Mitä tekisit, jos päihdeongelmainen lapsesi saisi häädön kodistaan ja kuntoutuksesta?
Olet hankkinut hänelle apua, mutta päihteiden käyttö ei lopu, ja hän saa häädön niin kuntoutuksesta kuin kodista.
Ottaisitko kotiisi? Antaisit vuokravakuuden uuteen asuntoon? Vai sanoisitko vain, että yritä pärjätä?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kukin tekee elämässään omat valintansa. Jos täysi-ikäinen lapseni olisi valinnut juomisen, minulla ei olisi siihen mitään sanomista. En todellakaan pilaisi omaa elämääni yhdenkään juopon vuoksi! En vaikka se juoppo olisi oma lapsi.
Ehdottaisin ja suorastaan vaatisin Minnesota-hoitoa, joka on monen kohdalla osoittautunut toimivaksi.
Minnesota on ihan perseestä. Ei auttanut mulle ja oli ihan jäätävää paskaa. Ainoa mikä toimii on yksilön oma motiivi.
Se on totta. Mutta, jos et olisi käynyt Minnesotaa, et olisi tullut tietämään että ei ole sun juttu, ja sait yhden tiedon elämässä josta lähteä kulkemaan ikiomaa polkua. Hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
25
Sanoisin hänenkin olevan vain ihminen, joka kaipaa iloa, valoa ja hauskuutta.
Olet vastuussa itsestäsi, laita se happinaamari ensin itsellesi ennen muiden auttamisen yrittämistä. 'Lapsen' puolesta et voi elää, et tehdä päätöksiä raitistua, et käytännössä juuri mitään. Rahaa ei kannata antaa tietenkään, hoitoonohjaus on ainoa toimenpide ja sen maksaminen - ehkä.
Ei varmaan riittäisi voimat auttaa vaikka haluaisin kun omakin elämä on raskasta. Vähävaraisena töissäkäyvänä ei oikein ole mistä edes maksaa mitään. Voisin kyllä tavata ja pitää yhteyttä sellaiseen lapseen, mutten kotiin ottaisi ikinä asumaan päihdeongelmaista, vaikka se olisi oma lapsi.
Itse olen alkoholisti mutta laskut ja vuokrat hoidan. Jos ei tuohon pysty niin sanoisin että menetetty tapaus. Älä anna rahaa tai edes ruokaa. Kun viikon on syömättä saattaa mieleen pälkähtää että kannattiko joka euro juoda!
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että koskaan ei saa luovuttaa. Rahaa en antaisi, mutta yrittäisin auttaa muuten. Täysin ilman tukea oleva ihminen on todella yksin ja vaikea nousta sieltä. Henkinen tuki on myös auttamista.
Henkisen tuen antaminen vuosikausia ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että koskaan ei saa luovuttaa. Rahaa en antaisi, mutta yrittäisin auttaa muuten. Täysin ilman tukea oleva ihminen on todella yksin ja vaikea nousta sieltä. Henkinen tuki on myös auttamista.
Henkisen tuen antaminen vuosikausia ?
Siinä väsyy, jos ei mikään kelpaa lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En maksaisi vuokravakuutta vaan maksaisin Minnesota-hoidon. Ainoa tilastollisesti toimiva kuntoutusmuoto. Maksaa. Mutta kaikki ne rahat mitä vuosien ajan syytää hoitamattomaan riippuvuuteen tulee maksaa enemmän.
Auttaako se, jos itsellä ei ole motivaatiota?
Kyllä, ainoa asia mitä tarvitsee on suostua mennä sinne. Motivaatio löytyy yleensä viikon sisällä.. kunhan ei ole päihtynyt sinne mennessä .
En mitään, aikuisen tulee itse hoitaa asiansa. Päihdeongelmaisista on vain haittaa
En mitään. Alkoholismista paranee 2% todennäköisyydellä. Muut kuolee. Ei ole aikaa eikä energiaa. Alkoholi on myrkky ja kukaan ei sitä pakota kaatamaan kurkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
25
25 vuotiaat lapset ovat toivottomia ihan omalla vastuullaan. Sano sille, et kääntyy Jumalan puoleen. Ei sitä tarvitse kenenkään ihmisen auttaa.
Nämä ovat sydäntäsärkeviä tapauksia.
Meidän suvussa on sekä setä että mun veli pahasti päihdeongelmaisia. Setä on alkoholisti ja ryypännyt jo aivonsa mössöksi. Mummo maksoi liki kymppitonnin Minnesotahoidon sedälle joka meni sinne painostettuna, kesti pari viikkoa ja tuli pois. Rahoja ei tietenkään saa takaisin, minkä ymmärrän hyvin koska jollei yksilöllä ole omaa motivaatiota, niin ei mikään hoito ihmeitä tee. Setäni on täysin menetetty tapaus, en usko että hänen kognitiiviset kykynsä enää edes riittäisivät minkäänlaiseen terapiaan tai avun vastaanottamiseen. Hän elää ihan eri todellisuudessa ja kun hänen kanssaan juttelee, se on kuin kiroilevan taaperon kanssa yrittäisi keskustella.
Veli taas käyttää kovia huumeita. Äiti ei edes tiedä eikä minulla ole sydäntä kertoa. Veljenkään kanssa ei oikein voi olla tekemisissä, koska hänen ajatuksen kulkunsa on niin päihteiden valtaamaa. Hänellä on voimakkaita vainoharhoja eikä minkäänlaista ymmärrystä siitä miten yhteiskunta toimii. Hän on jo kaksi asuntoa pistänyt palasiksi huumepäissään, asuu nykyään pimeästi jonkun tuttunsa ränsistyneessä homekämpässä. On minulle hirvittävän katkera, välillä saan vihaista viestiä siitä että minulle on "kaikki" ojennettu kuin kultalautasella (toisinsanoen kouluttauduin ja menin töihin), luulee että minulla on rahaa kuin roskaa ja että olen paha ihminen kun en anna osaa palkastani hänelle. Välillä hän taas raivoaa miten olen lammas ja yhteiskunnan orja ja minun pitäisi hävetä tätä tavallista keskiluokkaista elämääni ja että olisin oikeasti muka kateellinen hänen "vapaudelleen".
En tunne lainkaan sääliä nistejä ja alkkiksia kohtaan, aiheuttavat omalla itsekkyydellään vahinkoa
Koulun valistus mennyt kuuroille korville
Vierailija kirjoitti:
En maksaisi vuokravakuutta vaan maksaisin Minnesota-hoidon. Ainoa tilastollisesti toimiva kuntoutusmuoto. Maksaa. Mutta kaikki ne rahat mitä vuosien ajan syytää hoitamattomaan riippuvuuteen tulee maksaa enemmän.
En usko Minnesotaan. Mielestäni typistää kaikki riippuvaiset samanlaisiksi, eli uskotaan että kaikki kieltävät riippuvuutensa ja pohjimmiltaan jopa tahtovat parantua? Ja omaisten luullaan olevan läheisriippuvaisia, vaikkei kaikki ole. Ei kaikki "mahdollista" toisten juomista.
No, joillekin sopii, varmaan just niille jotka sopivat noihin srereotypioihin.
Yleensä nää ei kestä ristiriitaisuuksia. Edunvalvonta toimii jos ihminen on hengityskoneessa eikä millään tavalla tietoinen mitä tapahtuu.
Kuormituksia nää ei kaipaa, mutta just oikee juttu voi tuoda itselle ymmärrystä omaan kasvuun.
Iloitse kun hän on hengissä.
Ulkona on kovin kylmää.