Mitä tekisit, jos päihdeongelmainen lapsesi saisi häädön kodistaan ja kuntoutuksesta?
Olet hankkinut hänelle apua, mutta päihteiden käyttö ei lopu, ja hän saa häädön niin kuntoutuksesta kuin kodista.
Ottaisitko kotiisi? Antaisit vuokravakuuden uuteen asuntoon? Vai sanoisitko vain, että yritä pärjätä?
Kommentit (58)
Nämä on niin vaikeita asioita. Jossain vaiheessa se auttaminen loppuu. 223
Tietysti auttaisin. Päihderiippuvuus on todella vaikea sairaus, kokemusta on. Vuokravakuuden saa toimeentulotuen kautta. Auttaisin tietysti asunnon etsimisessä. Ilman asuntoa on huono ennuste.
Puhutko ap omasta tilanteesta vai ihan vain spekuloidaksesi?
Vierailija kirjoitti:
Tietysti auttaisin. Päihderiippuvuus on todella vaikea sairaus, kokemusta on. Vuokravakuuden saa toimeentulotuen kautta. Auttaisin tietysti asunnon etsimisessä. Ilman asuntoa on huono ennuste.
Puhutko ap omasta tilanteesta vai ihan vain spekuloidaksesi?
spekuloin, mikä on se raja, jolloin pitää luovuttaa.
En maksaisi vuokravakuutta vaan maksaisin Minnesota-hoidon. Ainoa tilastollisesti toimiva kuntoutusmuoto. Maksaa. Mutta kaikki ne rahat mitä vuosien ajan syytää hoitamattomaan riippuvuuteen tulee maksaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
En maksaisi vuokravakuutta vaan maksaisin Minnesota-hoidon. Ainoa tilastollisesti toimiva kuntoutusmuoto. Maksaa. Mutta kaikki ne rahat mitä vuosien ajan syytää hoitamattomaan riippuvuuteen tulee maksaa enemmän.
Auttaako se, jos itsellä ei ole motivaatiota?
Olen sitä mieltä, että koskaan ei saa luovuttaa. Rahaa en antaisi, mutta yrittäisin auttaa muuten. Täysin ilman tukea oleva ihminen on todella yksin ja vaikea nousta sieltä. Henkinen tuki on myös auttamista.
Iske faktoja pöytään. Miltä sinusta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En maksaisi vuokravakuutta vaan maksaisin Minnesota-hoidon. Ainoa tilastollisesti toimiva kuntoutusmuoto. Maksaa. Mutta kaikki ne rahat mitä vuosien ajan syytää hoitamattomaan riippuvuuteen tulee maksaa enemmän.
Auttaako se, jos itsellä ei ole motivaatiota?
Ei auta. Oma sisäinen motivaatio on tärkein tekijä toipumisessa. Minnesota-hoito on tehokas, mutta tiedän tapauksia jotka ovat repsahtaneet sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti auttaisin. Päihderiippuvuus on todella vaikea sairaus, kokemusta on. Vuokravakuuden saa toimeentulotuen kautta. Auttaisin tietysti asunnon etsimisessä. Ilman asuntoa on huono ennuste.
Puhutko ap omasta tilanteesta vai ihan vain spekuloidaksesi?
TÄLLÄINEN asia yleistymässä ?? Että aikuinen lapsi, ei hoida omia velvollisuuksia, kun on ehdotettu sosiaaliapua ja edunvalvojaakin, ei sovi aikuisen lapsen mielestä ?
Hoitohenkilöstön tehtävä on motivoida asiakasta päihteettömyyteen ja tukea kaikin tavoin. Itse olen aikuisena käynyt hyvän kuntoutuksen, josta sain avun ja sysäyksen terapiaan. Se oli mahtavaa. Kyseisessä kuntoutuksessa oli myös hoitoon ohjattuja työpaikan myötä ja heistäkin suurin osa motivoitui prosessin aikana.
Oma jaksaminen ekaksi. Pidä huolta mutta älä pyyhi peffaa.
Itse kukin tekee elämässään omat valintansa. Jos täysi-ikäinen lapseni olisi valinnut juomisen, minulla ei olisi siihen mitään sanomista. En todellakaan pilaisi omaa elämääni yhdenkään juopon vuoksi! En vaikka se juoppo olisi oma lapsi.
Ehdottaisin ja suorastaan vaatisin Minnesota-hoitoa, joka on monen kohdalla osoittautunut toimivaksi.
Yleensä ihmisen pitää käydä pohjalla asti, ennen kuin hän havahtuu ja tekee muutoksen. Eli lopeta lapsen pelastaminen ja tukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En maksaisi vuokravakuutta vaan maksaisin Minnesota-hoidon. Ainoa tilastollisesti toimiva kuntoutusmuoto. Maksaa. Mutta kaikki ne rahat mitä vuosien ajan syytää hoitamattomaan riippuvuuteen tulee maksaa enemmän.
Auttaako se, jos itsellä ei ole motivaatiota?
Eihän vuokravakuuden maksaminen tai omaan kotiin ottaminen myöskään auttaisi! Silloin vain tuhlaisi omia rahoja ja tekisi oman elämänsä vaikeaksi.Siinä tilanteessa ei kukaan ulkopuolinen voi auttaa, jos ei ole omaa motivaatiota.
Toivon että tapahtuu joku ihme ja teijän asiat menee parempaan suuntaan. Minä laittaisin johonkin yksityiseen kuntoutukseen ja vaikka pankista lainaa sitä varten. En päästäis omaa lasta hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse kukin tekee elämässään omat valintansa. Jos täysi-ikäinen lapseni olisi valinnut juomisen, minulla ei olisi siihen mitään sanomista. En todellakaan pilaisi omaa elämääni yhdenkään juopon vuoksi! En vaikka se juoppo olisi oma lapsi.
Ehdottaisin ja suorastaan vaatisin Minnesota-hoitoa, joka on monen kohdalla osoittautunut toimivaksi.
Minnesota on ihan perseestä. Ei auttanut mulle ja oli ihan jäätävää paskaa. Ainoa mikä toimii on yksilön oma motiivi.
En tiedä. Maailman ristiriitaisin tilanne.