saanut kotihoidossa elää vapaampaa elämää. Mutta kun pitää sopeutua sitten päiväkodin rytmiin tuo ongelmia sitten.ja onhan lapsen luonteessakin eroja.onko tyttö vai poika 😊yksi perheen äiti!

Kyllä kyllä, tietenkin sopeutumisessa menee aikaa ja lapsen luonne vaikuttaa. Toisille on helpompi sopeutua kuin toisien. Hoitajien pitäisi kyllä tämä tietää, ja pyrkiä tukemaan lasta sopeutumisessa eikä vaan leimata hankalaksi ja valittaa vanhemmille. Lapsi on aivan normaali uhmaikäinen.